Sveitsi vastasi juuri päättyneiden jääkiekon MM-kisojen suurimmasta yllätyksestä, kun maa tiputti puolivälierissä Suomen ja välierissä Kanadan edeten MM-finaaliin Ruotsia vastaan. Tasainen finaalivääntö kääntyi lopulta rangaistuslaukauskilpailussa Tre Kronorille, mutta se ei juuri vie loistoa Sveitsin ympäriltä.
Sveitsi oli vaarallinen ja taisteli tosissaan MM-kullasta. Pienellä tuurilla se olisi juhlinut sunnuntaina kultaa.
Sveitsin menestys perustui erinomaiseen joukkuetaktiikkaan, ja kuinka joukkue sitä noudatti. Päävalmentaja Patrick Fischer ei ole yrittänyt vetää kania hatusta, vaan hän on luottanut yksinkertaisiin konsteihin. Fischer sai joukkueensa pelaamaan erinomaista viisikkopeliä, jossa jokainen pelaaja tiesi tehtävänsä ja oli valmis tekemään töitä yhteisen hyvän eteen.
Joukkueen hyvät tulokset syntyivät laadukkaasta puolustamisesta jokaisella alueella. Sveitsiläishyökkääjät karvasivat hanakasti päädystä, kun siihen oli tilaisuus, ja se vaikeutti monien maiden puolustajien kiekollista peliä. Sveitsiläishyökkääjät eivät pitäneet koko aikaa korkeaa painetta, vaan he tunnistivat tilanteet ja osasivat iskeä paikan tullessa.
Kun vastustaja lähti hitaalla lähdöllä, oli sveitsiläisviisikko asettunut keskialueelle tiiviiseen muodostelmaan. Sveitsin viisikko oli useimmiten niin tiivis, että vastustaja joutui pelata hyökkäspeliä päädyn kautta, mutta Sveitsin viisikko pelasi hyvin alhaalla, milloin joukkueen pakit pääsivät ensimmäisenä kiekolle päättäen vastustajan hyökkäysyritykset.
Jos vastustaja pääsi Sveitsin alueelle, oli sveitsiläisnippu tiiviinä puolustuksessakin. Sveitsi pelasi mies miestä vastaan -puolustusta, milloin jokaisella pelaajalla oli oma mies seurattavanaan. Koska sveitsiläiset olivat tarpeeksi nopeita ja vahvoja, ei heillä ollut ongelmia pysyä perässä. Tällainen puolustuspään puolustuspeli pakotti vastustajat pyörimään kulmissa ja pelaamaan viivan kautta. Yleensä tilaa ei juuri löytynyt, ja sen vuoksi kovatkin maat kärsivät maalinteko-ongelmista Sveitsiä vastaan.
Kaiken lukkona hääri tietenkin maalivahti Leonardo Genoni, joka pelasi huiman turnauksen. Pudotuspelien kolmessa ottelussa hän torjui 110 kertaa ja päästi taakseen vain kuusi maalia. Genonin pudotuspelien torjuntaprosentti oli 95%, mikä kertoo paljon Sveitsin erinomaisesta maalivahtipelistä.
Eikä Sveitsi olisi voinut menestyä ilman laadukasta miehistöäkään. Tänä vuonna käkikellomaalla oli tarpeeksi laadukkaita pelaajia, jotka pystyivät tekemään tulosta koviakin maita vastaan. Nino Niederreiter, Timo Meier, Sven Andrighetto, Kevin Fiala, Enzo Corvi, Gregory Hofmann, Joel Vermin, Roman Josi, Raphael Diaz, Mirco Muller ja Ramon Untersander takasivat sen, että Sveitsiltä löytyy tarpeeksi kiekollista taitoa.
Sveitsillä olikin hieman erilainen ryhmä nyt kuin aiemmin, sillä joukkue koostui lähinnä 90-lukulaisista. Sveitsin uusi kiekkosukupolvi on aiempaa taitavampi ja kaikin puolin parempi, mikä näkyi tänä vuonna MM-jäillä. Esimerkiksi 80-lukulaiset kestotähdet Andres Ambuhl, Denis Hollenstein, Damien Brunner, Simon Bodemann, Cody Almond ja Reto Suri eivät olleet tänä vuonna mukana. Heidän sijaan oli monia NHL-pelaajia Niederreiterin ja Josin johdolla sekä Sveitsin NLA-liigan uusia nuoria tähtiä, kuten Corvi ja Untersander.
Sveitsi on nyt ja jatkossa totuttua taitavampi, mutta yhtä kurinalainen kuin ennenkin. Se tietää sitä, että Sveitsi tulee jatkossakin tekemään tällaisia yllätyksiä.
Maasta tuleekin mieleen yksi toinen ex-pikkumaa, joka teki aikoinaan uskomattoman nousun maailman huipulle. Se maa on Suomi, joka nousi 90-luvulla maailman huipulle samanlaisin keinoin kuin Sveitsi on nyt nousemassa: Suomikin oli aina ennen – ja on toki vieläkin usein – altavastaajana isoja maita vastaan, mutta erinomaisella joukkuepelillä ja tarpeeksi laadukkaalla kärkiosaamisella menestyminen on mahdollista.
Kansikuva: Getty Images