Vajaa kuukausi sitten alkanut Salibandyliigakausi on ollut ennakko-odotuksia tasaisempi ja vaikka joukkueet ovat pelanneet sarjaa vasta 4-6 ottelua voi nähdyn perusteella vetää jo jonkinlaisia suuntaviivoja tulevasta. Faneille.com nosti esiin alkukauden puheenaiheet ja ilmiöt.
Voitosta voittoon etenevä Indians
Avainpelaajia kesällä menettäneelle Westend Indianssille ei kausiennakoissa povattu ruusuista kautta, mutta hurjan alun perusteella nuori ryhmä on näyttänyt pitkää nenää kaikille epäilijöille. Viidestä pelistä viisi voittoa raapinut espoolaisryhmä on hurmannut erityisesti tiiviillä puolustuksellaan, sillä omissa on kolissut ainoastaan yhdeksän kertaa, mikä tarkoittaa alle kahta päästettyä maalia per ottelu. Vähäisistä maalimääristä on kiittäminen loistavasti pelannutta maalivahtikaksikkoa Marek Öige & Mikko Kirvesniemi, mutta suurin kiitos on ohjattava joukkueen valmennusjohdon ja päävalmentaja Stefan Korhosen suuntaan, joka on iskostanut tiiviin oman pään sumpun joukkueen selkäytimeen.
Indiansin nuori ryhmä on pelannut ennen kaikkea kollektiivisesti loistavaa salibandya, eikä kukaan yksilö ole noussut ylitse muiden. Tosin tuplalätkää kantava 18-vuotias Heikki Iiskola on pelannut loistavan alkukauden. Käsi siis pystyyn, sillä Indians oli kausiennakossamme sijalla 10.
Nokian KrP:n murhaava ykköskenttä
Raholan ladossa kotipelinsä pelaava näätälauma on alkukauden yllättäjiä ja majailee sarjassa komeasti viidennellä sijalla. Vahvasta alkukaudesta joukkueella on pitkälti kiittäminen laadukasta ykköskenttää. Joni Henttosen sentteröimän ketjun laidoilla ovat hyökänneet Henri Johansson ja Viikinkien roskalavalta kaivettu Jere Oksanen, joka näyttää mainiolta hankinnalta näätäpaitaan.
KrP:n pisteykkönen on odotetusti Johansson, joka on paukuttanut jo 15 pinnaa kuuteen otteluun. Näätien ykköskentän jäsenet ovat myös reilusti plussan puolella, kun esimerkiksi Oksasen tehotilasto näyttää +8. Nokialaisten ykkösen arvoa nostaa myös se, että kentällinen on ottanut joukkuetta reppuselkään tärkeillä hetkillä, kuten esimerkiksi viime viikolla kolmannessa erässä Steelersiä vastaan.
Happeella on akuutti maalivahtiongelma
Kuuluisa ”Hirvirytke” on ollut odotettua vaisumpaa alkukaudesta ja jyväskyläläiset löytyvät sarjataulukosta vasta kymmenenneltä sijalta. Yksi isoimpia syitä Happeen nuhaiseen alkuun on heikko maalivahtipelaaminen, sillä pallo on uponnut Happeen tolppien väliin luvattoman helposti. Kolme peliä viidestä hävinnyt joukkue on päästänyt tällä kaudella peräti 39 maalia, mikä on kolmanneksi eniten koko sarjassa.
Tuomas Turunen ja Miro Tuomala ovat toki aiemmin osoittaneet olevansa hyviä torjujia – varsinkin edellä mainittu – mutta Happeen kannalta olisi suotavaa, että alle 80-prosenttisesti palloja koppaillut kaksikko heräisi tähän kauteen mahdollisimman pian. Esimerkiksi Välisuomen paikallinen SPV:tä vastaan oli paha pohjanoteeraus, kun palloa kaivettiin hirvinuotasta peräti 14 kertaa ja moni maaleista upposi luvattoman helposti.
Pelkän surkean maalivahtipelaamisen taakse Happee ei kuitenkaan voi mennä, vaan toisin kuin Indiansin, hirvien kollektiivinen puolustuspelaaminen on ollut heikolla tasolla. Tämä juontaa juurensa jo pallollisesta pelaamisesta. Luomupelaaminen ei näytä enää toimivan ja joukkueen tulisi päivittää pelaamistaan hieman organisoidumpaan suuntaan.
Classic ja voittamisen kulttuuri
Siinä, että hallitseva Suomenmestari Classic on ilman tappioita kotimaisessa liigassa ei ole mitään yllättävää. Neljä peliä pelanneet tamperelaiset eivät kuitenkaan ole esiintyneet mitenkään erityisen hyvin, mutta Petteri Nykky näyttää rantauttaneen voittamisen kulttuurin syvälle Tampere Areenan uumeniin. Viime viikonloppuna Family oli pulassa niin TPS:aa kuin Kooveetakin vastaan, mutta käänsi kummatkin pelit maalin voitoiksi kolmansissa erissä.
Tampereen Classic ei ole suostunut häviämään ja jatka tappioitta. Kuva: Salibandyliiga
Classicin ainoa selkeästi vahvempi esitys nähtiin EräViikinkejä vastaan, kun täysin purjeessa ensimmäisen erän olleet vieraat näyttivät pelin jälkimmäisellä puolikkaalla kaapin paikan tulivoimaiselle fuusiojoukkueelle. Classicin täytyy toki parantaa tekemistään, mutta loukkaantumisista kärsineen joukkueen henkinen kantti näyttää ainakin alun perusteella olevan rautaa.
Pirteät nousijat
LASB ja Steelers eivät ole tulleet sarjaan kuvia kumartelemaan. Loistavia yksilöitä omaavalta LASBilta osattiin odottaa vahvaa tekemistä, mutta vahvaksi putoajakandidaatiksi povatun Steelersin raikkaat esitykset ovat yllättäneet. Steelersin peleissä viihdyttävintä ovat olleet runsaat maalimäärät, eikä hämeenlinnalaisten peleissä olla jääty alle kymmeneen maalin kuin kerran. Pisteiden muodossa Steelersin viihdyttävyyttä ei olla palkittu, mutta avausvoitto joukkueen plakkarista sentään löytyy.
Vastaavasti LASB on osoittanut olevansa hyvä palloton joukkue liigakentillä. Kotonaan tappioton nousija puolustaa hyvin ja iskee terävästi vastaan, mutta hitaammassa hyökkäämisessä löytyy vielä haasteita. Koko liigan pistepörssissä neljäntenä oleva viiksimies Tino Nivala (6+7=13) on ollut LASBin alkukauden ykköstähti.
Selkeästi parantunut tuomaritoiminta
Salibandyliigan tuomaritoiminta oli viime kaudella surkuhupaisaa seurattavaa kolmannen joukkueen edettyä farssista toiseen. Viime kauden sekavuus johtui pitkälti uusista sääntölinjauksista, etenkin isojen jäähyjen suhteen. Ainut vaan, että hyvät aihiot oli toteutettu todella heikosti ja monesti näytti siltä, etteivät pelaajat tiedä yhtään mitä kentällä sai tehdä.
Viime kauden sekoilut ovat kuitenkin vaihtuneet linjakkaaseen tekemiseen ja tuomarit ovat antaneet pääroolit takaisin pelaajille. Vauhdikkaassa pelissä ei täydellisyyttä voi vaatia, mutta yleisesti ottaen linja on ollut tasaista ja sallivaa, mikä on mahdollistanut viihdyttävät ottelut. Myös viime kaudella tiuhaan heiluneet joulukortit ovat pysyneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta taskussa. Toivotaan siis, että tuomarit jatkavat samalla polulla.
Kansikuva: Juhani Järvenpää / Salibandyliiga