Viime vuosina urheilujohtajan tehtävä on yleistynyt suomalaisessa kiekkoilussa. Tehtävien nimi saattaa olla saman, mutta laatu ei. Jossain onnistutaan jossain ei. Tulevien vuosien suurimpia kysymyksiä suomikiekossa tulee olemaan urheilujohtajuuden löytäminen. Monella paikkakunnalla on vihdoin löydetty talouden ja myynnin osaajat johtoon. Seuraava askel on löytää myös urheilujohtajia seurojen johtoon.
Onnistujat on helppo löytää
Kun Tom Nybondas hyppäsi Pentti Matikaisen tilalle HIFK:n urheilujohtajaksi, oli puoli Helsinkiä valmis uskomaan ikuisen alisuorittaja vihdoinkin nousevan omalle paikalleen. Enää ei toimitusjohtajan tarvinnut keskittyä joukkueen kasaamiseen ja toisin päin. Lopputulos oli kuitenkin vähintään heikko. Vuosikymmenen jälkeen piikkinä oli yksi kulta ja yksi katkera hopea. Vastaavasti Jyväskylässä on pääty nauttimaan yhden Euroopan tarkkasilmäisimmän scoutin palveluksista jo vuosia. Jukka Holtari löytää vuosi toisensa jälkeen korvaajat JYP:n menetyksille. JYP pelaa budjettiaan korkeammista sijoista juuri pätevän urheilujohtamisen ansiosta.
Kuvaavaa on, että Liigassa parhaan menestyksen keräävät vieläkin vanhan liiton toimitusjohtajat, jotka vastaavat myös urheilupuolesta. Kärpät palasi menestyksen tielle, kun Juha Junno otti urheiluvastuun takaisin itselleen muutama vuosi sitten. Tapparan Mikko Leinonen kasasi vuosikaudet Liigan kärkijoukkueen. Nyt toimarilegenda pääsee keskittymään vain bisnespuoleen, kun Jussi Tapola siirtyi seuran urheilupuolen johtoon.
Tilanne ei saisi enää olla näin. On hirvittävää miettiä niitä miljoonia, mitä Suomessa tuhlataan, kun urheilupuoli hoidetaan vajaatehoisesti. SaiPa, TPS ja Ässät löysivät pätevän urheilujohtajan oman seuran piiristä. Tämän on luonnollisesti positiivista, mutta seurojen tulisi etsiä johtajuutta omankin talousalueen ulkopuolelta. Pätevyys harvoin katsoo kotipaikkaa. Liigaseuroilla ei pian ole varaa puuhastella urheilupuolella.
Johtajuutta kaivataan
On erittäin kuvaavaa, kuinka Liigassa kyetään vieläkin kasaamaan kärkijoukkue samalla kun pidetään seuran talous kasassa. Urheilutoimenjohtajan pesti on vieläkin liian usein suojatyöpaikka monelle pitkän linja seuratoimijalle. Valtava summa rahaa hukataan suomikiekossa epäpäteviin urheilujohtajiin. Samalla kun muualla kyetään lähes epäinhimillisen koviin suorituksiin, osa puuhastelee. Nyt olisi korkea aika ymmärtää urheilujohtajan pestin tärkeys. Menestys Liigassa on varmin tie myöskin taloudelliseen menestykseen.
Kenties kovimmin urheilujohtajuutta kaivattaisiin kuitenkin Liigatoiminnan ulkopuolella. Seurat ovat lähes kaupungista toiseen retuperällä. A, B ja C-junioreita pyöritetään lähes omina yksiköinään valmentajien mieltymysten mukaan. Usein seuran valmennuspäälliköllä on liian kiire tai liian vähän auktoriteettia ohjata SM-joukkueita seuran haluamaan suuntaan. Yksittäinen valmentaja pyrkii lähes poikkeuksetta maksimoimaan menestyksen uuden sopimuksen takia. Tähän kehityskulkuun urheilujohtajan tulisi puuttua. Lyhytnäköisyys tappaa hyvin nopeasti lahjakkuutta ja tähän seuroilla ei ole varaa. Urheilujohtaja kykenisi luomaan valmentajille ja lahjakkaille pelaajille polun nousta ammattilaisuuteen ilman, että menestystä tarvitsisi pyrkiä maksimoimaan. Suomalainen jääkiekko kaipaa siis kipeästi uutta urheilujohtajien sukupolvea. Koko seuraa johtavan ja pätevän urheilujohtajan hankkiminen muuttaa seuran suunnan hyvinkin nopeasti.