Sotkamon Jymyn kultajuna etsii pysäyttäjää

Tuttuakin tutumpi näky Sapson rannalla. (SuperJymy Oy)

Miesten Superpesiksen runkosarja käynnistyy toukokuun toisena viikonloppuna 10. -11.5. Faneille.com julkaisee kauden alkuun mennessä ennakot joukkueista ja kesän aikana pesäpallo tulee näkymään ja kuulumaan sivuillamme haastattelujen ja artikkeleiden muodossa. Ja ei hättää, kyllä me kilpailuakin järjestämme jahka kausi pääsee alkamaan. Ensimmäisenä joukkueena perkaamisen kohteeksi joutuu hallitseva Suomen mestari, Sotkamon Jymy.

Jymyn kolmannelle vuosikymmelle jatkunut menestystarina hakee vertaistaan. Vuodesta 1990 laskettuna Sotkamon Jymy on pelannut 24 kautta Miesten Superpesistä ja haalinut itselleen 15 mestaruutta, neljä hopeaa ja kolme pronssia. Myös viime kauden päätteeksi, kolmannen kerran peräkkäin, Jymy uitti Poikaa Sapsojärven rannalla. Entistä uskomattomammaksi viime vuosien vireen tekee se, ettei Jymy ole hävinnyt kaksissa viime pudotuspeleissä otteluakaan. Miten tämä on mahdollista?

Menneisyydestä on opittu

Sotkamon Jymy on viimeisen 20 vuoden ylivoimaisesti menestynein pääsarjatason joukkue miesten palloilussa. Moni ei kuitenkaan ymmärrä, että aina ei ole ollut näin. Sotkamon on toki perinteinen seura, joka voitti ensimmäisen mestaruutensa jo vuonna 1963, mutta harva muistaa ettei Jymy sahattuaan mestaruussarjan ja suomensarjan väliä 1960-luvulla pelannut korkeimmalla sarjatasolla seitsemääntoista vuoteen (1967-1983). Vielä 1980-luvun lopussakin piipahdettiin ykköspesiksessä kahden kauden ajan ennen nousua takaisin mestaruussarjaan kaudeksi 1989. Miten hissiliikeseurasta kasvoi loistava esimerkki mille tahansa urheiluseuralle?

Suomalaisten urheiluseurojen toimintakulttuurissa tapahtui valtava muutos 1970-luvun lopusta lähtien. Seuroissa eri lajien jaostot alkoivat pikku hiljaa erkaantua kauemmas emoseuroista ja lajien sisällä toiminnasta tuli tavoitteellisempaa ja suunnitellumpaa. Jaostojen iraantuessa omiksi seuroikseen vaatimukset toimihenkilöiden ammattitaidosta kasvoivat. Enää ei riittänyt pelkkä lajituntemus, vaan piti ymmärtää hallinnon, talouden ja organisaation toimintaa sekä pystyä luomaan toimintasuunnitelmia tulevaisuutta varten. Ajattelutapa ”pelataan tämä kausi ja katsotaan ensi kauden kuvioita kauden päätteeksi” ei enää toiminut. Sotkamossa tämä muutos tehtiin siten, että junioritoimintaan alettiin panostaa toden teolla. Joukkueen pelaajien haluttiin koostuvan oman alueen kasvateista ja taata toiminnalle näin ollen jatkuvuus. Menestyvistä juniorijoukkueista ajateltiin kasvavan tulevaisuuden vastuunkantajia myös edustusjoukkueeseen. Ei ikäluokan jokaisesta edustajasta tule huippupelaajaa, mutta pitkällä tähtäimellä riittää, jos 1-2 pelaajaa/ikäluokka kasvaa huippputasolle.

Tulokset alkoivat näkyä Sotkamossa hyvin nopeasti. 1980-luvun aikana seuran poikajuniorit voittivat A- ja B-poikien SM-sarjoissa yhteensä 5 kultaa, yhden hopean ja kaksi pronssia. 1990-luvulla samat lukemat olivat 5 kultaa ja 8 hopeaa.

Tavoitteellisuus ja ammattimaisuus läsnä myös junioritoiminnassa

Jymyn toiminnasta paistaa läpi pitkäjänteisyys sekä miehissä että junioritasolla. Seurassa hyväksytään ettei ihan joka vuosi mestaruutta voi voittaa, mutta siitä tulee pystyä pelaamaan ja se asetetaan julkisesti joukkueen tavoitteeksi joka kaudella. Avoin ja tiedostettu tavoite ohjaa toimintaa pitkän harjoittelukauden keskellä ja pitää tekemisen tason korkealla. Samalla se valmistaa pelaajia henkisesti kauden tärkeimpiä pelejä varten ja uskon tällä olevan hyvin paljon tekemistä mykistävän pudotuspelisaldon kanssa.

Sotkamon Jymyn juniorimyllyn sekä pelaajana että valmentajana läpikäyneenä tiedän, miten korkealle seurassa arvostetaan ammatimaista otetta harjoitteluun jo nuoresta pitäen. Pelkkä lahjakkuus tai hyvä peliesitykset eivät riitä, vaan sinulla täytyy olla asenne kohdallaan harjoittelua kohtaan – muuten on turha haaveilla pelipaikasta edustuksessa. Perusperiaatteena on, että nuorempana opetellaan lajin perustaidot ja pelaaminen on ensisijaisesti hauskaa, jolloin saadaan pidettyä massaa lajin parissa. D- ja C-junioreista lähtien opetellaan harjoittelemaan kokonaisvaltaisemmin ja tavoitteellisemmin. Näissä ikäluokissa alkaa näkyä lajitaitojen lisäksi asenne urheilemiseen, mikä loppuen lopuksi on melkoisen määrittävässä asemassa urheilijaksi kasvamisessa.

Jymyllä on toki siitä poikkeuksellisen hyvä tilanne, että se ei ole juurikaan joutunut kilpailemaan muiden palloilulajien kanssa harrastajista alueellisesti ja Sotkamon lukiossa on urheilulinja, joka vetää puoleensa lahjakkaita ja määrätietoisia nuoria ympäri Suomea. Mestarijoukkueen tämänhetkisestä kokoonpanosta lukion käyneitä vierastyöläisiä ovat kuitenkin vain  Immo ja Kosti Rautiainen. Rautiaisten lisäksi ulkopaikkakuntalaisia pelaajia edustusjoukkueessa ovat tällä hetkellä Niilo Piiponniemi (Haapajärvi), Markus Tuikka (Kajaani) sekä lajilegenda Toni Kohonen (Kitee). Monesti kuulee sanottavan, että Jymy hamstraa parhaat pelaajat maakunnista ja pärjää sen avulla, mutta joukkueen omavaraisuusaste sopimuspelaajien osalta on ihailtavan korkea menestys huomioonottaen. Esimerkiksi viime kauden finaalisarjassa joukkueessa pelasi seitsemän oman seuran kasvattia.

Poissa ovat Mikko Korhonen ja Aki Orava

Sotkamon Jymyn odotetaan olevan kova myös tällä kaudella. Runko on säilynyt lähes samana: Aki Orava suuntasi takaisin lakeuksille Alajärven Ankkureiden paitaan, Saku Hakkarainen vuokrattiin Kiteelle ja Mikko ’Doksa’ Korhonen vaihtoi peliliivin kulmapaitaan ja räpylän merkkiviuhkaan Mikko Kuosmasen siirryttyä joukkuelajeista vastaavaksi henkilöksi Vuokatin Urheiluakatemiaan.  Jymy jatkaa nuorten pelaajiena sisäänajoa, ainakin Janne Hyvöselle (1992) povataan toisen kopparin tonttia sekä Markus Tuikasta (1993) leivotaan seuraajaa Aki Oravalle. Hyvönen pelasi viime kaudella Jymyn paidassa kuusi ottelua ja Tuikka kolme, joten täysin untuvikkoja eivät miehet ole.

Ennakkoon suurin kysymysmerkki on, miten Mikko Korhosen tontti sekä luotettavana kopparina että joukkueen hengenluojana onnistutaan paikkaamaan. Suurella todennäköisyydellä Janne Hyvönen aloittaa kauden Roope Korhosen koppariparina ja odotettavissa on, että nuorta miestä kokeillaan muiden joukkueiden toimesta läpi kesän. Myös Aki Orava jätti valtavan aukon niin ulko- kuin sisäpeliinkin, mutta ryhmittämällä ulkopeliä oikein voidaan Tuikka tarvittaessa siirtää piententappovastuusta kulmaan torjumaan rajakovia vaihtotilanteessa ja takatilanteessa, mutta ainakaan hallipelien perusteella tähän ei ole tarvetta. Tuikka suoriutui urakastaan kohtuudella ja kokemuksen myötä myös itseluottamus kasvaa ja mies tulee täyttämään Oravan jättämän aukon.

Sisäpeli täyttä rautaa

Jani Komulaisen jatko tuo lisäpuhtia sisäpeliin. (SuperJymy Oy)

Jymyn sisäpeliosaaminen tulee olemaan myös tulevalla kaudella valtakunnan eliittiä. Sarjan paras numerolla oleva kotiuttaja Roope Korhonen saa riittävää tukea Rautiaisen veljeksiltä ja Toni Kohoselta, tarvittaessa myös jatkosopimuksen solminut vaihtolyöntivirtuoosi Jani Komulainen pystyy kotiuttamaan. Hallipeleissä Jymy pelasi kärjen järjestyksellä Jere Vikström, Niko Korhonen, Antti Hartikainen ja henkilökohtaisesti odotan tältä kolmikolta todella paljon. Vikström on ollut aina ennen kaikkea röyhkeä etenijä, joka ottaa hyviä lähtöjä pesiltä. Miehellä on olemassa ok-tasoa oleva pomppu ja pystäri kentällemenoon, ja mikäli Vikström ei kentälle pääsisikään, Jymyn kahden etenijäjokerin taktiikka tuottaa etutilannetta päävaihtajille miltei poikkeuksetta. Yksi tärkeä kysymys Vikströmin kannalta on, onko hänellä lupa yrittää kentälle myös palon uhalla, vai tuleeko viimeisen lyönnin olla paloriskitön ratkaisu. Mikäli luvat on, saadaan Jerestä mitattua ulos kaikki olemassa oleva potentiaali. Niko Korhonen ja Antti Hartikainen omaavat molemmat todella monipyölisen lyöntivalikoiman ja mikä tärkeintä, heillä molemmilla on olemassa prosenttipomppu ja odotankin lähtökohtaisesti kärjen pompottavan tilannetta, mikä on Jymylle aavistuksen verran epätyypillistä. Herroilla on myös olemassa kovat vaakamailalyönnit ja hyvät pystärit, joten pelkän pompun varassa tilanteenrakentelu ei ole. Vaihtotilanteissa on olemassa jatkuvasti myös läpilyönnin uhka, etenkin 2-jatkeen kanssa on vastustajan oltava tarkkana. Kärkitrio on myös yksi Suomen nopeimmista, ellei nopein ja huomioiden pelaajien lyöntiarsenaalin odotan kesästä tulevan yksi Jymyn historian juoksurikkaimmista, tilanteen rakentamisesta se ei ainakaan jää kiinni.

Jymy pystyy pelaamaan mistä kohdasta tahansa

Pelkästään ykköskärjen varassa Sotkamo ei ole. Joukkuetta pidetään suotta hitaana, sillä myös kakkoskärjestä löytyy etenemään kykeneviä pelaajia, kuten Immo Rautiainen. Pitkät raajat saavat etenemisen joskus näyttämään kulmikkaalta, mutta mies on kuitenkin parhaimmillan pinkonut 30 metriä kirkkaasti alle 3.8 sekunnin. Tuolla ajalla oltaisiin monessa superin joukkueessa kolmen nopeimman etenijän joukossa. Jymy pystyy tarvittaessa rakentamaan tilanteen pelkästään jokerikolmikolla, mikä on ehdoton vahvuus verrattuna pahimpiin kilpakumppaneihin Joensuun Mailaan ja Vimpelin Vetoon. Onni Määttä ja Piiponniemi ovat todella nopeita etenijöitä ja Komulainen pystyy vaihtamaan hitaampiakin miehiä kovilla saumalyönneillään. Siksi ei ole mikään katastrofi, jos lyönnit sattuisivatkin jäämään Roope Korhoseen, Toni Kohoseen tai Immo Rautiaiseen.

Vaikuttaako vaihtuvuus etu- ja takakentällä?

Sotkamossa on vallassa ajattelutapa ”sisäpelillä voitetaan yksittäisiä pelejä, ulkopelillä mestaruuksia”. Siksi joitain heikkouksia etsittäessä nousee väistämättä esiin vaihtuvuus etukentällä ja takakentällä. Kauden 2012 päätteeksi uransa lopettanu moottoriturpa Jimi Heikkinen ja täksi kaudeksi Alajärvelle palannut Aki Orava muodostivat yhdessä lukkari Kohosen kanssa todella vahvan etukentän. Tuosta kolmikosta on jäljellä vain Kohonen. Täytyy muistaa, ettei lukkarilegenda ainakaan nuorene ja fysiologisesti on luonnollista, ettei mies enää hae pieniä samalla räjähtävyydellä kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Etukentällä vastuu pienistä kohdistuu Kosti Rautiaiselle ja nuorelle Tuikalle ja tässä piilee mahdollisesti Jymyn akilleen kantapää. Rautiainen pelasi juniorivuotensa etukentällä ja oli siinä ikäluokkansa parhaita. Sotkamossa tie edustusjoukkueessa vei kuitenkin 2-vahdiksi ensin Lauri Suutarisen ja Heikkisen, sittemmin Heikkisen ja Oravan pelatessa etukentällä. Toki viime kaudella Kosti pelasi Oravan kanssa etukentällä, mutta Orava oli torjumassa lähtöpesän pieniä, eli juuri niitä lyöntejä joita etutilanteissa useiten käytetään. Tuikka puolestaan on aikuisten peleissä vielä katsomaton kortti, joten suurin rooli pienten torjumisessa kohdistuu Kohosen syöttötyöskentelyyn. Mikäli Kohonen onnistuu taktisella osaamisellaan ja syötöillään saamaan ensimmäisiä lyöntejä laittomaksi, helpottuu etumiesten urakka huomattavasti. Ja taktisesti Kohonen on edelleen valtakunnan paras lukkari, ylivoimaisesti.

Takakenttää vuosien ajan hallinneiden Roope ja Mikko Korhosen (eivät muuten ole sukua keskenään) aika on ohi. Mikko ”Doksa” Korhosen isoja saappaita täyttämään astuu Jymyn oma kasvatti, vuonna 1992 syntynyt Janne Hyvönen.  Kakkospuolella pelaava Hyvönen joutunee etenkin alkukaudesta kovan pommituksen kohteeksi, sillä vapaat lyönnit suuntautuvat yleensä 2-puolelle. Hakevamman 3-kopparin varjoon jäävän varmistavamman kopparin rooli on haastava. Periaatteessa olet suhteellisen näkymätön, ellet päästä palloja läpi. Ja jos pallo ohitsesi menee, yleensä seurauksena on kunnari ja 1-3 tavallista juoksua päälle. Hyvönen on siitä mielenkiintoinen peluri, että mies pelasi vuosien ajan lukkarina, kunnes tie vei koppariksi. Analyyttinen ja pelin taktiikan tuntevan Hyvösen ehdoton vahvuus on pelin syvällinen ymmärrys, joka auttaa ennakoimaan tulevia lyöntejä. Ja kun tiedät suurin piirtein, mitä lyöntejä on odotettavissa kussakin tilanteessa kultakin pelaajalta, pystyt oikealla sijoittumisella ostamaan itsellesi tärkeitä kymmenyksiä painuvia lyöntejä tai jatkepallojen hakua ajatellen. Silti, allekirjoittaneella on pienen pieni epäilys nuoren kopparin kesää ajatellen. Harva pelaaja pystyy ensimmäisellä Superpesiksen pääsarjakaudellaan ottamaan kopparin tontin haltuun ilman kasvukipuja. Varmaa on, että Hyvösestä kasvaa ajan myötä loistava koppari, mutta aika näyttää tapahtuuko se jo tällä kaudella.

Vain mestaruus kelpaa

Jymy kuuluu kausi kauden jälkeen Superpesiksen mestarisuosikkeihin, eikä tämä kausi tuo poikkeusta. Joukkueen oma tavoite on jälleen mestaruus ja hyvin lähellä se sitä myös tänä vuonna tulee olemaan. Oravan ja Korhosen lähdön myötä paperilla aavistuksen verran heikentynyt joukkue kuuluu tälläkin kaudella mestarisuosikkeihin yhdessä Vimpelin Vedon ja Joensuun Mailan kanssa. Uskon, ettei Jymy voita runkosarjaa tänä vuonna, mutta vahvan menestymiskulttuurinsa kautta joukkuetta ei voi olla huomioimatta pudotuspeleissä.

Joukkueen vahvuus tulee olemaan sisäpelissä. Nopea kärki tulee luomaan kesän aikana paljon tilannetta ja Roope Korhosen johdolla joukkue saattaa rikkoa kesän aikana maagisen 300 lyödyn juoksun rajan. Mikäli ulkopeli toimii, sijoitus runkosarjassa tulee olemaan kahden parhaan joukossa, mikä taas tarkoittaisi kotietua pudotuspeleissä aina finaaleihin saakka. Ja Hiukka ei ole koskaan ollut vierasjoukkueelle helppo paikka pelata. Uusitun kentän nopea pinta, pudotuspeleihin syttyvä konkariosasto Komulainen-Kohonen-Korhonen yhdessä lähes 4000-päisen yleisön kanssa tekee voittamisen Hiukassa todella vaikeaksi.

Oma veikkaukseni on, että kaikesta muutoksesta huolimatta Sotkamon Jymy pelaa Superpesiksen finaaleissa myös kaudella 2014. Mikäli vastassa on Joensuu, Jymy tulee voittamaan mestaruuden. Jos vastaan asettuu Vimpeli, uskon mestaruuden ratkeavan vasta viidennessä ottelussa. Ja silloin kotiedun omaava joukkue juhlii mestaruutta.

Kolme väitettä Jymyn pelaajista 2014:

1. Antti Hartikainen rikkoo 200 kärkilyönnin rajan.
2. Roope Korhonen lyö runkosarjassa yli 100 juoksua.
3. Niko Korhonen voittaa etenijätilaston.

Betsson tarjoaa Jymyn mestaruudesta kerrointa 1.75, joka on kahden ison ulkopelimuutoksen huomioon ottaen aavistuksen verran alikerroin. Kesää lähestyttäessä etenkin Nordic Bet tulee tarjoamaan monipuolisempia kohteita, niitä odotellessa.

Kuvat: SuperJymy Oy