Viime kauden viimeisen pelin kokoonpanosta puolet on poissa. (Juha Levonen)
Pitkään hyvää juniorityötä tehnyt Kankaanpää Maila lähtee haastavista asetelmista kauteen. Muutama vuosi takaperin isoja taloudellisia panostuksia pelaajahankintoihin tehneen KaMa:n viesti on nyt selkeä: Nostetaan määrätietoisesti nuoria pelaajia joukkueeseen ja tavoitellaan menestystä tulevaisuudessa kestävämmältä pohjalta. Uusiutuneella ja todella nuorella joukkueella liikenteessä olevan satakuntalaisjoukkueen tulee pelata oman tasonsa ylärajoilla, jotta se välttyisi putoamiselta.
Siutla, Kemppainen, Itävalo, Latvala, Niskanen…
Lähtijöiden lista on pitkä. Etenkin Ilari Siutlan, Jonne Kemppaisen ja Jouni Itävalon menetykset näkyvät joukkueen sisäpelissä ja pidän myös pelinjohtopuolella tapahtuneita muutoksia (Tomi Niskanen Koskerkorvalle, J-P Karttunen Jyväskylästä paikkaamaan) aavistuksen miinusmerkkisinä. Tämän lisäksi Jukka Latvala siirtyi Kiteelle, Jani Moilanen Ylivieskan Kuulaan, Jesse Jokela Ulvilan Pesä-Veikkoihin ja Juhani Ojala Kempeleen Kiriin, joten joukkueen viime kauden kokoonpanosta puuttuvat numerot 1-4, molemmat kopparit ja pesävahdit, toinen etumies ja toinen polttaja sekä korvaamaton määrä Superpesiskokemusta.
Lähtijöitä on paikattu Marko Nygårdilla (Vimpeli) ja Jukka Ristimäellä (Alajärvi), mutta missään nimessä kyseessä ei ole samantasoiset pelimiehet kuin edellä mainitut Kemppainen & kumppanit. Ristimäen tilannetta vaikeuttaa etenkin alkukaudesta se, että työ- ja perhekuviot saattavat venyttää hänen pelikautensa alkua jopa kesäkuuhun saakka. Nygård pelasi edellisen kerran tosisaan kaudella 2010, joten kysymysmerkkejä myös hänen suhteen on ilmoilla. Kankaanpää on nostanut lukuisia omia ja lähialueen nuoria pelaajia edustuksen rinkiin. Jo viime kaudella mm. Topias Lilja, Eemeli Vanhatalo ja Ville Väliaho kokeilivat pääsarjan vauhtia ja täksi kaudeksi lisää nuoria rynnii taistelemaan pelipaikoista. Ulvilassa viime kaudet pelannut, mutta Kankaanpään Mailan oma kasvatti, kovalyöntinen Petteri Kortelainen tehnee debyytin kauden aikana, samoin Ville-Veikko Olli ja mahdollisesti myös Elias Lilja.
Fakta kuitenkin on, ettei noin nuoreella pelaajarungolla yksinkertaisesti pärjää Superpesiksessä. Harva 1995 syntynyt, saati sitten 1996 syntynyt pelaaja on fyysisesti tai taktisesti valmis pelaamaan miesten sarjassa, oli laji sitten mikä tahansa. Kankaanpäässä saatetaan kesän aikana nähdä samaan aikaan kolme B- ja kolme A-juniori-ikäistä pelaajaa rosterissa ja kyyti tulee olemaan ajoittain todella kylmää. Katseet kääntyvätkin kokeneemman kaartin edustajiin Jukka Lankiseen, Henri Pulkkiseen, Antti Rinnevuoreen ja Mika Ihanamäkeen. Myös Nygårdin tulee ottaa isoja, isoja askeleita eteenpäin etenkin ulkopelissä, mikäli Kankaanpää pelaa Superpesistä vielä kaudella 2015.
Nuoruus ja nopeus joukkueen vahvuus
Viime kaudella 0+16 lyöneeltä Miika Anttilalta odotetaan läpimurtokautta. (Juha Levonen)
Kankaanpäällä on käsissään nopeahko joukkue. Etenkin nuoret pelaajat Vanhatalo ja Topias Lilja sekä kokeneemman kaartin Rinnevuori kulkevat pesänvälejä ihan mallikkaasti. Myös Nygårdia voidaan pitää etenijänä. Joukkueelta kuitenkin puuttuu Kemppaisen ja Itävalon lähdön myötä prosenttivaihtajat, jotka hoitaisivat etutilanteet yli 70% varmuudella illasta toiseen. Kankaanpää lähteekin mitä todennäköisimmin pelaamaan alkukaudesta kahdella etenijäjokerilla ja yhdellä lyöjäjokerilla, jolla turvataan vähintään etutilanne päävaihtaja Pulkkiselle. Mies pelasi jo viime kaudella mallikkaasti ja oli joukkueen toiseksi paras kärkilyöjä, joten odottaa saattaa että miehen lyöntivuoron aikana etenijää siirrellään useampaakin pesänväliä. Pulkkisen kohtalona voi olla jäädä kuitenkin kovin yksin vaihtajan roolissaan ja jottei näin kävisi, vaaditaan Nygårdilta paluuta huipputasolle heti kauden alussa – ainakin siihen asti kunnes Ristimäki saadaan kokoonpanoon.
Lyöntijärjestyksen loppupäästä Kankaanpää voi tarvittaessa rakentaa myös tilanteita, etenkin jos jokeriosastolla on kaksi etenijää. Rinnevuori on pelannut urallaan myös 1-tilanteen purkajana, vaikka viime vuosien aikana onkin profiloitunut ennen kaikkea etenijäksi. Mika Ihanamäki ei kuitenkaan missään nimessä ole ensisijaisesti vaihtaja, vaan lähes puhdas etenijä ja 0-tilanteen erikoismies. Erno Painilainen on täysin katsomaton kortti pääsarjatasolla ja Jussi Kivelä on ainakin vielä lähinnä ulkopelin erikoismies, olkoonkin että monipuolisena sisäpelaajana hän voi yllättää alkavalla kaudella mailan varressa.
Materiaalin kapeudesta johtuen toivon kuitenkin todella, että kaikki munat laitetaan ottelusta toiseen ykköskärjen koriin ja luotetaan kokeneisiin Nygårdiin, Pulkkiseen ja Ristimäkeen, jahka hänen kautensa alkaa. Jalkoja kyllä on ja nuoret jaksavat juosta, mutta mikäli Kankaanpää mielii tehdä juoksuja, on pelinjohdolla oltava ehdoton luotto numeroilla kaksi ja kolme pelaaviin pelaajiin.
Kotiutuspuolella Latvalan lähdön myötä lähti myös eniten juoksuja lyönyt pelaaja. Tämä tarkoittaa kovia vaakamailalyöntejä viljelevän Jukka Lankisen ja nuoremman Miika Anttilan vastuun kasvamista. Uskoisin Lankisen tulevan olemaan joukkueen ehdoton ykköskotiuttaja ja toivoisin, että mies saataisiin jokeripelaajan rooliin. Mikäli Lankinen pelaa ulkokentällä, odotan Petteri Kortelaisen tekevän pääsarjadebyyttinsä hyvin pian kauden alkamisen jälkeen. Kovalyöntinen pelaaja tuo eittämättä mieleen muuan Juha Niemen nuoruusvuosinaan. Pelasin itse aikanaan Niemeä vastaan usein ja valmentajan roolissa myös Kortelaisen otteet tulivat tutuksi: Molemmat pelaajat lyövät palloa oikeasti kovaa ja tarkasti. Viime kesänä en kuitenkaan valitettavasti Kortelaisen otteita nähnyt, mutta mikäli hän on harjoitellut 1-2 aktiivista kotiutuslyöntiä saumatillikoiden ja luukkulyöntien kaveriksi, en pitäisi mitenkään mahdottomana, että mies pelaisi läpimurtokautensa miesten tasolla jo tänä kesänä. Anttila pystyy myös kotiuttamaan ja hän on yksi Kankaanpään tulevaisuuden isoista kulmakivistä. Vasemmalta lyövän, monipuolisen ja taitavan lyöjän vahvuuksiin kuuluu myös vaihtotilanteiden purkaminen. Kankaanpään Mailan kasvatin, sittemmin Ulvilassa piipahtaneen Anttilan lyöntityöskentelyä seuranneena en voi välttyä vertaamasta nuorta miestä Tahkon Juha Korhoseen tai Sotkamon Jani Komulaiseen. Vielä olisi epäreilua asettaa nuorelle pelaajalle samanlaisia vaatimuksia kuin kokeneemille kehäketuille, mutta en pitäisi mitenkään yllättävänä jos 100 kärkilyöntiä rikkoutuu kauden aikana niin että heilahtaa.
Vaikka kotiutusossto ei ole mitenkään nimekäs, uskon Kankaanpään iskevän tarvittavat juoksut, mikäli tilannetta saadaan rakennettua riittävästi. Joukkueessa on nopeita etenijöitä ja vaihtotilanteen purkamista helpottaa tieto, ettei aina tarvitse hassuttaa ulkopelaajia kahville tai onnistua aivan täydellisesti lyönnissään, vaan perussuoritukset riittävät onnistumiseen. Kankaanpää tarvitsisi kipeästi Jukka Ristimäkeä tuomaan leveyttä joukkueen vaihtajaosastolle, jolloin saadaan rakennettua kotiutustilanteen Lankiselle ja Anttilalle. Ja heidän on onnistuttava. Jos olisin pelinjohtaja Karttunen, ottaisin hyvin nopeasti myös Petteri Kortelaisen pelaavaan kokoonpanoon, tuskin siinä mitään menettääkään.
Kestääkö räpylä?
Nuori Jussi Kivelä on paljon vartijana Kankaanpään ulkopelissä. (Juha Levonen)
Isoimmat kysymykset ja ongelmat Kankaanpäällä tulee olemaan ulkopelinsä kanssa. Kuten mainitsin jo aiemmin, joukkueelta puuttuu kuusi pelaaja viime kauden yhdeksiköstä ja näin iso muutos ei voi olla näkymättä joukkueen ulkopelissä.
Koppareina nähtäneen Pulkkinen ja Topias Lilja. Pulkkinen on kokenut koppari, mutta nuoren Liljan kohdalla kyyti voi olla ajoittain todella kylmää kun vastaan asettuu Henri Puputin, Niko Korhosen, Juha Korhosen tai Jani Komulaisen kaltaisia vaihtolyöjiä puhumattakaan kotiuttajamörssäreistä Juha Niemestä ja J-P Vainionpäästä tai kumuramiehistä, Vimpelin Janne Mäkelästä ja Mikko Rantalahdesta tai Sotkamon Roope Korhosesta. Toisaalta, sama tilanne on edellä jokaisella nuorella kopparilla uransa alkuvaiheessa, ja uskon kyllä Liljan kuuluvan tulevaisuuden nimiin kyseisellä pelipaikalla. Kaikki edellytykset menestymiseen hänellä on olemassa.
Liljan kokemattomuudesta huolimatta pidän Kankaanpään ulkopelin vahvimpana osa-alueena juuri koppareita. Lilja on nopea ja suhteellisen kovakätinen pelaaja ja kokemuksen myötä hän varmasti pystyy parantamaan otteitaan ilta toisensa jälkeen. Pulkkinen pystyy kokemuksensa myötä pelaamaan rauhallisesti ja järkevästi 2-puolella, eikä todennäköisesti turhia höntyile. Odotan kaksikon pelaavan saumattomasti yhteen ja mitä pidemmäs kesä etenee, sen paremmin myös Lilja tulee 3-puolella suoriutumaan.
Linjassa polttajat Mika Ihanamäki ja Antti Rinnevuori saanevat rinnalleen pesävahdeiksi Eemeli Vanhatalon 3-puolelle ja Anttilan 2-puolelle. Etukentällä pelaavat mitä ilmeisemmin Erno Painilainen siepparina ja Nygård 1-vahtina. Lukkariksi KaMa:lla on kaksi vaihtoehtoa, joko nuori Kivelä tai vielä nuorempi Väliaho. Toisaalta, kaiken kokenut kettu Juha Vartiamäki saattaa ohittaa Sotkamon Jarmo Heikkisen come backien maraton-taulukossa, mikäli nuoret eivät onnistu pelaamaan riittävällä tasolla.
Pidän lähes varmana sitä, että Kankaanpää tulee kokeilemaan kauden aikana useita eri ulkopeliryhmityksiä, ja oikeastaan vain Pulkkisen paikka toisena kopparina ja Ihanamäen rooli 2-polttajana näyttää aika lailla kiveen hakatulta. Esimerkiksi Rinnevuori on pelannut kopparina ja Anttila pystyy pelaamaan tarvittaessa etukentällä. Paletti tullee siis jossain vaiheessa pyörimään oikein kunnolla.
Linjan ja etukentän onnistuminen tulee olemaan ratkaisevassa osassa Kankaanpään peliä. Miten Rinnevuori ja Ihanamäki pystyvät pelaamaan kovia vaihtolyöntejä pois ja riittävätkö pelaajien fyysiset ominaisuudet torjumaan kotiutusyritykset takatilanteissa? Itse hyökkäisin ensisijaisesti juuri KaMa:n polttajia vastaan, sillä kumpikaan pelaaja ei ole äärimmäisen kovakätinen, joten heidän on pelattava aavistuksen verran lähempää 3-tilanteet. Ja mitä lähempänä pelaat, sen vähemmän sinulla on aikaa reagoida sivusuunnassa lyönteihin. Tämä puolestaan jättää saumat ja luukut haavoittuviksi koville lyönneille.
Valitettavasti uskon, että vastustajien tilannemäärät tulevat olemana korkeita illasta toiseen, sillä Kankaanpään etukenttä ja lukkari Kivelä eivät ole parhaimmillaan pienten vaihtolyöntien siivoamisessa. Vanha totuus on, että 1-tilanteen ja 3-tilanteen torjuminen on avainasemassa, mutta löytääkö pelinjohto ja valmennus lääkkeitä näihin vai rikotaanko Mailan kustannuksella juoksuennätyksiä peli toisensa jälkeen? Yhtenä vaihtoehtona on toki, että pyritään lähtökohtaisesti tekemään takapaloja etenijöistä ja lyöjästä, jolloin saataisiin edes yksi palo alle 3-tilanteeseen ja sitä kautta pidettyä kotiutusyritykset minimissään.
Vaikeaa joka tapauksessa tulee olemaan. Kankaanpään sisäpelin saa pyörimään paperilla ihan mallikkaasti, mutta ulkopelin suhteen on ongelmia. Siksi veikkaan Kankaanpään kohtaloksi runkosarjan viimeistä sijaa ja karsintasarjaa Ykköspesiksen voittajaa vastaan (todennäköisesti Kempele). Toivon todella, että Maila osoittaisi minun olevan väärässä ja säilyttäisi suoraan sarjapaikkansa, sillä tulevaisuus seuralla on valoisa. Tarvitaan vain muutamaa täsmähankinta ulkopeliin ja nuorille pelaajille vähän enemmän aikaa kasvaa vastuunkantajiksi.
Kankaanpään mahdollinen avauskokoonpano sarja-avaukseen (lauantai 10.5. KaMa – Hyvinkää, pelataan Turussa)
1. Topias Lilja 3k
2. Marko Nygård 1v
3. Henri Pulkkinen 2k
4. Miika Anttila 2v
5. Antti Rinnevuori 3p
6. Eemeli Vanhatalo 3v
7. Mika Ihanamäki 2p
8. Jussi Kivelä L
9. Erno Painilainen s
10. Ville Väliaho
11. Ville-Veikko Olli
12. Jukka Lankinen
Kolme väitettä KaMa:n kaudesta 2014
1. Miika Anttila rikkoo 100 kärkilyönnin rajan
2. Juha Vartiamäki ei pelaa Superpesisottelua
3. Kankaanpää joutuu karsimaan sarjapaikastaan
Kuvat: Juha Levonen