Kausitodistus: Jukurit – ”Mestaruudesta” huolimatta pitkä askel taaksepäin

Ruutu LogoVoit katsoa Liigan kaikki ottelut aina Kanada-maljan nostoon asti Ruutu+ -palvelun kautta.

KOHTI MANCHESTERIA – Voita matka Old Traffordille Manchester Unitedin ja Arsenalin väliseen otteluun

Jukurit yllätti avauskaudellaan positiivisesti ja mikkeliläiset kamppailivat tiukasti pudotuspelipaikasta aina viime metreille asti. Päättynyt sesonki oli Risto Dufvan suojateilta vaisu. Jukurien kausi alkoi heikosti ja joukkue jäi telineisiin jo ensimetreiltä lähtien. Kurssi ei kääntynyt tarvittavan suureen nousuun kauden aikana ja tuloksena olikin kolmanneksi viimeinen sija. Vaikka Jukureissa oltiin tyytyväisiä Mestiksen mestaruuteen, niin päättynyt sesonki oli askel taaksepäin mikkeliläisiltä.

Maalivahdit

Sami Rajaniemi oli tuttuun tapaan Jukurien tukipilari. 25-vuotias maalivahti torjui jälleen tasaisesti ja antoi joukkueelleen mahdollisuuden taistella pisteistä illasta toiseen. Rajaniemen sesonki ei ollut aivan yhtä häikäisevä kuin edellinen, mutta mikkeliläisten menestys ei jäänyt tälläkään kertaa maalivahtipelistä kiinni. Vastuuta kertyi jälleen valtavasti: Rajaniemi urakoi Jukurien maalilla yli 3000 minuuttia.

Tällä kertaa Rajaniemi sai haastajakseen Juhana Ahon, joka häikäisi edellisellä kaudella Mestiksessä SaPKon riveissä. Ensimmäisen sesonkinsa pääsarjassa pelannut Aho sai maltillisesti vastuuta, mikä asetti omat haasteensa. Debyyttikauden kohokohtana oli nollapelit kahdessa peräkkäisessä ottelussa tammikuussa. Muuten taso ailahteli otteluiden välillä paljonkin, mutta noin pienestä pelimäärästä ei pidä vetää liian isoja johtopäätöksiä. Aho pitikin pelituntumaa yllä pelaamalla muutaman ottelun Mestiksessä Ketterän riveissä.

Puolustus

Jukurien puolustukseen tuli avauskauden jälkeen valtava aukko, kun loistavan sesongin pelannut Miika Koivisto suuntasi Kärppiin ja Marko Kauppinen lopetti uransa. Tämä kiekollinen kuoppa mikkeliläisiltä jäi käytännössä paikkaamatta, varsinkin kun yhteistyö Hannu Pikkaraisen kanssa päättyi jo joulukuussa. Jukurit ei paikannut kokeneen puolustajan jättämää paikkaa uudella vahvistuksella.

Jukurien kauden suurin yksittäinen onnistuja löytyy joukkueen takalinjoilta. Teemu Suhonen pelasi häikäisevän sesongin ja otti valtavan askeleen urallaan vielä 29-vuotiaana. Valtaosan urastaan Mestiksessä pelannut Suhonen takoi peräti 39 tehopistettä, millä irtosi puolustajien pistepörssin jaettu kärkisija. KalPan kasvatti oli poikkeuksellisen tärkeä palanen joukkueensa ylivoimapeliä. Suhonen saalisti ylivoimalla yhteensä 23 pistettä, mikä oli lähes puolet enemmän kuin joukkueen toiseksi parhaalla ylivoimien pistemiehellä. Suhonen uurasti lähes 25 minuuttia ottelua kohden ja miehellä oli ajoittain ongelmia puolustuspäässä, sillä hänen ollessa kentällä vastustajat onnistuivat tasakentällisin maalinteossa 54 kertaa. Hyökkäyspään onnistumiset peittivät kuitenkin kiekollisen puolustajan heikkoudet.

Muuten Jukurien takalinjojen isot onnistujat olivat harvassa ja suurin osa pelaajista suoritti tasollaan. Tosin Ville Hyvärisen kautta voidaan pitää onnistuneena. 26-vuotias KalPan kasvatti oli neljällä osumallaan mikkeliläisten puolustuksen toiseksi paras maalintekijä, vaikka vastuuta tuli maltillisesti.

Jukureilla oli kasassa rajallinen puolustus, joka selviytyi kaudesta kokonaisuudessaan kelvollisesti. Juuri enempää ei olisi voinut vaatia, sillä mikkeliläiset päästivät kuudenneksi vähiten maaleja, mikä on materiaalin puolesta mainio saavutus. Jukurien verkkoon tehtiin 170 maalia, kun taas esimerkiksi Sport päästi 36 osumaa enemmän.

Toinen sesonki Liigassa oli Teemu Suhoselle läpimurto. Tehopisteitä kertyi peräti 25 enemmän kuin avauskaudella. Kuva: AOP

Hyökkäys

Jos Jukurien puolustus suoritti aivan taitojensa ylärajoilla, niin aivan samaa ei voi sanoa hyökkäyksestä. Mikkeliläiset tekivät vähiten maaleja, kun vastustajan verkko heilui 133 kertaa. Tämä oli kuitenkin viisi osumaa enemmän kuin edellisellä kaudella. Jukurien hyökkäyspää pysyi kesällä lähes muuttumattomana, joten mikkeliläisiltä ei voinutkaan odottaa ihmeitä.

Suhosen kaltaista huippuonnistujaa ei noussut hyökkäyspäästä. Zach Budish oli varsin odotetusti mikkeliläisten ykköspyssy ja miehen tie veikin helmikuussa TPS:n riveihin. Myös joukkueen runkopelaajiin kuulunut Teemu Tallberg vaihtoi maisemaa kesken kauden, kun monipuolinen hyökkääjä palasi tammikuussa HIFK:n riveihin. Jukurit sai Helsingissä vaihtokaupassa Mika Partasen, joka oli osittain loukkaantumisten takia ajautunut sivuraiteille HIFK:ssa. 25-vuotias hyökkääjä nousi kuitenkin nopeasti avainpelaajian joukkoon Mikkelissä ja sorvasi kaksi seuraavaa kautta kattavan jatkosopimuksen. Partanen pelasi Jukureissa 17 ottelua, joiden saldona oli tehot 3+9.

Jukurien hyökkäyskalustosta valtaosa esiintyi viime kaudelta tutulla tasollaan. Tuolloin moni pelaaja yllätti, mutta tällä kaudella vastaavat kehitysaskeleet olivat harvassa. Mikkeliläinen menestyminen olisi vaatinut todellisia napakymppikausia useammaltakin hyökkäyspään pelurilta.

Jesper Piitulainen ja Teemu Henritius olivat joukkueen suurimpia onnistujia hyökkäyspäässä. Kaksikko sai maltillisesti vastuuta, mutta duo paranteli pistesaldoaan reippaasti edellisestä kaudesta. Vastaavasti Henrik Koivisto oli hyökkäyspään isoin pettymys. 27-vuotias oli joukkueensa tärkeimpiä pelaajia vuosi sitten ja takoi 36 tehopistettä. Tällä kaudella 31 ottelun jälkeen kasassa oli vain yksi maali ja yhteensä seitsemän pistettä. Joulukuun lopulla Koivisto lähtikin Kouvolaan hakemaan uutta alkua kaudelle.

Kokonaisuus

Jukurit olisi ehdottomasti tarvinnut kauteen räjähtävän lähdön, mutta lumipallo lähti vyörymään heti väärään suuntaan. Risto Dufvan suojatit jäivät pisteittä viidessä ensimmäisessä ottelussaan ja 22 pelin jälkeen kasassa oli vain neljä varsinaisen peliajan voittoa. Pudotuspelipaikka vaikuttikin erittäin epätodennäköiseltä jo sesongin puolivälissä. Vaikka Jukurit hieman piristyikin talvella, niin kymmenenteen sijaan kertyi eroa 16 pistettä.

Jukurit esiintyi pääosin materiaalinsa edellyttämällä tasolla. Menestyminen olisi vaatinut ylisuorittamista useilta pelaajilta. Nyt oikeastaan vain Suhonen pystyi venymään valtavasti edelliseen kauteen verrattuna. Vastaavasti pettymyksiäkään ei juuri ollut, vaan valtaosa pelaajista pelasi ennakko-odotusten mukaisesti.

Avauskauden kova kiekkobuumi on enää vain haalea muisto. Jukurien kotiotteluissa kävi iltaa kohden keskimäärin yli 600 katsojaa vähemmän kuin vuosi sitten. Kauttaaltaan joukkueen kausi jätti vaisun kuvan, sillä pudotuspelipaikka oli mikkeliläisten ulottumattomissa käytännössä syksystä lähtien. Kuvaavaa onkin, että Dufva oli Slovenian maajoukkueen mukana olympialaisissa samalla kun Jukurit kamppaili viimeisistä oljenkorsistaan pudotuspelien suhteen.

Arvosana: 7

Mikkelissä ollaan tyytyväisiä ”Mestiksen mestaruudesta” (eli sijoittumisessa Sportin ja KooKoon edelle). Edelliseen kauteen verrattuna mikkeliläisten sesonki oli kuitenkin vaisuhko. Vuosi sitten Jukurit pääsi yllättämään ennakkoluulottomilla otteillaan, Mikkelissä oli kova kiekkobuumi ja joukkue taisteli sitkeästi pudotuspelipaikasta. Nyt joukkue suoritti pääosin tasollaan, mutta kaivattua venymistä ei näkynyt. Yksilötasollakin pettymykset olivat harvassa, joten Jukurit saa toisesta kaudestaan kohtalaisen arvosanan.

Tulevaisuus

Jos Jukurit lähti toiseen kauteen pääsarjassa maltillisin muutoksin, niin nyt Mikkelissä on tiedossa sitäkin mielenkiintoisempi kesä. Jukurit yllätti jo kuluvalla viikolla, kun seura tiedotti ettei Risto Dufva jatka joukkueen peräsimessä. Dufva sai raavittua kahden kauden aikana rajallisesta materiaalista aivan kaiken irti, joten tulevalla päävalmentajalla on isot saappaat täytettävänään. Valmentajan merkitys on Jukureissa valtava, koska joukkueen pelaajamateriaali ei tule ensi kaudellakaan olemaan sarjan kärkipäätä.

Pelaajienkin osalta Mikkelissä on tiedossa värikäs kesä. Määrällisesti joukkueella on jo varsin hyvä määrä sopimuksia kasassa, mutta avainpelaajien osalta palaset ovat vielä auki. Päättyneen kauden seitsemästä parhaasta pistemiehestä vain Jesper Piitulaisella sekä Miika Roineella on taskuissaan jatkosopimukset Jukurien kanssa. Avainpelaajien rekrytointi onkin avainasemassa Mikkeliläisten menestysmahdollisuuksien kanssa. Pienillä seuroilla ei ole juurikaan varaa huteihin.

Muutokset eivät tosin ole välttämättä haitaksi, sillä kuluva kausi oli kauttaaltaan vaisu eikä Jukurit pystynyt kamppailemaan pudotuspelipaikasta. Muutoksessa on tosin aina riskinsä, sillä mikkeliläisten kriittiset palaset ovat vielä täysin auki. Jukurien organisaatio joutuukin nyt todella suureen testiin.

Kausitodistukset 2017-18:

Kansikuva: All Over Press

Aiheeseen liittyvät jutut