Joukkueen nuoresta ikärakenteesta huolimatta uskon tummien pilvien hälvenevän KPL:n yltä kauden aikana. (Harri Liekola/KPL)
Jos pitäisi kuvailla yhdellä sanalla Kouvolan Pallonlyöjien joukkuetta alkavalla Superpesiskaudella, olisi se sana nuori. Pelaajista vain Juho Hacklin, Mika-Matti Ojala ja Anssi Lammila ovat syntyneet 1980-luvulla, loput yhdeksän ovat 1990-luvun tuotoksia. Vertailun vuoksi terveellä rosterilla Sotkamolla 1990-luvulla syntyneitä pelaajia on kuusi, Vimpelillä kolme ja Pattijoella kaksi tai kolme. Kuten Kankaanpäänkin tapauksessa, nuoruus ei voi olla näkymättä joukkueen tekemisessä. Välierissä vuosina 2008-2011 pelanneen Koplan menestystavoitteet ovat tulevaisuudessa ja tulevien kahden-kolmen kauden aikana keskitytään kehittämään nuoria pelaajia eteenpäin.
Tulevaisuuden runkoa rakennetaan seuran juniorijoukkueiden menestyjistä
Viime vuosina vahvaa juniorityötä tehneen Kymenlaakson alueelta (Hamina-Imatra-Kouvola) on nousemassa hyviä pelaajia pääsarjatasolle. Tällä hetkellä Kouvolan pelaajalistalla kaudella 2011 A-poikien Suomen mestaruuden voittaneesta joukkueesta ovat Roope Koskelainen, Jani Ahonen, Sasu Toikka ja Tommi Mäentausta. Viime kaudella B-poikien SM-hopeaa saavuttaneesta joukkueesta pelipaikkaa miehissä hakevat Teemu Nurmio ja Konsta Hyötyläinen.
Seurassa on menossa nuorennusleikkaus ja toimintaa rakennetaan raskaiden taloudellisten pelaajainvestointien (mm. Toni Kohonen, Saku Kapanen, Sami Karjala, Sami Partanen, Sami Joukainen, Latvalan veljekset…) jälkeen keskittämällä resursseja junioritoiminnan jalostamiseen ja toiminnan kehittämiseen pitkäaikaisella tähtäimellä. Viime kauden päätteeksi kaikkien aikojen lyöjätilaston ykkönen Joukainan pakkasi pelikassinsa ja suuntasi kohti Joensuuta ja toinen lyöjäjokeri Ismo Ankkuri ”nimikkoseuraansa” Alajärven Ankkureihin.
Joukkueessa on rajuista muutoksista huolimatta hyvä määrä kokemusta, sillä kokenut kolmikko Hacklin, Ojala ja Lammila olivat yhdessä Mäentaustan ja Ahosen kanssa mukana kauden 2011 välieräjoukkueessa. Juuri tämä kokemus nostaa Kouvolan osakkeita suhteessa Alajärveen ja Kankaanpäähän, eikä pidä väheksyä myöskään pelinjohtaja Mikko Hylkilän merkitystä joukkueelle. Analyyttinen ja syvän lajiymmärryksen omaava Hylkilä on tekemässä hyvää työtä yhdessä nuorten valmennusportaaseen kuuluvan Eero Pitkäsen ja Lammilan kanssa Kouvolan pelillisen identiteetin luomisessa. Kuten esimerkiksi Jyväskylässä ja Sotkamossa, myös Kouvolassa juniorijoukkueet B-nuorista ylöspäin pelaavat taktisesti samankaltaista pesäpalloa edustusjoukkueen kanssa samoilla perusperiaatteilla. Nuorissa toki huomioidaan fyysiset ominaisuudet ja kehitysvaihe verrattuna miehiin. Muutaman vuoden kuluttua pelitapaan kasvanut ja kokeneempi Kouvola on varteenotettava tekijä mitalitaistosta puhuttaessa.
Ennakkoluulottomuus ja nopeus Kouvolan vahvuuksina
Sasu Toikka on joukkueen kantavia voimia ja lähellä miesten Itä-Länsi -valintaa. (Jukka Rasimus/Harri Liekola/KPL)
Tuloksellisesti viime kausi meni pilalle epätasaisten otteiden takia. Huonon kauden alun jälkeen Kopla sai pelinsä uomiin ja pelasi hyvän jakson, jossa kaatui mm. Kitee, Joensuu, Hyvinkää ja Raahe vieraissa. Pitkään näytti siltä, että kelta-mustat raivaisivat tiensä pudotuspeleihin, mutta kauden kuuden viimeisen ottelun saldo (0 pistettä) vei mahdollisuudet ja lopulta KPL jäi selkeät 11 pistettä pudotuspeliviivasta.
Jo mainittujen Joukaisen ja Ankkurin lisäksi joukkueesta lähtivät kauden jälkeen Roni Vartama (Koskenkorva) ja toisen kerran uransa lopettanut Saku Kapanen. Pientä liikennettä oli myös Haminan suuntaan, kun siipiään Superissa kokeilleet Otso Mäkelä ja Juho Jääskeläinen lähtivät hakemaan uralleen vauhtia ykköspesiksestä. Iiro Haimi puolestaan suuntasi kauas pohjoiseen, Oulun Lippoon.
Tulopuolella oli Juho Toivola Seinäjoelta, Matti Saukko Alajärveltä ja Ossi Meriläinen Kempeleestä. Kolmikko on nuori ja äärimmäisen potentiaalinen. Odotan erityisesti pitkään Ykköspesiksen lyöjätilaston kärkipaikoilla keikkuneelta Meriläiseltä vahvaa tulokaskautta myös pääsarjatasolla. Myös Saukko ja Toivola olivat mielestäni loistavia täsmähankintoja Kouvolan joukkueeseen. Saukko on käyttökelpoinen pelaaja 0- ja 1-tilanteessa, Toivola puolestaan on monipuolinen lyöjä ja on omimmillaan 2-tilanteessa ja kotiutuksissa. Ulkopelissä Toivola tulee muodostamaan Hacklinin kanssa koppariparin ja Saukko paikkaa Kapasen jättämiä isoja saappaita 3-polttajana.
Kaiken kaikkiaan Hylkilällä on käsissään nuori ja tasaisen nopea joukkue, joka tulee hyödyntämään vahvuuksiaan eli nopeuttaan ja ennakkoluulottomuuttaan. Sisäpelissä odotan näkeväni Kouvolalta hyvin aggressiivista vaihtolyöntipeliä, jossa etenijää siirretään pesältä toiselle paljon pieniä vaihtolyöntejä käyttäen. Numerolla yksi pelaava Mäentausta menee tänä vuonna paremmin kentälle ja hän saa tukea kahdelta etenijäjokerilta, Jani Ahoselta ja todennäköisesti Teemu Nurmiolta. Kärkikaksikko Mäentausta-Lammila hallitsee myös pomput, joten ratkaisevaksi tekijäksi Kouvolan sisäpelin osalta muodostuu 2- ja 3-tilanteiden purkaminen. Päävastuun tästä tullee kantamaan numeroilla kolme ja neljä pelaava Hacklin ja Sasu Toikka. Myös Meriläistä voidaan tarvittaessa käyttää 2-tilanteen purkajana, mutta uskon Hylkilän haluavan säästää Meriläisen kaikki lyönnit kotiutusyrityksiin. Tilannemäärissä Kouvola tulee pärjäämään, mutta ketkä lyövät juoksut? Meriläisen tulisi onnistua arvioni mukaan n. 45-50 % kotiutuksissaan, mikäli Kouvola mielii taistella voitosta joka ottelussa. Lisäksi tällä kaudella yhdeksi pääkotiuttajaksi kaavaillun Toikan tulee antaa taustatukea 30-40 lyödyn juoksun verran, sillä en usko Toivolasta olevan kuin noin 20 juoksun lyöjäksi. Mikäli Toikka ja Meriläinen onnistuvat pelistä toiseen lyöntipelissään, ei Hylkilällä ole murheita. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on kaksi nuorta pelaajaa ja pelin tason ylläpitäminen korkealla pitkässä sarjassa on kova vaatimus suhteellisen kokemattomalle kaksikolle.
Fokus ulkopelissä
Konsta Hyötyläinen on ottamassa itselleen paikkaa Kouvolan ulkokentältä. (Harri Liekola/KPL)
Hylkilä totesi Superpesiksen kausiennakossa ensisijaisen tavoitteen olevan ulkopelin kehittämisessä menneisiin kausiin verrattuna. Ensimmäinen askel on löytää voittava lukkari. Joni Rytkönen kokeili siipiään viime vuonna, mutta loukkaantuminen ja ailahtelevaisuus avasivat ovet nuorelle Lassi Vuorelalle. Paremman fysiikan ja röyhkeämmän luonteen omaava Rytkönen lähtee kauteen Koplan ykköslukkarina, mutta Vuorela kyttää jatkuvasti omaa mahdollisuuttaan ja mikäli mies saa jalkaa oven väliin, on Rytkösen vaikea syrjäyttää Vuorelaa. Etenkin kun Rytköstä voisi käyttää myös etenijänä/vaihtajana jokerin paidassa.
Etukentällä Toikka tulee ottamaan jälleen huimia kehitysaskelia ja tulee olemaan yksi sarjan parhaista ykkösvahdeista. Lukkari Rytkösen räjähtävä kiihdytys antaa miehelle hyvät eväät lyhyiden lyöntien hakuun ja heittokin irtoaa ihailtava nopeasti ja myös vaikeista asennoista. Oman lisämausteensa tuo Rytkösen vasenkätisyys, mikä on ehdoton vahvuus pidettäessä etenijää kurissa vaihtotilanteissa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että valtaosa päävaihtajista Superissa lyö katsomosta katsottuna lautasen vasemmalta puolelta ja tällöin vasenkätiset lukkarit pääsevät heittämään paremmasta asennosta ja nopeammin palloa ykkös- ja kolmospesän suuntaan. Seurauskollinen Ojala täydentää etukenttää ja on siepparin tontilla parempaa keskitasoa.
Linjapelissä polttajat Saukko ja Lammila tulevat yllättämään monet kauden aikana. Etenkin Saukosta on kasvamassa pelipaikkansa huippupelaaja. Lainalaisuuksien tunteminen, pelirohkeus sekä riittävä määrä nopeutta ja heittovoimaa korjata ajatustyön hedelmiä tulee näkymään isona määränä tehtyjä paloja. Lammila katseli vuosikausia peliä takakentältä kopparin silmin ja näki useiden huippupelaajien työskentelyä linjassa (mm. Kapanen, Sami Karjala, Sami Parttimaa). Valmennustyön mukana nopeajalkainen Loimaan Palloilijoiden kasvatti on perehtynyt pelin taktiikkaan vieläkin enemmän ja pystyy käytännössä hyödyntämään valmennuksen kautta hankittua teoriatietoa. Luonnostaan kovakätisen Lammilan ehdottomat vahvuudet ulkopelissä ovat fyysiset ominaisuudet, heikkous puolestaan kokemattomuus takalukijan paikalla pelaamisessa verrattuna vaikkapa Sami Haapakoskeen tai Antti Hartikaiseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että mies valittiin viime kaudella Kouvolan joukkueesta Itä-Länteen juuri linjapelaamisen takia, vaikka arvo-ottelussa pelasikin vanhalla pelipaikallaan kopparina.
Pesävahteina Kouvolassa nähtäneen Tommi Mäentausta 2-puolella ja 3-puolella nuori Konsta Hyötyläinen. Etenkin Hyötyläisen otteita odotan innolla. Nuori, 19-vuotias Juvan Nuorisopesiksen kasvatti pelaaja pelasi juniorina lukkarin tontilla ja on murtautunut talvikauden aikana ryminällä pelaavaan kokoonpanoon ja uskonkin että hänet nähdään myös aloittavana 3-vahtina tulevana viikonloppuna. Pommia tulee varmasti molemmille pesävahdeille ja saattaa sieltä muutama pallo lipsahtaa kesän aikana läpi, mutta tarvittaessa Hacklin pystyy pelaamaan molempia paikkoja ja Mäentausta kopparina ja tyrkyllä linjaan ovat myös Lauri Aitala ja Jani Ahonen. Mäentaustan ja Hyötyläisen peliesitykset ja ominaisuudet ulkopelaajina linjassa ovat minulle sen verran vieraita, että pitää palata asiaan tarkemmin kunhan näen muutaman ottelun alle.
Koppareina aloittavat Hacklin ja Toivola. Etukäteen tämä on Kouvolan heikoin osa-alue, sillä Hacklin on ollut ajoittain jopa katastrofaalisen epävarma ulkokentän viimeisenä lukkona. Toivola puolestaan pelaa perusvarmaa peliä eikä hänellä ole mitenkään erityisen nopeat jalat, joten välilyöntien hakeminen ja jatkepallojen katkominen on vaikeampaa ja siksipä mies pelaakin varmistavampaa 2-kopparin paikkaa. Haluaisin nähdä Nurmon Jymyn kasvatilta rohkeampaa peliä virheidenkin uhalla, sillä vain puskemalla itseään omille äärirajoille kehittyy pelaajana. Vaihtoehtoja Kouvolan takakentälle on. Jos homma ei toimi, tarvittaessa käytössä on kolminkertainen Itä-Länsi -koppari Lammila, nopea Mäentausta ja Kouvolan kakkosjoukkueessa kautensa aloittava Roope Koskelainen. Toisaalta, etenkin Lammilan siirto takakentälle heikentäisi oleellisesti Koplan linjapeliä, joten jos Hacklin ei onnistu, odotan Mäentaustan siirtyvän takakentälle ja Hacklinin linjaan.
KPL taistelee tosissaan pudotuspelipaikasta
Jouduin tekemään suurimman pohjatyön Kouvolan suhteen, sillä pelaajat ovat nuoria ja suhteellisen tuntemattomia Superpesiksen mittakaavassa. Mitä enemmän pelaajien taustoihin ja valmennuksen tekemään työhön ja ajatusmaailmaan tutustuin, sitä enemmän aloin joukkuetta arvostamaan. En pitäisi mitenkään ihmeellisenä, jos Kouvola voittaisi ennakkoon kovempina pidettyjä joukkueita, kuten Hyvinkään Tahkon, Pattijoen, JymyJussit tai jopa Joensuun – ainakin yksittäisissä otteluissa.
Nopean pelaajiston avulla tilannemääriä saadaan korkeiksi ottelusta toiseen ja mikäli Meriläinen sekä Toikka onnistuvat kotiutuksissaan edes kohtuullisesti, tulee Kouvola lyömään ennakoitua enemmän juoksuja kauden aikana. Jos ulkopeli kestää eikä suurempia henkilökohtaisia virheitä tule kuin ajoittain, Kouvola on samassa kastissa Jyväskylän ja JymyJussien kanssa kamppailemassa viimeisistä pudotuspelipaikoista.
Oodi urheilulle ja Eero Pitkäselle
Eletään toukokuuta 2012. Jyväskylän Kirin B-juniorijoukkueen pelinjohtajana tieni vie Kouvolaan. Edellisellä kaudella joukkue, miltei samalla kokoonpanolla, oli haastanut suhteellisen hyvin Kouvolan vieraissa ja taisimme voittaa kotiottelumme. Kauden päätteeksi KPL:n kanssa miehitimme viimeiset sijat 10 ja 4 kerätyllä pisteellä. Lähdin suhteellisen luottavaisin mielin otteluun, sillä tiesin että mikäli pysymme pelisuunnitelmassamme ja onnistumme saamaan onnistuneita suorituksia perättäin, olisi meillä täydet mahdollisuudet voittaa ottelu.
Seurasin sivusilmällä vastustajan saapumista kentälle. Mieleeni jäi yksi sana: Kurinalaisuus. Mitään ylimääräistä ei näkynyt tai kuulunut, joten olettaa saattaa että keskittyminen oli 100 % tulevassa ottelussa. Peli alkoi ja olimme täysiä vastaantulijoita. Hävisimme molemmat jaksot yli kymmenellä juoksulla, eikä meillä ollut mitään jakoa missään vaiheessa peliä. Olen valmentanut pesäpallojunioreita yli 10 vuotta, ja voin laskea yhden käden sormilla tuon toukokuisen illan kaltaiset pelilliset nöyryytykset. Meidän joukkueemme ei edes pelannut mitenkään huonosti, Kouvola oli vain niin ylivoimainen omassa tekemisessään. Pelaajat käyttivät vain ja ainoastaan omia vahvuuksiaan, eivätkä sortuneet nuorille pelaajille tyypillisiin ylimääräisiin kikkailuihin tai ylimielisyyteen edes 10 juoksun johtoasemassa. Kurinalaisuus. Pelisuunnitelmassa pysyminen. Harjoiteltujen asioiden siirtäminen otteluympäristöön. Sain tuona iltana valmentajana kovan oppitunnin pesäpallo-ottelussa onnistumisesta. Ja tuon oppitunnin minulle tarjosi Eero Pitkänen.
Pitkän linjan pesäpallovaikuttaja ja -valmentaja Pitkänen on tehnyt monta vuotta päämäärätietoista työtä yhdessä seuraorganisaation, Anssi Lammilan ja Mikko Hylkilän kanssa harjoittelun, pelillisen identiteetin, olosuhteiden ja vaatimusten kehittämiseksi kouvolalaisessa pesäpallossa. Paluu perusasioiden ääreen ja oman junioritoiminnan kehittäminen tapahtui pakon edessä. Kovat taloudelliset panostukset eivät tuoneet seuralle kaivattua mestaruutta. Syksyllä 2009 Sotkamo oli parempi ja vuotta myöhemmin Vimpeli palasi kultakantaan. Tuon kauden jälkeen alkoi pelaajapajatson tyhjeneminen. Ensin lähti Kohonen, seuraavan kauden päätteeksi Latvalat ja Kapanen sekä Sami Partanen ja lopulta viime kaudella kauden 2010 hopeajoukkueesta oli jäljellä vain Lammila, Hacklin, Ojala ja comebackin tehnyt Kapanen. Kouvolassa reagoitiin tähän onneksi jo menestyksen aikana ennen täydellistä katastrofia ja nyt alueellisen kehityksen työn jäljet on nähtävissä. Kouvolassa, Haminassa ja Imatralla pelaa runsaasti lupaavia nuoria pelaajia, jotka joko ovat pelanneet jo, pelaavat tai tulevat pelaamaan Superpesiksessä muutaman vuoden sisällä.
Pitkäsen johdolla KPL:n organisaatiossa on lopetettu paskanjauhanta, esittäminen ja haaveilu ja kliseetä käyttääkseni laitettu hanskat käteen ja ruvettu hommiin. Mikäli et ole valmis sitoutumaan urheiluun ja joukkueen yhteisiin tavoitteisiin sekä toimintatapoihin, odottavat sinua kauden jälkeen uudet haasteet jossain toisessa seurassa. Harjoittelu ja ammattimainen suhtautuminen kokonaisvaltaiseen urheiluun on nostettu toimintaa ohjaaviksi tekijöiksi ja hyvänä esimerkkinä tästä toimii Joni Rytkönen. Kun vertasin viime kaudella täydessä iskussa ollutta lukkaria muutaman vuoden takaiseen, ylimielisesti esiintyneeseen ja suoraan sanottuna muuhun kuin urheilemiseen keskittynyttä Rytköstä toisiinsa, en ollut tunnistaa heitä samaksi ihmiseksi. Haastattelut ja yleinen olemus olivat maanläheisempiä ja nöyrempiä. Miehen silmistä paistoi halu kehittyä urheilijana omaan potentiaaliinsa. Havaittavissa oli kokonaisvaltainen asenteellinen muutos pesäpalloa ja urheilua kohtaan. Uskon tässä muutoksessa Pitkäsellä olleen iso rooli. Kokeneena toimijana hän on uskaltanut tuoda seuraan kulttuurin, jossa mussutusta ja sinne päin -asenteella tekemistä ei suvaita. Tästä oman voimansa on ammentanut myös pelinjohtaja Hylkilä, joka on ottanut itselleen lisää johtajuutta ja auktoriteettia. Alkavalla kaudella Kouvolasta välittyy kuva positiivisena, energisenä, työteliäänä ja yhteen hiileen puhaltavana joukkueena, mitä ei voida sanoa esimerkiksi kolmen vuoden takaisesta, isoilla egoilla varustetusta ”ostojoukkueesta”.
Kouvola on tekemässä samaa, mitä esimerkiksi Happee on tehnyt salibandyssä. Osoittamassa, ettei pitkäkestoiseen menestykseen ole olemassa kuin yksi tie: Työnteko, aitous ja sitoutuminen.
Kouvolan mahdollinen avauskokoonpano avauskierroksella (su 11.5. klo 15 Joensuun Maila, Joensuussa)
1. Tommi Mäentausta 2v
2. Anssi Lammila 2p
3. Juho Hacklin 3k
4. Sasu Toikka 1v
5. Juho Toivola 2k
6. Joni Rytkönen L
7. Matti Saukko 3p
8. Mika-Matti Ojala S
9. Konsta Hyötyläinen 3v
10. Ossi Meriläinen
11. Teemu Nurmio
12. Jani Ahonen
Kolme väitettä Kouvolan pelaajista ja kaudesta 2014
1. Kouvola menee pudotuspeleihin
2. Ossi Meriläinen lyö yli 50 juoksua runkosarjassa
3. Sasu Toikka valitaan miesten Itä-Länteen