Yksi suomalaisen kiekkoilun jatkuvista keskustelunaiheista on pääkaupunkiseudun seurojen kyky nostaa lahjakkuuksia huipulle. Kuinka heikosti väestömäärältään Suomen suurin alue pystyy tuottamaan laatupelaajia? Viime vuodet on kohuttu tamperelaisista Laineista ja Barkoveista. On ihasteltu oululaisia Ahoja ja Puljujärviä. Jopa turkulaiset Lehkonen, Rantanen ja Ristolainen valtaavat palstatilaa Helsingin herrojen edeltä. Onko maan suurin kiekkoalue pelkkä puoliteholla käyvä höyrykone? Vai piileekö konepellin alla sittenkin Ferrarin moottori, jota ei vaan osata käyttää?
Helsingin herrat ja Espoon lahjat
Jos käännetään hetkeksi katse kotimaiseen Liigaan, voidaan löytää heti mihin pääkaupunkiseudun lahjakkuudet katoavat. Maakunnat ahmivat stadilaisia nuoria enemmän kuin mummot Budapesteja ja Vihreitä kuulia jouluna. Vaikka Liigan pistepörssin kärkikymmenikköön mahtuu vain kaksi pääkaupunkiseutulaista pelaajaa, paljastuu pintaa raapaisemalla isompi kuva. Lähes jokaisen liigaseuran tehokentästä löytyy Kehä III:n sisällä kiekko-oppinsa saanut pelaaja. Hämeessä ja Pirkanmaalla nautitaan muun muassa Kristian Vesalaisen, Teemu Turusen ja Jere Karjalaisen tehoista illasta toiseen. Pienemmissä seuroissa löytyy tarjontaa vielä enemmän. Savossa tehoista vastaa Teemu Tallberg, Alexander Ruuttu sekä hitaasti kautensa käynnistänyt Janne Tavi. Lahdessa Iikka Kangasniemi kantaa välillä yksin vastuun Pelicansin tehoista. Näiden nimien varaan voisi rakentaa jopa mestaruuteen kykenevän joukkueen.
Espoon surullinen edustuskiekkotoiminta on ollut lahja muulle Suomelle. Vai mitä ollaan mieltä Raumalla missä Janne Keränen ja Peter Tiivola kuuluvat Lukon tehotilaston kärkiviisikkoon, ja missä Kaapo Kähkönen on vahtinut Lukon maalia jo yli 1800 minuuttia tällä kaudella. Myös Jyväskylässä voidaan salaa olla tyytyväisiä Bluesin surulliseen kohtaloon. Antti Suomela on jo toista kauttaan JYP:n hyökkäyksen johtaja. Nuori espoolainen takoo lähes piste per peli tahtia ja pitää JYP:n kiinni liigan kärkikahinoissa. Toinen liigakartalta poistunut seura eli Jokerit on lahjoittanut paljon kasvattejaan maakuntiin. Vaasasta on vaikea löytää pelaajia ilman pääkaupunkiseutu taustaa. Valmennusjohdon lisäksi Jokereista kaivettuja pelaajia on esimerkiksi Joel Kiviranta, Olavi Vauhkonen ja Aleksi Ainali. Tämän lisäksi jo kaudella 2008-2009 Bluesissa liigauransa käynnistänyt Ari Gröndahl luutii omissa EHT-tason puolustajan ottein.
Jere Karjalainen on löytänyt ”kodin” Tampereelta. Kuva: AOP
Maajoukkueen selkäranka
Lyhyen liigakatsauksen jälkeen on hyvä kääntää katse maajoukkueen tukipilareihin. Kauden aikana EHT-pelejä pelaa valtava määrä jääkiekkoilijoita. Nyt keskitytään niihin, joihin maajoukkue aidosti tukeutuu turnauksesta toiseen. Tällaisia pelaajia ovat muun muassa espoolaisen kiekkotehtaan kasvatit Mikko Koskinen sekä Lajusen veljekset. Näiden lisäksi useampi maajoukkueen päävalmentaja on tukeutunut Veli-Matti Savinaiseen, kun MM-kisoihin tarvitaan pelimies, jonka pää kestää kovia pelejä. Espoolaisista on hyvä mainita vielä Ikosen veljekset, joista molemmat noussevat maajoukkueen kantaviin voimiin tulevina vuosina. Kaikki kiekkoilevat muualla kuin kotikaupungissaan.
Keskustelu pääkaupunkiseudun seurojen heikosta kyvystä tunnistaa talentti on varsin aiheellista. Ainakin kun katsoo, kuinka moni suomalainen seura tukeutuu pääkaupunkiseutulaisiin pelaajiin. Toki etenkin Helsingissä on kärsitty poukkoilevasta ja jopa epäpätevästä kiekkojohtamisesta jo vuosikymmeniä. Muualta on kyllä kyetty hankkimaan pelaajia, mutta kerta toisensa jälkeen omat on hukattu muualle. Tähän löytyy onneksi muutama poikkeus. Eeli Tolvanen loistaa Jokereissa ja Miro Heiskanen HIFK:ssa. Toki matkaa on vielä Ilveksen, Tapparan ja Kärppien kykyyn luottaa omiin kasvatteihin, mutta suunta on sittenkin oikea. Jos 1980-luvulla syntyneet pääkaupunkiseutulaiset kuten Ilari Filppula ovat legendoja lähinnä maan entisissä pääkaupungeissa, nousee nuoria jo alle parikymppisinä Helsingin suurseurojen kärkikenttiin.
Kansikuva: AOP