Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-taipaleesta tuli pannukakku, kun Sveitsi kaatoi Suomen puolivälierissä 3-2. Sveitsi oli loistava – kuten sen pitikin olla – mutta farssi on ensimmäinen sana, joka Leijonien suorituksesta tulee mieleen. Vaikka vastassa olisi ollut Tshekki tai Venäjä, olisi tippuminen mitalipeleistä ollut suuri pettymys. Sen verran potentiaalinen jengi Suomella oli kasassa.
Lauri Marjamäki oli kumppaneineen koonnut hyvin erilaisen leijonalauman, josta oli karsittu vanhat naamat (kieltäytymisten takia), mikä avasi nuorille pelaajille ison mahdollisuuden. Esimerkiksi Suomen pakeista vain kolmella oli aiempaa MM-kokemusta miesten tasolta, ja heidänkin kokemuksensa oli hyvin vähäistä. Hyökkäyksessä pääroolia näyttelivät 90-lukulaiset, ja alemmistakin kentistä huokui nuoruus.
Suomen joukkue oli myös rakennettu pelityyliltään aiempaa erilaiseksi: Leijonilla oli taitava ryhmä, jossa ei ollut perinteisiä duunariosaston miehiä. Ehkä ainut todellinen alempien kenttien duunari oli Marko Anttila, eikä hänkään ole mikään päätön koohottaja.
Nuoresta ja taitavasta pelaajistosta johtuen Leijonat pelasi erittäin viihdyttävää kiekkoa, jossa hyökättiin rohkeasti jopa viiden pelaajan voimin. Välillä puolustajat jopa heittivät pakki-pakki-syöttöä vastustajan maalin edessä. Siitä myös Suomen kansa nautti. Tällaista leijonalaumaa ei oltu ennen nähty.
Suomi olisi napannut paikan mitalipeleistä, jos mukana olisi ollut vähän tuuria. Pomppu sinne tänne olisi voinut laittaa Sveitsin laulukuoroon, ja tällöin kaikki olisi taas paratiisissa hyvin.
Parasta on kuitenkin se, että Suomi hävisi Sveitsille oikeutetusti. Leijonat ei saanut parastaan irti – edes takaa-ajoasemassa – ja se tietää Sveitsin tasoista maata vastaan isoja ongelmia.
Jälkeenpäin on helppo todeta, ettei Suomi olisi kuitenkaan jatkoon päästessään voittanut MM-kultaa, vaikka kasassa olikin erittäin potentiaalinen joukkue. Suomi kaatui etenkin yhteen asiaan, ja se oli kokemuksen puute. Mestarijoukkueista löytyy aina suuria johtajia, joilla on julmettu kokemus.
Esimerkiksi Bratislavassa 2011 Suomen joukkueista löytyi pelaajia, kuten Mikko Koivu, Tuomo Ruutu, Niko Kapanen, Ossi Väänänen ja Lasse Kukkonen. He olivat jo silloin rautaisia ammattilaisia, jotka olivat marinoituneet kovissa keitoissa. Kokeneet pelaajat tuovat nuorille pelaajille niin ison henkisen turvan, että se heijastuu suoraan jäälle. Ilman kokeneita johtajia mestaruuden voittaminen on lähes mahdotonta.
Tämäkin Leijonien joukkue olisi kaivannut muutamaa kokenutta johtajaa: esimerkiksi Koivun tulo olisi muuttanut asetelmat täysin. Euroopasta joukkueeseen olisi pitänyt saada Lepistö, Juuso Hietanen, Atte Ohtamaa, Joonas Kemppainen, Jani Lajunen ja Jarno Koskiranta, vaikka leijonafanit ovatkin jostain syystä väsyneet vanhoihin naamoihin. Tällaisten johtajien avulla Leijonat olisi käsitellyt Sveitsi-ottelun paremmin. Se on varma.
Tänä keväänä varsinaista kokemusta edustivat Janne Pesonen ja Veli-Matti Savinainen. Hekään eivät olleet pelillisesti tarpeeksi suuria johtajia, mutta sitä ei odotettukaan. Näin ollen johtajuutta kuulutettiin Mikael Granlundilta, Mikko Rantaselta, Sebastian Aholta ja Teuvo Teräväiseltä. Vaikka tämä nelikko on täynnä taitoa, ei heiltä voi vielä odottaa suuria henkisiä johtajuustaitoja.
Kokematon joukkue kärsi johtajuuspulasta, ja se nousi tällä kertaa isoimmaksi ongelmaksi. Sen vuoksi Leijonat ei olisi voittanut maailmanmestaruuttakaan, vaikka Sveitsi olisikin kaatunut.
Tämä ei toki ollut ainut syy, miksi lopputulos oli surkea. Leijonilla oli todella kapea materiaali, minkä myötä kärkipelaajien ja alempien kenttien pelaajien tasoero oli valtaisa. Tämän vuoksi kärkihyökkääjät kellottivat järkyttäviä peliminuutteja, mikä kuormitti heitä liikaa. Lisäksi yksi suurimmista ongelmakohdista oli sentteristö, jossa oli tasan kaksi pelaajaa, jotka pelaavat vakituisesti sentterinä. Toinen heistä oli Mika Niemi, jonka passia ei koskaan leimattu. Tämän myötä puolustuspäässä oli liian paljon ongelmia, ja etenkin aloitustappiot nousivat isoon rooliin.
Monista epäkohdista suurin oli kuitenkin kokemattomuus. Siitä ei voi kuitenkaan syyttää ketään. Tänä vuonna Leijoniin ei vain ollut tulijoita.
Kansikuva: Getty Images