Seitsemän vuotta putkeen mitaleilla ollut Vimpelin Veto lähti sunnuntaina alkaneeseen sarjaan Sotkamon Jymyn suurimpana haastajana. Viitenä edellisenä kautena Saarikentällä ollaan katseltu kengänkärkiä ja hopeisia mitaleja kainuulaisten juhliessa mestaruutta.
Edellisenä syksynä Vedon kohdalle osui järkyttävän iso määrä epäonnea, kun sekä Sami Haapakoski että Henri Puputti sairastelivat ratkaisevien pelien aikaan, ja Puputti joutui jättämään viidennen finaalin kokonaan väliin. Nyt vahvistunut Veto on jälleen kerran askeleen lähempänä mestaruutta.
Muutokset
Filosofi ja mailavirtuoosi Mikko Rantalahti iski piikkarit naulaan ja keskittyy elämän muihin osa-alueisiin, mutta muuten ei isoja menetyksiä tullut. Kesken kauden apuun tulleelle Marko Nygårdille ei ole enää käyttöä, kun Kouvolasta saapunut Matias Rinta-aho ottaa paikan ulkokentältä. Lisäksi Alajärveltä siirtynyt Jere Saukko on varsin kelvollinen ulkopelaaja, joten pelinjohtaja Sami-Petteri Kivimäellä on varsin laaja pelaajarinki käytettävissään.
Sisäpeli
Vimpeli on sarjan paras sisäpelijoukkue ollessaan ehjä. Joukkue on käsittämättömän lyöntivoimainen ja alati vaarallinen, oli vastassa sitten mikä joukkue tahansa. Vimpelin viiden vuoden hopeaputki ei selity heikolla sisäpelillä, vaikka ajoittain finaaliotteluissa Vedon pelaajat eivät ole yltäneet omalle tasolleen.
Mikko Kanala on tällä hetkellä Suomen paras pesäpalloilija. Kovalla työllä hankittu fysiikka ja hyvä lyöntitekniikka mahdollistavat monipuolisen lyöntivalikoiman ja myös jalat käyvät kovaa. Kun Kanalan ympärillä ovat nopea Teemu Isoketo, kokenut suorittaja Haapakoski sekä rajattomalla itseluottamuksella varustettu ja käsittämättömän kovalla prosentilla ukkoja kotiin lyövä Puputti, voidaan Vimpelin kärjestä puhua Suomen parhaana.
Puolinopea loppupää, jokeriosastolla lyöjämiehet Janne Mäkelä ja Arttu Ruuska sekä etenemisvoimainen Saukko mahdollistavat tilanteen tekemisen mistä kohdasta tahansa, mikä on vuosia ollut juuri pahimman vastustajan, Sotkamon Jymyn, menestyksen osatekijä.
Vimpeli tulee pelaamaan kuluvalla kaudella yhdellä pitkällä kärjellä, loppupään rooli jää suhteellisen vähäiseksi, vaikka myös sieltä löytyy ratkaisuun kykeneviä pelaajia. Murskaotteluissa vastuuta luonnollisesti liikenee enemmän myös isompien numeroiden pelaajille.
Itse odotan vesi kielellä sitä, miten dominoiva Kanala tulee numerolla kolme tänä kesänä olemaan. Uskoisin, ettei edes taivas ole rajana ja kärkilyöntitilaston voittoa pidän lähes varmana.
Ulkopeli
Matias Rinta-aho on paljon vartijana siepparin tontilla. Kuva: AOP
Vimpeli ei missään nimessä ole huono ulkopelijoukkue, mutta se on ollut ratkaisevan verran Sotkamoa ja osittain myös Joensuuta perässä edelliset vuodet. Suurin yksittäinen tekijä löytyy lautasen ääreltä. Janne Heimonen ei pärjää vertailussa Toni Kohosta vastaan, tosin ei pärjää kukaan muukaan. Heimosen peli perustuu nopeaan tempoon sekä syöttötuomareiden ja vastustajan kaaripelaamisen hereillä olemisen jatkuvaan koetteluun. Heittopelissä on ollut suuria puutteita, jota etenijät ovat käyttäneet surutta hyväkseen. Suomennettuna Heimoselta on saanut liian hyviä lähtöjä.
Koppariosasto on jopa sarjan paras. Puputti ja Mikko Haukkala ovat kokeneita ja nähneet paljon pelejä uriensa aikana. Fysiikkakin on molemmilla kunnossa ja heittokäsi toimii, joten takakenttä on sementoitu tukkoon.
Linjassa ainoa isompi kysymysmerkki on 3-vahdin tonttia hoitava Isoketo. Mini-lempinimeä tottelevan pelaajan nopeus on valttia esimerkiksi takatilanteiden puolustamisessa, mutta lyöjien lukeminen ei ole parhaalla mahdollisella tasolla. Miehelle sattuu ajoittain kovissa paikoissa myös karkeita kiinniottovirheitä. Kolmikko Kanala-Severi Lassila-Haapakoski sen sijaan kestää vertailun sarjan muita huippuja kohtaan.
Odotan mielenkiinnolla, miten Vimpelin etukenttä kestää hyökkäyksen. Tuomo Lönnmark ja Suomen suurin räpylä on tutulla paikallaan, mutta riittääkö Heimosen, Lönnmarkin ja Rinta-ahon fysiikka tekemään prosenttinäpyistä palot? Ainakin avausottelussa Joensuun Mailaa vastaan trio pelasi todella lähellä, pakottaen näin vastustajat hakemaan ohituksia ja kovia vaihtolyöntejä. Taktiikka on riskialtis lyöntivoimaisia vaihtajia vastaan ja mikäli etukenttä pelaa aggressiivisesti, tullaan Vedon kentästä lyömään vaihtotilanteissa useita läpilyöntejä kesän aikana.
Sijoitus
Vimpelin Veto voittaa runkosarjan. Joukkueelle sattuu harvoin ohipelejä ja jaksojen menetyksiä, sillä sisäpelivoima takaa isot juoksumäärät ja näin ollen heikompien vastustajien yksittäiset läpilyönnit eivät yleensä vie jaksovoittoja. Syksyllä kaikki eväät ovat aina mestaruuteen asti ja finaalipaikka on varma runkosarjan voiton myötä. Mitä todennäköisimmin muut mestariehdokkaat Joensuun Maila ja Sotkamon Jymy ratkaisevat keskenään toisen finalistin.
Mikäli Veto saa nostettua ulkopelin tasoaan, lähinnä etukentän osalta, poistuu mestaruuden viimeinenkin este. Toisaalta, jos lyönti osuu maksimaalisella tavalla keppiin, ei tasoa tarvitse edes nostaa – Veto tyytyy lyömään yhden juoksun vastustajaansa enemmän, olipa se sitten Sotkamo, Joensuu tai kuka tahansa.
Faneille.comin toinen pesisromantikko, Janne Kainulainen, on sijoittanut roposensa Vedon mestaruuden puolesta. Allekirjoittanut kokee, että ulkokentän muutamat puutteet tulevat kaatamaan mestaruushaaveet kuudentena perättäisenä syksynä.
Todennäköinen kokoonpano
- Teemu Isoketo 3v
- Sami Haapakoski 2v
- Mikko Kanala 2p
- Matias Rinta-aho s
- Henri Puputti 3k
- Tuomo Lönnmark 1v
- Mikko Haukkala 2k
- Severi Lassila 3p
- Janne Heimonen L
- Jere Saukko
- Arttu Ruuska
- Janne Mäkelä
Kolme väitettä Vedon kaudesta 2016
- Vimpeli voittaa runkosarjan, kuten viimekin vuonna.
- Mikko Kanala voittaa kärkilyöntitilaston ja valitaan vuoden pesäpalloilijaksi.
- Joukkue lyö runkosarjassa yli 300 juoksua.
Kuva: All over Press