Faneille.com – Urheilumedian ZlatanEnnen MM-turnausta ei näyttänyt lupaavalta. Suomi jäi pahasti Ruotsin jalkoihin MM-kisojen kenraalissa Uppsalassa. Oikeastaan koko kahden vuoden kisaperiodi oli heikohko ja vielä puolivälierissä Saksaa vastaan Suomi pelasi käsijarru päällä.
Täytyy tosin muistaa, että muutaman suurmaan dominoimassa lajissa maajoukkueen kaikki tekeminen tähtää MM-kisojen loppuotteluihin. Ruotsin supertähti Kim Nilsson totesi länsinaapurin kisojen alkavan välieristä.
Kisaennakossa heitin ilmoille kysymyksen: pärjääkö Petteri Nykky, kokenut ”luomuvalmentaja” taktisesti valveutuneemman nuoremman valmentajapolven joukossa. Sunnuntain jälkeen voi todeta, että pärjää – eikä pelkästään pärjää, vaan myös kyykyttää heitä.
Tein kolmisen vuotta sitten pitkän haastattelun suomalaisen salibandyn pioneereihin lukeutuvan Pasi Peltolan kanssa. Vielä tuossa vaiheessa Classic ei ollut voittanut ensimmäistä mestaruuttaan, mutta oli Nykyn, 53, johdolla menossa kohti sitä. Pitkästä haastattelusta jäi mieleen erityisesti yksi kommentti, kun kysyin Peltolalta hänen näkemystään lajin taktisesta kehityksestä juuri pelitavallisten nyanssien kautta.
– Mitä itse olen toiminut huippusalibandyn parissa, niin mullahan on se käsitys, että valmennus touhuaa liikaa taktiikan ympärillä ja menttaalipuoli ja ihmisen kokonaisvaltainen käsittely on jäänyt liian pieneen arvoonsa. Uskon siihen, että tulevaisuudessa meidän lajissa menttaalipuolen ja tämän osaavia koutseja rupeaa vasta ilmestymään tähän enemmän, Classicin seurapomo totesi.
Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiin valmentajiin lukeutuvan Nykyn vahvuus on nimenomaan ollut henkisellä puolella ja pelaajien käsittelyssä.
Reilut puoli vuotta Peltolan haastattelun jälkeen jututin Classicin ja Suomen maajoukkueen ykköspuolustaja Krister Savosta. Kysyttäessä Nykystä, Savonen kommentoi seuraavasti:
– Varsinkin mentaalipuolella Nykky on erittäin hyvä. Esimerkiksi finaalipäivä (ensimmäinen Superfinaali 2016), sitä on vaikea selittää, mutta kyllä se sai semmoisen iskun siihen, että nyt muuten sitten mennään ja voitetaan, Savonen tuumi.
Nykyn valmentajaprofiili ei ole muuttunut oikeastaan millään lailla noista päivistä. Esimerkiksi tehot 2+1 iskenyt Peter Kotilainen totesi Ylen erätaukohaastattelussa kahden erän jälkeen, että tehdään pari maalia ja juhlitaan.
Pääkallo.fin haastattelussa Kotilainen sanoi esityksen olleen suvereeni henkisellä puolella ja lisäsi, että läpi finaalipäivän oli tuntunut ”meidän päivältä”. Suomen kapteeni Nico Salo siteerasi samaisen aviisin haastattelussa Suomen ikänestori Mika Kohosta, jonka mukaan maajoukkue oli ”huippu-urheilun saunaporukka”.
Kommenteista huokui erityisesti usko omaan ryhmään ja sen tekemiseen.
Kahdesti osunut Peter Kotilainen oli jälleen ilmiliekeissä finaalissa. (Ville Vuorinen/Salibandy.fi)
Suomen maailmanmestaruuden salaisuus oli ennen kaikkea se, että joukkue pelasi kisaperiodinsa ylivoimaisesti parhaan pelinsä juuri finaalissa. Tämä ei ole sattumaa, sillä Nykyn Classic juhli kolmesti SM-kultaa vakuuttavien finaaliesitysten jälkeen. Mestariluotsin edellisessä MM-finaalissa kahdeksan vuotta sitten Helsingissä, Suomi suorastaan nylki Ruotsin. Nykyn joukkueet tuntuvat olevan aina parhaimmillaan, kun panokset ovat kovimmat mahdolliset.
Suomi ei pelannut pelkästään kisaperiodinsa parasta peliään finaalissa, vaan lähes täydellisen ottelun. Puolustus- ja maalivahtipelaaminen oli ylivertaista Ruotsiin verrattuna, jonka lisäksi Suomi viimeisteli huomattavasti länsinaapuria tehokkaammin, vaikka Ruotsin ryhmä on yleisesti ottaen tulivoimaisempi. Välieriin Joonas Pylsyn ympärille kasattu kenttä hurjasteli teholukeman +4, kun Ruotsin tähdet Alexander Ruddia lukuun ottamatta sakkasivat.
Nykky toisteli pitkin kisaperiodia Ruotsin olevan selkeä ennakkosuosikki, mikä piti täysin paikkansa. Lähes tuplasti enemmän lisenssipelaajia omaava länsinaapuri on materiaaliltaan edelleen vahvempi ryhmä. Suomi kuitenkin osoitti joukkueurheilun olennaisimman tosiasian: joukkueet ovat enemmän kuin osiensa summia.
Ruotsalaismedia antoi maajoukkueelleen täyslaidallisen hävityn finaalin jälkeen. Muun muassa Aftonbladet kommentoi hävittyä finaalia jättifiaskoksi.
Ruotsi kaatui lopulta omaan ylimielisyyteensä. Vaikka valmentaja vaihtui viime kisojen jälkeen, laskettiin Ruotsissa sen varaan, että Riian kahden vuoden takainen tappio johtui loukkaantumisista kärsineen maajoukkueen hetkellisestä heikkoudesta.
Ruotsin päävalmentaja Mikael Hill näytti korttinsa jo turnauksen alkuvaiheessa ja Suomen pelisuunnitelma toimi täydellisesti. On jopa ironista, että tyhjien tilojen hyödyntämiseen pyrkinyt Ruotsi murrettiin nimenomaan tyhjiä tiloja hyväksikäyttäen.
Suomi teki viidestä tasakentällisin tekemästään maalista kolme simppelillä kuviolla, jossa pallo kierrätettiin nopealla pakki-pakki syötöllä toiselle laidalle ja Ruotsin kärkikarvaajat ohitettiin yhdellä helpolla pystysyötöllä, mikä avasi ison tilan laidan viereen puoleen väliin hyökkäysaluetta. Juha Kivilehdon avausmaali oli lahja ruotsalaisvahti Johan Rehniltä, mutta Kotilaisen ensimmäinen osuma ja Ruotsin selkärangan lopullisesti katkaissut Salon 5–2-maali syntyivät, kun Ruotsi joutui reagoimaan puolustusmuotonsa ulkopuolelle, mikä taas avasi paketin totaalisesti.
Lopulta Ruotsi tuskastui. Keltasinisillä ei ollut malttia jauhaa Suomen tiivistä viisikkopuolustusta rikki. Ruotsin pallonhallinta oli hidasta ja toisinaan ratkaisuja haettiin pakotetusti, mikä avasi Suomelle kääntöpaikkoja. Pelin edetessä Ruotsi ahnehti myös pallottomana ja nosti karvausta tyhmänrohkeasti, mistä Kivilehdon 3–2-maali syntyi.
Lopullisen eron joukkueiden välille teki maalivahtipeli. Yleisesti maailman parhaana pidetty torjuja Eero Kosonen oli finaalin paras pelaaja ja otti huimia torjuntoja tärkeillä hetkillä, kun taas Rehn hörppäsi muutaman helpon toisessa päässä.
Isoin syy, miksi Suomi nappasi MM-kullan oli se, että sinivalkoiset malttoivat toteuttaa pelisuunnitelmaansa toisin kuin ruotsalaiset. Tämä on nimenomaan Nykyn ansiota. Ennen kisoja mestariluotsia ja maajoukkuetta epäiltiin paljon – allekirjoittanut mukaan lukien – mutta tosipaikan tullen kolmannen maailmanmestaruutensa napannut Nykky onnistui valmistamaan ryhmänsä ilmiömäiseen iskuun.
Kansikuva: Ville Vuorinen / Salibandy.fi