Kotimaista Liigaa on nyt pelattu noin parikymmentä kierrosta. Liigan keulapaikalla komeilee joukkue, joka ei vuosi sitten ollut edes lähellä menestystä missään vaiheessa kautta. Oulun Kärpät on tehnyt vuoden poissaolon jälkeen paluun Liigan eliittiin. Lyhyt katsaus ”Puolen Suomen joukkueen” toimintaa osoittaa, että Kärppien kultajuna on palaamassa raiteilleen.
Identiteetti löytyi
Kun viime maaliskuussa Kärpät päätti luopua päävalmentaja Kai Suikkasesta, tehtiin Oulussa selkeä päätös. Mikko Mannerin palkkaus päävalmentajaksi palautti Oulun kiekkoylpeyden takaisin sille pelilliselle perinteelle, mikä Oulussa oli vallinnut jo vuosia. Marjamäkeläinen kiekkokontrolli-jääkiekko viivelähtöineen oli palautettu takaisin Kärppien identiteettiin. Manner oli jo joulun aikoihin ottanut pelilliset ohjat joukkueessa, mutta päävalmentajapestin vahvistuttua oli selvää, että Kärpät oli päättänyt luopua pystysuunnan- ja reagointipeliin perustuvan jääkiekon filosofiasta.
Valinta kahden pelitavan tai tarkemmin filosofian välillä oli varsin onnistunut. Kärpät oli voittanut Lauri Marjamäen johdolla Suomen mestaruuksia kontrolloimalla peliä ja sen virtauksia voimakkaasti. Mikko Manner oli toiminut Marjamäen ajan apuvalmentajana, joten paluu vanhaan ei pitänytkään olla kovin haastavaa. Koko syksy on puhuttu kotimaisen Liigan ja sen pelaamisen ”nopeuttamisesta”. Manner on uskaltanut uida tässä trendissä vastavirtaan ja peluuttanut itselle tutuinta ja menestyneintä jääkiekkoa. Oulun Kärpät on ennen kaikkea noussut takaisin Liigan huipulle palaamalla menestyksekkääseen identiteettiinsä ja sen luomaan pelillisen turvaan.
Kivijalka kunnossa
Kun puhutaan Oulun kultajunasta ja sen paluusta, on pakko mainita se tehdas joka Pohjois-Pohjanmaalla ei ole juuri koskaan yskinyt. Kärppien juniorimylly tuottaa vuodesta toiseen liigakelpoisia pelaajia suoraan A-junioreista. Toki seuralla on tunnetusti verkot vesillä hieman joka puolella suomenniemeä, mutta sitä työn laatua mitä Oulussa tehdään, ei voi kritisoida. Aiemmin kovinkin riitaisa Oulun juniorijääkiekkoilu on ainakin pintapuolisesti Kärppien takana ja tuottaa yksinomaan Kärpille pelaajia. Tällä kaudella läpi lyöneet Rasmus Kupari ja Ville Leskinen ovat erinomaisia esimerkkejä juniorimyllyn toimivuudesta ja monipuolisuudesta. Seuran SM-sarjajoukkueet pelaavat pääpainoisesti hyvin samanlaista jääkiekkoa. Tämän tietenkin pitäisi olla selviö jokaisessa suurseurassa, mutta vain harvassa näin on. Nopeaan kiekkokontrollipeliin tukeutuvat juniorikärpät liikkuvat hyvin ja repivät tilaa kaukalossa samalla kontrolloiden pelin virtauksia kiekollisena. Vain harva joukkue pystyy missään SM-sarjassa haastamaan Kärppiä kiekollisessa tekemisessä. Dominanssista kertoo kenties parhaiten se, että tällä hetkellä Kärpät ovat kärkipaikalla niin A, B kuin C-juniorien SM-sarjassa.
Kuten todettua on Oulun jääkiekkoilu pintapuolisesti hyvässä kunnossa, vaikkakin junioripuolella alueen seurojen kiistat ovat heikentäneet junioripolkua. Oulunseudulla on vielä tällä hetkellä kaksi joukkuetta esimerkiksi B-juniorien SM-sarjassa, mutta yhteistyö Kärppien ja muiden seurojen kanssa raukesi jo vuosi sitten. Oulun kultajuna on kuitenkin palaamassa raiteilleen. Pelillinen identiteetti on löytynyt ja juniorputki puskee vahvan Oululaisen peli-identiteetin omaavia pelaajia Liigaan vuosi toisensa jälkeen. Pelitapa toimii, valmennus on osaavaa ja kokenutta, junioriputki on huippuluokkaa ja talous sallii oikeanlaisten pelaajien hankkimisen. Samalla siis, kun Tapparan kone yskähtelee, on Oululaisen kultajunan diesel jo kovassa vauhdissa.
Kansikuva: Petteri Paalasmaa/All Over Press