Tämän kevään playoffeissa on yksi asia noussut esille. Kaikkien neljän välieräjoukkueen päävalmentajat olivat ensimmäistä kautta joukkueensa peräsimessä. Kaikki joukkueet pelaavat erinomaista ja jopa ylivoimaista kiekkoa muihin nähden. Kotimaisessa liigassa on uudet isännät talossa.
Isojen seurojen sedät
Harva voi olla yllättynyt tämän kauden välieräjoukkueista. Kärpät, Tappara, TPS ja HIFK operoivat erinomaisilla budjeteilla, mitkä mahdollistavat hyvien joukkueiden kasaamisen. Ainoastaan JYP kykeni ennen kautta haastamaan näitä suurseuroja paperilla. Ei siis ihme, että välierissä on vain kotimaisia suurseuroja. Se puolestaan on yllätys, että kaikkien joukkueiden päävalmentajat ovat ensimmäistä kautta pesteissään. Toki Tapparan Jukka Rautakorpi on jo ties kuinka monetta kertaa kirvesrintojen peräsimessä, mutta tämä uusin projekti on alle vuoden vanha. Rautakorpi on myös nelikon ainoa, joka on kyennyt päävalmentajana menestymänä Liigassa. HIFK:n Ari-Pekka Selin on kokenut liigajyrä. Vuosikausia joukkueistaan parempia tehnyt käskijä on nyt kenties ensi kertaa joukkueessa, jolta odotetaan menestystä. Viimeisin projekti TPS:n peräsimessä oli loppupeleissä enemmänkin vanhan suurseuran kunnian palautusta kuin mitalien hakua. JYP-sarja osoitti, että Selin on kokenut kettu. HIFK pelasi päällisin puolin hyvin kurinalaisesti ja kesti jopa shokkialun viidennessä ottelussa. Jos runkosarjan hyvä menestys laitettiin huippuyksilöiden kuten Miro Heiskasen ja Kevin Lankisen piikkiin, voi puolivälierät surutta laittaa päävalmentaja Selinin meriittilistalle.
Kärpillä ja TPS:llä puolestaan penkin takana häärii aito ensikertalainen. Niin Mikko Manner kuin Kalle Kaskinen tanssivat ensimmäistä tangoaan playoffeissa liigaseuran pääkäskijänä. Manner nousi Lauri Marjamäen takana huippuvalmentajaksi. Kärppien lyhyen harharetken Kai Suikkasen jääkiekkoon jälkeen, Manner palautti Kärpät siihen pelilliseen muottiin missä Marjamäki vuoli kultaa Oulussa. Kaskinen puolestaan hyppäsi lyhyen juniorimaajoukkuepestin ja Jokerien apuvalmentajapestin jälkeen kasvattajaseuransa peräsimeen. Ensimmäinen kausi on jo tässä vaiheessa ollut menestys. Kaskisen TPS on jo nyt menestynyt paremmin kuin edeltäjänsä Selinin joukkueet.
Mitä jää muille?
Kuluva kausi on todella ollut noviisipäävalmentajien esiinmarssia. Saipa yllätti lähes kaikki pelaamalla Tero Lehterän johdolla hyvää jääkiekkoa läpi kauden. Joukkueen kokemattomuus näkyi kuitenkin playoffeissa, ja välierä paikka luisui TPS:lle pääasiassa hölmöjen virheiden seurauksena. Kuopiossa Sami Kapanen kykeni johdattamaan Kalpan uuteen pelilliseen identiteettiin Pekka Virran jälkeen. Näiden kahden valmentajan pitkät projektit ovat vasta alkutaipaleella, mutta jo nyt voi nähdä kuinka molemmat seurat saattavat taistella mitaleista tulevina vuosina.
Tämänkin kevään surullisen hahmon ritari on ehdottomasti Marko Virtanen. Jälleen kerran JYP:n juna pysähtyi ennen mestaruusasemaa. Toki lohdutusta tuo CHL-mestaruus, mutta harva muistaa sitä enää hävityn HIFK-sarjan jälkeen. Virtasen piti juuri tällä kaudella napata se paljon kaivattu mestaruus. Muilla kilpailijoilla oli ensimmäisen kauden päävalmentajat ja Virtasella kokenut ryhmä joka tuntee jyväskyläläisen pelitavan unissaankin. Mukaan vielä huipputason pistelingot kuten Antti Suomela, ja homman piti olla selvä. Tämä kausi kertoo kuitenkin karua kieltä Liigan tulevaisuudesta. Kestomenestyjä JYP on vanhenemassa käsiin. Vanhat herrat Jani Tuppurainen ja Juha-Pekka Hytönen eivät enää kanna samalla tavalla kuin ennen. Nuoret tähdet kuten Suomela viedään muualle ja muut suurseurat onnistuvat nyt jo päävalmentajan ensimmäisellä kaudella. Esimerkkinä vaikkapa Kari Jalonen jolla meni kolme kautta HIFK:ssa luodakseen menestysresepti. Nyt sama hoituu Seliniltä jo yhdessä kaudessa. Saattaakin olla, että tämän kauden kärkinelikko nähdään useamman vuoden ajan jakamassa mitalit keskenään. Kaikilla on projekti vasta aluillaan ja seuraavasta kaudesta odotetaan huimasti parempaa menestystä. Liigassa on siis uudet isännät talossa.
Kansikuva: All Over Press