Porin Ässät on ollut Liigan alkukauden suurin pettymys. Koko homma lähti lähes alusta pitäen väärään suuntaan, eikä parannusta ole näkynyt.
Ässät lepää tiukasti sarjan jumbopaikalla, kun se on kerännyt yhdeksästä ottelustaan vain neljä sarjapistettä, mikä on totaalisen surkea lukema. Porilaiset ovat voittaneet vain kaksi ottelua, ja kauden ensimmäisestä kolmeen pisteen voitosta on vain haaveiltu. Luonnollisesti maalisuhdekin on karmea: patapaidat ovat latoneet vain 17 maalia eli alle kaksi maalia per peli. Omissa on kolissut 34 kertaa.
Porilaisten ongelmat ovat syvällä, sillä joukkueen pelistä on hankala löytää positiivisia asioita. Ensimmäinen ongelma on ollut puolustuspeli, jossa Ässät on ollut totaalisen pihalla. Joukkue puolustaa usein mies miestä vastaan -taktiikalla, milloin pelaajien täytyy kyetä voittamaan omia kaksinkamppailujaan. Ässien epäonneksi joukkueen alakerta on kuitenkin hyvin köykäinen, miksi kaksinkamppailuvoitot menevät useimmiten vastustajan nimiin. Tällöin vastustaja pääsee helpommin maalintekopaikoille, mikä taas hankaloittaa maalivahtien työtä.
Veskarikaksikko Andreas Bernard-Henri Kiviaho on joutunut kovaan kiekkosateeseen, eikä duon kyvyt ole riittäneet venymään maagisiin suorituksiin. Ässäviisikot ovat omalla tekemisellään tehneet heidän maalivahdeistaan huonoja.
Toinen merkittävä asia on joukkueen hyökkäyspeli, joka tökkii pahasti. Ongelmat tulevat jo omassa päässä, mistä hyökkäykset laitetaan alulle. Ässien pakistossa on hyvin kiekollista taitoa, kun alakerrassa operoivat muun muassa Tommi Taimi, Niko Peltola, Saku Salmela, Jere Seppälä ja Juho Tommila. Kiekollisesta lahjakkuudesta huolimatta Ässien hyökkäyksiin lähdöt ovat olleet surkealla tasolla. Paineen alta ei ole päästy pois.
Vanha sanonta kuuluu: ”Hyökkääjät tekevät puolustajista hyviä”. Se tarkoittaa sitä, että hyökkääjien pitää tehdä puolustajien pelin avaamisesta helppoa. Toisin sanoen ässähyökkääjien täytyy hakea kiekkoa oikein. Sekä laitahyökkääjien että sentterien ajoitus täytyy olla priimaa, jotta paineen alta päästään pois pelaamalla. Useimmiten kiekko pelataan laitaan, josta se laitetaan saman tien eteenpäin toiselle hyökkääjälle. Tämän vuoksi kaikkien hyökkääjien ajoitukset täytyvät olla kunnossa. Ässissä asia ei ole ollut näin, vaikka hyökkääjien kiekonhakua opetetaan jo pienissä junioreissa.
Heikko hyökkäyksiin lähtö ja paineen alta pois pääseminen tarkoittavat automaattisesti huonoa hyökkäyspeliä. Ainakin silloin joukkueesta pitäisi löytyä julmettu määrä yksilötaitoa, jotta tulosta voisi syntyä. Ässien hyökkäyksessä sitä ei ole liikaa, sillä Sakari Salminen on käytännössä ainut hyökkääjä, joka pystyy yksinään aloittamaan ja lopettamaan hyökkäyksen.
Ongelma on etenkin keskikaistalla, joka on tärkein alue. Ässäsentterien taso ei yksinkertaisesti riitä. Jussi Makkonen on kaukana parhaista päivistään, ja hän onkin yhdeksän ottelun jälkeen vielä nollassa pisteessä. Severi Sillanpää ja Niklas Appelgren eivät ole kiekollisia taitureita, ja he keskittyvät hoitamaan oman pään pelin moitteitta. Jarno Kärki on puolestaan parhaimmillaan laiturina. Myös Aleksi Rekonen ja Sami Lähteenmäki pystyvät pelaamaan keskellä, mutta hekin ovat tottuneet pelaamaan laidassa. Loukkaantunut Peter Tiivola voisi olla tärkeä lisä, mutta hänkään ei ole kiekollisesti mikään sateentekijä.
Ässien suurin ongelma tuli siinä vaiheessa, kun Jesperi Kotkaniemi lähti Montrealiin. Eikä hän ole näillä näkymin tulossa takaisin. Kotkaniemi olisi ollut Liigan parhaimpia senttereitä, ja hänen menetyksensä jätti valtavan loven Poriin.
Senpä vuoksi Ässien täytyykin etsiä markkinoilta vahvistuksia – ja mieluiten nopeasti. Joukkue tarvitsee vahvan ykkössentterin, mutta kuinka realistista on, että sellainen löytyy? Ässien taloustilanne tuntien on kyseessä haastava projekti. Joukkue teki viime tilikaudellaan lähes puolen miljoonan euron tappiot, joten mistään todellisesta nimimiehestä on turha haaveilla.
Kotkaniemestä vapautuu rahaa käyttöön, mutta täytyy muistaa, että Ässät on jo palkannut riveihinsä kauden alun jälkeen Sillanpään, Tuomas Huhtasen, Jyri Marttisen ja Lauri Tukosen, joihin on uponnut kahisevaa. Heistä etenkin Marttisen hankinta oli tärkeä, sillä hänen kaltaistaan oman pään taitajaa joukkue kaipasi. Tärkeintä olisi kuitenkin löytää Kotkaniemen korvaaja.
Todellisuudessa Ässät ei ole niin huono kuin tulokset ja otteet antavat ymmärtää. Tällä hetkellä kaikista suurin ongelma on henkinen takalukko. Joukkueen itseluottamus on kokenut ison kolauksen, ja se näkyy kaikessa tekemisessä. Ässät tarvitsee voittoja, ja sitä kautta parempaa fiilistä. Tällöin Ässät voisi nousta tasolleen ja niittää edes jonkinlaista menestystä ilman isoja hankintoja. Tällä joukkueella ei mennä pitkälle, mutta ei tällä joukkueella pitäisi näinkään huonosti menestyä.
Joukkueen päävalmentaja Mikael Kotkaniemi yrittää tehdä muutoksia ja hakea sitä yhtä voittoa, jonka avulla kadonnut itseluottamus löytyisi. Jos muutokset eivät tuota nopeasti tulosta, on Ässien kausi ja Kotkaniemen päävalmentajapesti uhan alla. Meneillään oleva viikko onkin merkittävä: Ässät kohtaa tänään kotonaan Pelicansin ja lauantaina Lukon. Kaksi kotipeliä, ja kaksi hyvää mahdollisuutta ottaa pisteitä. Mutta jos voittoja ei irtoa tämänkään viikon otteluista, voi Kotkaniemen ässäpesti tulla päätökseensä.
Kansikuva: All Over Press