Quebec on ranskankielisenä alueena tunnetusti hieman erilainen osa Kanadaa. Quebecissa on pyritty vuosien saatossa pitämään huolta, ettei provinssia kanadalaisteta liikaa pitämällä muun muassa kiinni omasta kielestä ja provinssin erilaisuuksista alkoholipolitiikan suhteen.
Tämä Pohjois-Amerikan outolintu on erityisen kuuluisa jääkiekkoilustaan. Pelattiinhan ensimmäinen virallinen jääkiekko-ottelu sisätiloissa juuri Montrealissa vuonna 1875. Tämä siis melkein sata vuotta ennen kuin Tampereelle saatiin rakennettua Suomen ensimmäinen jäähalli.
Kiekkohullu Quebec elää ylpeytensä Montréal Canadiensin kautta. Historiansa saatossa 24 Stanley Cup -mestaruutta voittanut seura on perinteisesti ollut juuri Kanadan ranskankielisten joukkue, jonka johtotähtinä ovat toimineet provinssin omat kasvatit. Nimet kuten Maurice Richard, Guy Lafleur ja Jean Beliveau ovat jokaisen jääkiekkoihmisen huulilla, kun puhutaan Quebecin ja Montrealin kiekkolegendoista.
NHL:n draft-systeemi poisti Canadiensin etuoikeuden quebeciläisiin pelaajiin, mutta kuinka provinssissa on viime vuosina saatu lahjakkuuksia tuotettua? Ontarion jälkeen Kanadan toiseksi suurimmassa provinssissa on noin 8,1 miljoona asukasta ja yli 100 000 jääkiekkoilijaa. Myös pelaajatuotannossa Quebec on Ontarion jälkeen suurin alue pelaajamäärissä Kanadassa. Missä mennään tällä hetkellä pelaajatuotannon suhteen?
Laihat vuodet
Quebec on läpi vuosien pystynyt tuottamaan huipputaitavia hyökkääjiä. Nimet kuten Vincent Lecavalier tai Martin St.Louis hallitsivat kaukaloita 2000-luvun puolivälissä. Näiden pelaajien huippuvuosien jälkeen on kuitenkin ollut ammottavan tyhjää. Samalla kun kiekkomaailma on ihastellut kuinka Nova Scotiasta kasvaa huippupelaajia kuten Sidney Crosby tai Nathan MacKinnon, on Quebecissä ollut hiljaisempaa.
Provinssin pelaajamäärät varaustilaisuudessa ovat pysyneet tasaisina jo parikymmentä vuotta, vaikka sarja on laajentunut huomattavasti. Montrealin kiekkomediassa lähes jokavuotinen puheenaihe onkin oman provinssin pelaajien vähäinen määrä varaustilaisuudessa. Teema toistuu lähes yhtä varmasti kuin vaatimukset Canadiensin päävalmentajan potkuista.
Toki eurooppalaisten pelaajien määrän kasvu toimii osittain selittävänä tekijänä pelaajatuotannon osuuden pienenemisenä, mutta samalla on todettava etteivät jääkiekkomaailman ykköstähdet enää kauhean usein tule Quebecistä.
2010-luvulla on jopa nähty vuosia, ettei Quebecistä varata yhtään pelaaja ensimmäisellä kierroksella. Esimerkiksi vuonna 2014 ensimmäinen varaustilaisuudessa huudettu quebeciläistaustainen pelaaja oli numerolla 31 Buffaloon draftattu Claude Lemieux´n poika Brendan, joka hänkin on syntynyt Yhdysvalloissa. Toki joinakin vuosina ensimmäisellä kierroksella on varattu jopa kolmekin pelaajaa Quebecista, mutta kärkikymmenikössä todella harvoin.
1990-luvulla NHL:ää seuranneet muistavat kun sarjaa hallitsivat quebeciläiset maalivahdit. Patrick Royn johdolla quebeciläiset mullistivat perhostyylillään maalivahtipelaamisen. Tämä siis kauan ennen kuin suomalaiset nousivat maalivahtipelin eliittiin. Royn kanssa samaan aikaan maalivahtipeliä hallitsivat muun muassa Martin Brodeur, Felix Potvin ja Jose Theodore.
Nykymaalivahdeista parhaiten ovat menestyneet Roberto Luongo, Marc-Andre Fleury ja Corey Crawford. Luongo kuvaa hyvin Quebecin maalivahtikehitystä. Aikanaan uraauurtava maalivahti on jo hieman jäänyt jälkeen muista. Takana on muutama laatumaalivahti mestaruuksineen, mutta kärki on auttamattoman kapea. Uusi sukupolvi on kaukana maailman kärjestä. Vertailukohtana vaikkapa Suomi, josta on muutamassa vuodessa nousemassa useampi 1990-luvulla syntynyt maalivahti taistelemaan ykkösveskarin paikasta. Quebecistä ei löydy tulevaisuuden lahjakkuuksia juuri ollenkaan.
Quebecin kasvatti Martin St. Louis (Getty)
Tulevaisuus
Tällä hetkellä aktiivisista quebeciläisistä pelaajista tehotilaston kärjessä on yli tuhannen NHL-ottelun veteraani Mike Ribeiro. Tilastoissa Ribeiron perässä majailevat Jason Pominville ja Patrice Bergeron. Laatupelaajia molemmat, mutta supertähden status jäänee lunastamatta. Tämä on tietenkin makukysymys, mutta ainoa todellinen supertähdeksi kykenevä on vuoden 2011 kolmosvaraus Jonathan Huberdeau. Tällä kaudella loukkaantumisesta kärsinyt lahjakkuus on Aleksander Barkovin kanssa paljon vastuussa, kun Florida Panthers yrittää nousta takaisin NHL:n kärkijoukkueiden pariin.
Viime vuosina on nähty useampi lupaava quebeciläinen varaus. 1990-luvun puolivälissä syntyneet pelaajat saattavat hyvinkin nopeassa ajassa nousta NHL-seurojen kärkipelaajiksi seuraavina vuosina. Jonathan Drouin, Anthony Mantha sekä loukkaantumisista kärsinyt, kevään 2016 kolmosvaraus Pierre-Luc Dubois ovat riittävän lahjakkaita nousemaan kiekkomaailman huipulle, kuten myös Floridassa huippukautta pelaava Jonathan Marchessault
Tulevan kesäkuun varaustilaisuudessa on odotettavissa jälleen useamman quebeciläisen nousevan taistelemaan ensimmäisen kierroksen varauksesta. Arvostetut draft-listat kuten ISS ja Central Scouting arvioivat perinteisen linjan jatkuvan, nsimmäisellä kierroksella varattaneen 1–3 pelaajaa Quebecistä.
Sarja toimii, mutta tuleeko pelaajia?
Kanadan oma erikoisuus on maan juniorisarja. Maanlaajuinen CHL pelataan kolmessa osassa. Lännen WHL on nostanut tasoaan tasaisesti. Perinteinen ykkönen OHL on luonnollisesti suurkaupunkien Toronton, Mississaugan ja Ottawan ansiosta kärjessä.
Quebecin pääsarja QMHJL on tunnettu taitopelaajien kasvattajana. Tätä linjaa jatkaa Quebecin alueen päätös kieltää taklaaminen suuresta osasta juniorisarjoja 15-vuotiaaksi asti. CHL:n oma varaustilaisuus tasaa alueellisia eroja huomattavasti. Quebeciläiset pelaajat eivät välttämättä päädy aina oman provinssin joukkueisiin, mikä selittää osin miksi QMHJL tuottaa tasaisesti enemmän pelaajia varaustilaisuuden ensimmäiselle kierrokselle kuin provinssi muuten. Juniorisarjasta varataan perinteisesti 3–5 pelaajaa jo ensimmäisellä kierroksella.
Tulevat kaudet näyttävät katkeaako Quebecin pelaajatuotannon laihat vuodet. Muutamat kärkipelaajat ovat nousemassa kiekkomaailman huipulle. Provinssi on kuitenkin selkeästi perässä väkirikasta Ontariota ja tämä näkyy jatkossakin.
Takavuosien tähtiloistoa ei aivan heti ole tulossa, mutta erityisesti kenttäpelaajapuolella johtavia pelaajia on kasvamassa useampia.
Kansikuva: Getty images