Suomi aloittaa lentopallon MM-kisat maanantai-iltana ottelulla Kuubaa vastaan. Faneille.com ruotii seuraavassa Suomen pelitavan keskeiset asiat.
Suomi rakentaa pelinsä torjunnan ja puolustuksen varaan. Tämä lähtee siitä perusasiasta, että joukkueen syöttö on hyvällä tasolla, ja sillä pyritään rikkomaan vastustajan vastaanotto. Kun tässä onnistutaan, on torjunnan urakka heti helpompi, sillä vastustajana epäonnistunut syötön vastaanotto vähentää heidän hyökkäysvalikoimaansa merkittävästi. Suomella on paljon hyviä syöttäjiä: Kovan hyppysyötön omaavat Matti ja Mikko Oivanen, Olli Kunnari, Antti Siltala, penkiltä syöttövaihdoissa usein kentälle tuleva Olli-Pekka Ojansivu, sekä maailmanluokan hyppyleijaa syöttävät passarit.
Torjunnassa liki yhtä tärkeinä suoran torjuntapisteen kanssa nähdään vaimennus, joka taas helpottaa kenttäpuolustusta valtavasti. Siinä suurta vastuuta kantaa maailmantasollakin huipuksi kehittymässä oleva libero Lauri Kerminen.
Suomi ei ole maailman hyökkäysvoimaisin joukkue, siksi oman hyökkäyksen monipuolisuus on tärkeää. Kaikki lähtee jälleen omasta vastaanotosta, jossa Kerminen ja Kunnari kantavat suurta vastuuta. Jos syöttö ei nouse kunnolla, joutuvat laitahyökkääjät usein hyökkäämään 2-3 miehen isoa torjuntaa vastaan. Näissä päävalmentaja Tuomas Sammelvuo on saanut viestinsä viimeisen vuoden aikana erinomaisesti läpi: Jos Suomen hyökkääjä joutuu itselleen epäsuotuisaan tilanteeseen, ei palloa aina tarvitsekaan yrittää tappaa. Huomattavasti parempana vaihtoehtona nähdään se, että lyödään niin, että saadaan pallo takaisin omalle puolelle peliin vastustajan torjunnan kautta. Tämä vaatii ensiluokkaista oman hyökkäyksen varmistamista. Kerminen on jälleen tässä avainasemassa.
Aloituksen noustessa hyvin passarille, on Suomen suurena aseena kuutospaikan hyökkäys. Sen onnistumiseksi on keskitorjujien jaksettava tehdä työtä vastustajan torjunnan hämäämiseksi ja ilmaan nostattamiseksi jo heitä torjumaan. Näin tilaa aukeaa takakentältä keskiverkolta hyökkääville pelaajille, lähinnä Kunnarille ja Siltalalle. Tärkeää on myös se, että passarit ruokkivat säännöllisesti myös keskitorjujia ykköstemmon passeilla, muuten pelien edetessä vastapuolen torjunta ei hyppää heille, vaan alkaa keskittyä laitahyökkäyksiin ja kuutospaikan lyönteihin.