Liigan pistepörssin kärkipäässä on monia tuttuja nimiä, joilta odotettiinkin tällä kaudella kovia tehopistemääriä. On Ilari Filppula, on Oula Palve ja on Juha-Pekka Haataja. Pistepörssin kärkipäässä ovat myös ulkomaalaiset Malte Strömwall ja Hynek Zohorna, joiden pitikin olla joukkueidensa kärkipelaajia ja pistelinkoja.
Pistepörssi tarjoaa kuitenkin joka vuosi yllätyksiä. Isojakin sellaisia. Muun muassa KooKoon Anrei Hakulisen ja Ilveksen Joose Antosen yltäminen kymmenen parhaan sakkiin on ollut yllätys. Yllätyksiä on tarjonnut myös Antosen joukkuekaveri Teemu Lepaus. Vasta toista Liiga-kauttaan pelaava 25-vuotias mies on sarjan viihdyttävimpiä pelaajia, mutta silti yksi tuntemattomimmista tähdistä. Ainakin Pirkanmaan ulkopuolella.
Ilveksen laituri on takonut tällä kaudella 21 ottelussa seitsemän maalia ja 21 tehopistettä, jolla hän on sarjan pistepörssin jaetulla kolmossijalla. Hienon pistepotin lisäksi hyökkääjä on pystynyt pysymään tehotilastossa plussalla, ja miehen Corsi-lukematkin hätyyttelevät 60:tta prosenttia, mikä on kova juttu.
Mutta unohdetaan tilastot vähäksi aikaa ja nostetaan esiin Lepauksen pelilliset kyvyt. Ne hakevat vertaistaan. Lepaus on sarjan vaarallisimpia hyökkäyspään pelaajia, sillä hänen pelisilmä, juonikkuus ja kiekonkäsittelytaidot ovat parasta A-luokkaa. Lepaus löytää ketjukaverinsa vaikka silmät sidottuna. Tämän on saanut todistaa muun muassa hänen vierellään pelannut Antonen, joka on nauttinut taiturimaisen hyökkääjän tarjoiluista lähes koko kauden. Antonen onkin paukuttanut tällä kaudella jo yhdeksän maalia, eli nuori laituri on 25 maalin kausivauhdissa. Ennen tätä kautta Antonen oli tehnyt Liiga-urallaan 77 ottelussa kuusi maalia. Antosen hieno kausi johtuu ennen kaikkea miehestä itsestään, mutta Lepauksen merkitystä ei voi aliarvioida. Hän on aina ollut pelaaja, joka on tehnyt ketjukavereistaan parempia.
Lepauksen taidot ovat olleet nähtävissä, mutta kukaan ei uskonut näin ripeään kehitykseen. Lepaus pelasi vielä kaudella 2016-17 Mestiksessä, joten mies on viilettänyt Liiga-jäillä vasta reilun vuoden verran. Lepauksen urakehitys onkin ollut hurjaa.
Jos katsotaan miehen junioriuraa, niin tuolloin hänestä ei voitu puhua äärimmäisen lupaavana yksilönä. Lepauksen tullessa B-juniori-ikään hän ei mahtunut edes Ilveksen B:n ykkösmiehistöön. Lepaus joutui pelaamaan ensimmäisen B-juniorikautensa B2-SM-sarjassa, joka on tarkoitettu nuoremmalle B-juniori-ikäluokalle. Kyseisestä sarjasta on harva ponnistanut ammattilaiseksi.
Seuraavalla kaudella Lepaus sai paikan Ilveksen B:n ykkösmiehistöstä. Seuraavat kolme vuotta kuluivat seuran A-nuorissa, jossa hän oli kahdella viimeisimmällä kaudella joukkueensa avainpelaajia. Liiga-jäät olivat kuitenkin armottoman kaukana, eikä Lepaus tuolloin saanutkaan kutsua Liigaan.
Junioriuran päätyttyä hän etsi pelipaikkaa miesten sarjoista, ja sellainen löytyi lopulta Keski-Euroopasta, Itävallan kakkostasolta INL:stä. Kyseisessä sarjassa pelaa lähinnä paikallisia amatöörejä ja ikääntyviä ammattilaispelaajia, joilla ei ole enää kysyntää Euroopan kovissa sarjoissa. Edes Itävallan ykköstasolla. Lepauksen Itävallan-keikka jäi lyhyeksi, ja hän pelasi kauden loppuun Suomi-sarjassa Ketterän paidassa. Kun kausi päättyi, oli Lepauksella ikää 22 vuotta, ja hän oli edelleen Suomi-sarja-pelaaja. Moni olisi voinut heittää kirveensä kaivoon, jos mielessä oli ammattilaisura.
Mutta Ilves-kasvatti oli päättänyt toisin: hän otti kauden jälkeen puhelimen käteensä, soitti Mestis-seura SaPKon päävalmentaja Pasi Räsäselle ja kysyi pelipaikkaa Savonlinnasta. Räsänen näytti vihreää valoa, ja Lepaus siirtyi SaPKoon, jossa hänestä tuli eräänlainen kulttipelaaja. Lepaus pelasi Mestiksessä kaksi kautta, joista ensimmäisellä syntyi 22 tehopistettä ja toisella käsittämättömät 62 tehopistettä. Parannus oli huima.
Toisella Mestis-kaudellaan Lepaus oli runkosarjassa pistepörssin toinen ja pudotuspeleissä pistepörssin ykkönen johdattaen SaPKon Mestis-mestaruuteen. Ei miestä turhaan tituleerattu Talvisalon taikuriksi. Nappikausi herätti kiinnostusta Liigassa, jossa valinta kohdistui tuttuun ja turvalliseen Ilvekseen. Ja hyvä niin, sillä Karri Kivi oli nuorelle taiturille juuri oikea suunnannäyttäjä.
Lepaus otti jo ensimmäisellä Liiga-kaudellaan roolia ja teki runkosarjassa kelvolliset 24 tehopistettä. Läpimurto oli tehty, mutta koko potentiaalia ei oltu lunastettu. Lepaus on osoittanut viime vuosina, että hän pystyy ottamaan isoja kehitysaskeleita vuosi vuodelta, mutta miehen ei uskottu nousevan jo toisella Liiga-kaudellaan sarjan parhaimpien hyökkäyspään pelaajien joukkoon. Näin nopea nousu tähtiin on äärimmäisen harvinaista. Jo pelkästään Suomi-sarjasta nouseminen Liiga-tason pelaajaksi on todella epätodennäköistä.
Lepauksen nousu tähtiin on monen asian summa, mutta isoin asia on miehen oma työskentely. Tärkeä rooli on ollut myös Kivellä ja Ilveksellä. Kivi tunnetaan erinomaisena nuorten pelaajien kehittäjänä, ja hän on tiennyt, kuinka Lepauksesta saadaan parhaat tehot irti. Kivi on antanut Lepaukselle mahdollisuuden, jonka hyökkääjä on käyttänyt.
Olennaisin kysymys on, onko Lepaus jo kehityksensä huipulla? Vieläkö hän pystyy tekemään jättimäisiä loikkia? Aivan varmasti pystyy, sillä Lepaus on vielä fyysisesti raakile. Lisäksi hänen luistelutekniikkaansa voi kehittää. Näin ollen Lepaus voi olla vielä paljon vahvempi ja nopeampi, milloin hänestä tulee hankalampi pideltävä sekä myös parempi pelaaja kokonaisvaltaisesti. Ja tämä mies on osoittanut, että hän on valmis paiskimaan hommia uransa eteen, ja sen vuoksi Lepaus pelaa tulevaisuudessa aivan muualla kuin Suomessa.
Kansikuva: All Over Press