Viimeisen vuosikymmenen ovat maalivahdit pitäneet suomen kansainvälisissä karkeloissa kärjessä tai edes sen tuntumassa. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa oli maasta kadonnut NHL:n ykköskorin hyökkääjät ja minkä tahansa korin puolustajat. Sotshin olympialaisiin kaivettiin useampi puolustaja Euroopan sarjoista kamppailemaan Sidney Crosbya ja kumppaneita vastaan. Vaikeuksien keskellä maailman kärkimaalivahdit pitivät Leijonia pystyssä. Nyt on kuitenkin nähtävissä suomalaisen maalivahtitehtaan hyytymisen merkkejä. Juuse Saroksen ja Ville Husson jälkeen on varsin pitkä hyppäys seuraavaan superlahjakkuuteen.
Ammottava aukko
Tänä keväänä saatetaan nähdä viimeinen huippulahjakas suomalaismaalivati NHL:n varaustilaisuudessa moneen vuoteen. Ukko-Pekka Luukkonen on vaisusti sujuneesta keväästä huolimatta vieläkin taistelemassa jopa ensimmäisen kierroksen varauksesta. Tämä on huippusuoritus jopa suomalaiselle maalivahdille. Esimerkiksi Pekka Rinne lähti vasta kahdeksannella kierroksella ja Juuse Saros neljännellä kierroksella. Hämeenlinnan maalivahtikopulun kasvatti Luukkonen on siis erittäin harvinaisessa tilanteessa. Ensimmäisen kierroksen maalivahtivarauksia nähdään harvoin ja moni huippu on noussut liigaan myöhemmiltä kierroksilta.
Luukkosen takana on kuitenkin ammottava aukko. 1999-syntyneiden ikäluokassa piti olla monta huippulahjakasta maalivahtia, mutta yksi toisensa jälkeen on pudonnut maailman eliitistä. Moni on vielä matkalla hyväksi liigavahdiksi tai eurooppalaiseksi huipuksi, mutta maailman kärki ja NHL-paikka ovat karkaamassa.
Seuraavissa ikäluokissa on sama tilanne. Nuorista maalivahdeista on luonnollisesti vaikea sanoa, kuka nousee huipulle ja kuka ei. Maalivahtien kehityskaari on niin erilainen kuin kenttäpelaajilla. Osa saattaa nousta huippuunsa vasta kolmekymppisenä konkarina. Jotain viitteitä antaa kuitenkin ero kansainvälisiin verrokkeihin. Suomalaiset kärkimaalivahdit jäävät usein pitkälle taakse, kun verrataan muiden eurooppalaisten nuorisomaajoukkueiden maalivahteihin. Enää ei voida puhua muiden poikkeusvuosista tai heikoista ikäluokista. Trendi alkaa näkyä maajoukkueesta toiseen.
Juuse Saros saattaa olla viimeisiä huippulahjakkuuksia vuosiin. Kuva: All Over Press
Arki ratkaisee
Sanonta ”tyytyväisyys johtaa laiskuuteen” kuvaa varsin hyvin suomalaista maalivahtikehitystä. Omana aikanaan maalivahtivalmennuksen maailman absoluuttinen huippu löytyi Suomesta. Suomessa panostettiin maalivahtivalmennukseen, tekniikkaan ja arkeen. Suomalainen pelityyli kehittyi johtavaksi trendiksi maalivahtivalmennuksen parissa. Tilanne on kuitenkin hitaasti rapautunut. Muualla maailmassa on kehitelty torjuntatyylejä, valmennusta ja harpattu Suomesta ohi. Maailmalta ei tulla enää sankoin joukoin seuraamaan suomalaista valmennusosaamista, vaan pysähdytään jo Ruotsissa tai lennetään surutta Pohjois-Amerikkaan. Enää ei myöskään ensimmäisenä olla tilaamassa suomalaista maalivahtivalmentajaa nostamaan eurooppalaista kiekkoseuraa sarjansa huipulle. Vielä pari vuotta sitten oma toimen ohessa valmentanut saattoi päästä isoihin rahoihin kiinni Keski-Euroopassa jos osasi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Arki ratkaisee ja valitettavasti juuri arjen toiminnassa on jääty pahasti jälkeen. Samalla kun muualla maailmassa palkataan isolla syötöllä maalivahtivalmentajia, löytyy Suomesta vain kourallinen täyspäiväisiä A-juniori maalivahtivalmentajia. B-junioreissa operoidaan lähes poikkeuksetta oman toimen ohessa. Jäälle tullaan tai jäädään omasta jaksamisesta riippuen. On kuvaavaa, että vain harvalla seuralla on esimerkiksi maalivahtivalmennukseen erikoistunutta valmennuspäällikköä palkkalistoilla. Pääkaupunkiseudulta löytyy muutama, mutta kovinkaan monella liigaseuralla ei ole esimerkiksi ollut kiinnostusta panostaa tähän. Tämä on johtanut tilanteeseen missä joillain joukkueilla ei löydy maalivahtivalmennusta ollenkaan tai se on tarjolla kerran tai kaksi viikossa. Jokainen voi miettiä kuinka suurella todennäköisyydellä tällöin on mahdollista nousta maailman huipulle.
Jos tilanne kuulostaa huolestuttavalta, on se myös sitä. Nuorisomaajoukkueissa on pian alettava muuttaa pelitapoja, kun omaan maalivahtiin ei voi luottaa kovissa peleissä. Suomesta löytyy vielä huippuosaajia maalivahtivalmennuksessa yllin kyllin. Nämä osaajat on vain saatava jälleen arkeen mukaan. Osa vetää ylikalliita leirejä seuravalmennuksen sijaan tai hakee rahansa ulkomailta eri projekteista. Samalla on saatava valmennuskulttuuri jälleen huippua tavoittelevaksi. Kerran tai kaksi viikossa tapahtuva ”maalivahtikonsultointi” ei riitä, kun halutaan huippuja. Takavuosien huippu oli kovan arjen tulosta. Samoin on tuleva alennustila. Maajoukkueet satatavat kestää jopa vuosikymmenen ilman uusia huippuja. Kysymys kuuluukin, voidaanko huipulle enää koskaan nousta takaisin, jos nyt ei asialle tehdä mitään.
Kansikuva: AOP