Kokenut Markku Hylkilä on isossa roolissa myös alkavalla kaudella JymyJussien paidassa. (Juha Levonen)
Harvasta asiasta olemme olleet Janne Kainulaisen kanssa niin eri mieltä kuin Seinäjoen JymyJussien tulevasta kaudesta. Minä sanon Jussien heikentyneen Pellon, Matilaisen ja Toivolan lähtöjen myötä. Janne sanoo päinvastoin vahvistuneen, kun tilalle saatiin Urheilulehden jo syksyllä 2011 muinaisjäänteeksi tituleeraama Mikko Vainionpää, Koskenkorvalta Veli-Pekka Yli-Hirvelä, yhden välivuoden Superpesiksestä viettänyt Joonas Eirola ja Kankaanpäästä tullut Ilari Siutla. Minä sanon, että tiukkaa tulee olemaan pudotuspeleihin pääseminen, Janne on valmis lyömään vetoa jopa välieräpaikan puolesta.
Seinäjoen fuusioseura hakee identiteettiään
Jos koko eteläisen Pohjanmaan alueelta pitäisi valita yksi mies johtamaan pesäpallokenttien vanhojen kiistakumppaneiden Nurmon Jymyn ja Seinäjoen Mailajussien yhteisjoukkuetta, olisi se tämänhetkinen pelinjohtaja Sami-Petteri Kivimäki. Vaatimattoman pelaajauran junioripuolella läpikäynyt Sämpy tunnetaan läpi maakuntien rauhallisena ja pohdiskelevana persoonana, joka on tehnyt valtavan työn kehittyäkseen huipputasolle sekä valmentajana että pelinjohtajana.
Tämänhetkinen kokoonpano on mielenkiintoinen sekoitus lähialueen kasvattajaseurojen pelaajista. Mukana on toki myös Reisjärven Pilkkeen Markku Hylkilä, Pattijoen Eirola ja Mynämäen Siutla, mutta muuten mennään pohjalaisten pelaajien voimin. Joukkueen runko on kokenut ja aavistuksen verran iäkäs, joten on mielenkiintoista nähdä miten JymyJussit onnistuu juniorituotannon suhteen. Seurojen omavaraisuussäännökset tulevat varmasti tiukentumaan muutaman vuoden tähtäimellä, joten tiukkaa tulee olemaan kun M. Vainionpää, Hylkilä ja muutamat muut lopettavat tai vaihtavat maisemaa.
Tällä hetkellä JymyJussit ei oikein herätä minkäänlaisia tunteita, eikä heillä myöskään ole selkeää pelillista identiteettiä. En oikein tiedä, onko kyseessä sisäpeli- vai ulkopelijoukkue. Kukaan ei oikein osaa sanoa, miten joukkue lähtee pelaamaan vaihtotilanteita; luotetaanko nopeuteen vai käytetäänkö kovia. Ainoa selvä asia on se, että joukkueella on käytössään yksi valtakunnan johtavista lyöjäjokereista, Jukka-Pekka Vainionpää, joka tulee purkamaan ensimmäisenä kaikki kotiutustilanteet.
Hidas, hitaampi, JymyJussit
Paavo Pelto vei mukanaan JymyJussien jalat. (Juha Levonen)
Joukkueen menetettyä Pellon ja Matilaisen on pelaajisto Superin hitaimpia, ellei hitain kokonaisuus. JymyJusseilla ei ole heittää kentälle esimerkiksi Isokedon, Hartikaisen, Ylitalon, Niko Korhosen tai Topi Hurskaisen kaltaisia pikakiitureita, sen sijaan heillä on kolme puolittaista etenijää. Yli-Hirvelälle alkaa karttua vuosia ja iän myötä mies ei ainakaan nopeudu. Ville-Pekka Jokinen ja Siutla juoksevat hyvin pesänvälejä kärjen takana, mutta vaikea heitä on kotiuttaa millään aktiivisella lyönneillä.
Odotankin, että myös vaihtotilanteissa kovat lyönnit nousevat arvoon arvaamattomaan. Jokisella on kohtalainen pystäri ja jokeriosastolla Tuomas Tallbackaa tullaan käyttämään 2-tilanteen purkajana yhdessä M. Vainionpään kanssa. Kovien lyöntien ongelmana on, että niiden tulee onnistua huomattavasti pomppua ja pieniä vaihtolyöntejä paremmin, jotta vaihto saadaan aikaan. Vaarana on myös lyöntien nouseminen kopeiksi.
Lyöntivoimaa JymyJusseilla sitten onkin jakaa vaikka lähialueen Alajärven Ankkureille tai Koskenkorvan Urheilijoille. Molemmat Vainionpäät ja Tallbacka lyövät palloa todella kovaa ja taitavat myös kumuralyönnit. Kumurakategoriaan putoaa myös urallaan tasaisen varmasti palloa väliin tiputellut Hylkilä. Neljä tasaisen varmaa kotiuttajaa tulevat lyömään juoksuja kauden aikana, kunhan he vain saisivat tilannetta eteensä. Tosin, Vainionpään Mikolla on aina läpilyönnin uhka olemassa vaihtotilanteessa, kuten myös Tallbackalla, joten miehet saattavat läpilyönneillään ratkaista yksittäisiä jaksovoittoja. Ei ole nimittäin ihan yksi tai kaksi kertaa, kun 2-tilanteessa nestori Vainionpää on pamauttanut palloa 3-luukusta tai jatkeelta maisemiin. Harmikseen JymyJussien toisella kotikentällä, Ilkka-areenalla, kolmospuolen läpilyönnillä on vaikea kiertää kunnari. Nurmon Skaala-areenalla kenttä olisi avarampi ja kolmospuolen kuuluisasta portista on yksi jos toinenkin pallo vuosien saatossa vierinyt Hyllykallion koulun pihalle. Harmi, että joukkue pelaa kaikki kotiottelunsa Ilkka-areenalla.
Kivimäen ja JymyJussien isoin ongelma sisäpelin suhteen tulee olemaan 0-tilanne ja 1-tilanteen purku. Mikäli kärkimiehet onnistuvat kentällemenoissaan ja 1-tilanteen purkamisessa, lyöjäpuolen miehet hoitavat tilanteen siitä eteenpäin. Jos taas Yli-Hirvelä ei pääse kentälle, rosterin hitaus korostuu entisestään ja vastustajan ulkokentällä on helpohko työ napsia paloja hitaammista etenijöistä. Yksi vaihtoehto numerolle kolme on Vainionpään lisäksi Ville Hotakainen. Hän ei ole nopeimmasta päästä, mutta mieheltä löytyy kokemusta päävaihtajan roolista ja esimerkiksi Vimpeli yritti häntä aikanaan siihen rooliin istuttaa.
Yli-Hirvelä pelasi vuosikausia kärkietenijänä, mutta talvikauden aikana häntä on peluutettu myös numerolla kaksi. Jos Velpellä on kakkoset hihassaan, nähtäneen kärjessä Ville Viita. Mies ei kuitenkaan missään nimessä ole luontainen kärkietenijä, joten odotan Velpen pelaavan omalla paikallaan numerolla yksi ja V-P Jokisen numerolla kaksi.
Seinäjoki tullee rakentamaan kaksi kärkeä. Vaikka painopiste tulee varmasti olemaan ykköskärjen peluutuksessa kuten tapana on, käytettävissä olevasta materiaalista saadaan rakennettua myös toinen kärki Viidan ja Hotakaisen ympärille (jos Hotakainen ei ole numerolla kolme). Nuori Tero Tyynelä aloittanee numerolla, ja on käyttökelpoinen etenijä JymyJussien rosterissa. Mies pystyy myös vaihtotehtäviin. Myös Eirola on urallaan tiukoissa paikoissa onnistunut toisen kärjen vaihtajana, joten sieltäkin saadaan tarvittaessa rakennettua tilannetta. Todennäköisesti Tallbacka jää usein käyttämättä ykköskärjen peluutuksessa, joten kotiutusvoimaa löytynee myös kakkoskärjen osalle.
Ulkopelin on kestettävä
Kivimäki on siitä harvinainen pohjalainen pelinjohtaja, että mies tiedostaa ulkopelin merkityksen kauden ratkaisupeleissä. Vaikka hän valitsee Superpesiksen kausiennakossa sisäpelin ulkopelin yli, Sämpyn joukkueet ovat aina pelanneet hyvää ulkopeliä niin naisissa, junnuissa kuin miestenkin tasolla. Esimerkiksi viime kaudella joukkue päästi neljänneksi vähiten juoksuja, edellään vain Sotkamo, Vimpeli ja Joensuu.
Hyvän kauden etukentällä pelannutta Peltoa paikkamaan saapui muutama vuosi sitten valtakunnan parhaimpiin ykkösvahteihin kuulunut Eirola. Tampereella Suomisarjaa tahkonnut peluri ei varmasti lajitaitojaan ole unohtanut, mutta millä tasolla hänen fysiikkansa on talvikauden jälkeen? Vainionpää hoitaa siepparin tontilla kokemuksellaan palot silloin kun niiden paikka tulee ja häntä on myöskin äärimmäisen vaikea pelata ulos mistään tilanteesta. Vaikka ikää tulee ja fyysinen suoritustaso laskee, kuuluu ”muinaisjäänne” edelleen pelisilmänsä takia Suomen top 3 sieppareiden joukkoon.
Isoin heikkous koko JymyJussien ulkopelissä löytyy lautasen ääreltä. Lukkari Jani Viljanen on tahkonnut Superia jo yli 100 ottelun verran, mutta ei ole onnistunut nousemaan edes top 8 lukkareiden joukkoon. Edellä ovat Kohonen, Kosonen, Huuskonen, Laakso, Rantatorikka, Puhtimäki, Rytkönen, Itävalo ja Kivipelto. Jopa Vimpelin kakkoslukkari Janne Heimonenkin on mielestäni parempi kuin Viljanen. Isoin puute Viljasella on fysiikka. Jalka ei liiku riittävän terävästi eikä käsikään ole kovimmasta päästä. Tästä on seurauksena, että lyhyillä vaihtolyönneillä Seinäjokea vastaan saa suhteellisen helposti tilannetta aikaiseksi. Mielenkiintoista on nähdä, miten läheltä Eirola ja Vainionpää tulevat Viljasen puutteita paikkaamaan. JymyJussien onni on, että heillä on kaksi hyvää etumiestä, jotka tasoittavat voimasuhteita muihin etukenttiin verrattuna, muuten kyyti tulisi olemaan kylmää.
Seinäjoen vahvuudet löytyvät linjapelaamisesta ja takakentältä. Hylkilä ja Yli-Hirvelä ovat kokeneita ja varmoja koppareita, joilta ei helppoja palloja tule läpi menemään. Kokeneina pelaajina he osaavat myös lukea etenkin vaihtotilanteissa rohkeasti pystäreitä pois. Lisäksi Velpellä jalkakin liikkuu vielä sen verran hyvin, että huonot välilyönnit löytävät tiensä miehen räpylään. Heittovoimaakin on, joten huonoilla lähdöillä kolmospesältä ei etenijöillä ole mahdollisuuksia ehtiä kotipesään.
Useimmissa kausiennakoissa Tero Tyynelä on jätetty ulkokentältä pois, mutta Faneille.com nostaa miehen rohkeasti tekemään läpimurtoaan heti kauden alusta. Polttajan roolissa räpylävarma, nimekkään pesäpallosuvun vesa on nuoresta iästään huolimatta ihailtavan kypsä pelaaja ja tuo mieleen Vimpelin Kanalan tai Sotkamon Hartikaisen. Jalka liikkuu ja pelisilmää on kohdillaan ja Tero pystyy pelaamaan oikeastaan paikalla kuin paikalla linjassa. Todennäköisesti alkuun nuori kaveri istutetaan kuitenkin jommaksi kummaksi pesävahdiksi. Polttajina nähdään mitä todennäköisimmin Viita ja Hotakainen, toisena pesävahtina Jokinen. Tyrkyllä ulkokentälle ovat myös Siutla ja Tero Viinamäki, joten vaihtoehtoja Kivimäellä on. Viinamäki on sivussa ainakin kesäkuun alkuun saakka ja Siutla olisi arvokas voimavara etenijä-vaihtajajokerin roolissa, joten päädyn lukitsemaan mainitsemani nelikon polttolinjaan.
Sijoitusta vaikea ennakoida
JymyJussit voi lyöntipelin onnistuessa voittaa kenet tahansa ja vastaavasti joukkue voi myös hävitä ihan kenelle tahansa. Mikäli Kivimäki löytää lääkkeet 0- ja 1-tilanteen purkamiseen ja siinä onnistutaan tasaisesti läpi kauden, on JymyJussit selkeä pudotuspelijoukkue ja kamppailee sijoista 5-8. Jos otteet ailahtelevat eikä tilannetta saada aikaan, vaarana on jopa pudotuspelin ulkopuolelle pullahtaminen. Avainasemassa kauden aikana ovat ottelut päävastustajia Kiteetä, Kiriä, Koskenkorvaa, Kouvolaaa ja Hyvinkäätä vastaan. Noista peleistä lähes maksimipisteet ottaessaan JymyJussit voivat runkosarjan päätyttyä vilkuilla sarjataulukossa turvallisin mielin taakseen.
Ulkopelin pitävyyden ja J-P Vainionpään takia nostan JymyJussit runkosarjan sijalle 7. Noutaja tulee kuitenkin puolivälierissä, kun vastaan asettuu joko Sotkamo, Vimpeli tai Joensuu. Toimituksen sisällä saatiin tästä mukava vedonlyönti käyntiin, kun Kainulainen povaa seinäjokelaisille välieräpaikkaa Tyynelän räpylän ja J-P:n lyöntivoiman takia, minä puolestani olen valmis jättämään joukkueen tylysti joko pudotuspelien ulkopuolelle tai viimeistään puolivälieriin. Joukkueen nopeus ei yksinkertaisesti kestä vertailua muiden kärkipään porukoiden kanssa, joten marginaalien ollessa pienet ei JymyJusseilla ole mitään asiaa välieriin. No, syksyllä nähdään olenko väärässä.
JymyJussien mahdollinen avauskokoonpano Kiteetä vastaan sunnuntaina (Seinäjoella, klo 15.00)
1. Veli-Pekka Yli-Hirvelä 3k
2. Jussi-Pekka Jokinen 3v
3. Mikko Vainionpää s
4. Markku Hylkilä 2k
5. Ville Viita 3p
6. Tero Tyynelä 2v
7. Ville Hotakainen 2p
8. Joonas Eirola 1v
9. Jani Viljanen L
10. Jukka-Pekka Vainionpää
11. Tuomas Tallbacka
12. Ilari Siutla
Kolme väitettä JymyJussien pelaajista ja kaudesta 2014
1. Jukka-Pekka Vainionpää lyö yli 90 juoksua, mutta ei voita lyöjäkuninkuutta
2. Tero Tyynelä vakiinnuttaa paikkansa Jussien ulkokentällä
3. Matka katkeaa viimeistään puolivälierissä