Salibandyraatilaiset, Janne Kainulainen ja Jaakko Tiira, pohtivat miten Salibandyliiga on pyörähtänyt käyntiin. Keskustelua herätti muun muassa sarjan yllätyksettömyys, Eemeli Salin, Peter Kotilainen, Mikko Kohonen ja uusittu tuomarilinja.
Kautta on pelattu nyt noin neljännes. Mitkä ovat ensimmäiset mietteet alkukaudesta?
Janne Kainulainen: Hienoahan tätä herkkua on näin laji-ihmisenä jälleen nautiskella. Varsinkin, kun netistä voi seurata lähes jokaisen ottelun. Iso peukku liitonmiehille tästä!
Niin kuin ennakoimme, kärkikuusikko on kova, johon lasken tällä hetkellä sarjassa sijalla 7. olevan SPV:n, jonka alkuohjelma verrattuna muihin kärkijoukkueisiin on ollut haastavin, kun se on kohdannut jo Happeen, Viikingit, Erän ja Classicin. Kuusi kovinta on pelannut yhteensä 23 ottelua ennakolta heikompia vastustajia vastaan ja voittanut näistä 21, kun Viikingit on hävinnyt Indiansille ja Erä koki tappion TPS:n vieraana.
Jaakko Tiira: Täytyy ehdottomasti kompata nettilähetysten osalta, toki pelihän on aina parasta paikan päällä, mutta on erittäin hienoa huomata, että nettitarjonta on niin runsasta. Itse pelien osalta alkukausi ei ole juurikaan yllätyksiä tarjonnut, kärki ja häntäpää alkaa erottua jo hyvissä ajoin. Alkukauden perusteella voisikin sanoa, että Kainun mainitsema kärkikuusikko on aika selkeä, mutta kahdesta viimeisestä playoff-paikasta tullaan käymään todella kova taistelu. Omissa papereissa näistä paikoista kilvoittelee OLS, Koovee, NST ja Indians, enkä uskalla tässä vaiheessa arvuutella ketkä kaksi nuo viimeiset paikat tulevat nappaamaan. Todettakoon myös se positiivinen seikka, että pelit ovat olleet pääsääntöisesti erittäin tasaisia, eikä toisessa erässä ratkenneita pelejä olla juurikaan nähty, mikä on lajin kiinnostavuuden kannalta loistava asia.
Tässä välissä on hyvä nostaa esiin herra nimeltä Mikko Kohonen! 36 -vuotias Kohonen nousi tiistaina Mikael Järven ohi kaikkien aikojen pörssikärjeksi Salibandyliigassa. 436 ottelua ja 457+256=713. Komplimentti?
SoMessakin dominoiva Mikko Kohonen nuortuu vanhetessaan. Kuva: Marko Tuominiemi / All Over Press
Kainu: Hattu päästä. Mikko on huikea pelaaja ja persoona. Tekee kaikkensa salibandyn eteen niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Itsellä oli kunnia seurata katsomosta Mikkoa junnuna, kun hän pelasi Happeen väreissä. Mies dominoi valkoisella Karhun umpilavalla maalin takana tehden näyttäviä neuloja. Neuloja ei enää nähdä, mutta mies on edelleen sarjan yksi parhaista pelaajista vaikeista loukkaantumisista huolimatta. Ja vielä tällä iällä kahden maailmanmestaruuden voittanut iki-nuori poika saa pelata veljensä kanssa pitkän tauon jälkeen. Loistavaa!
Jalmu: Mitä nöyrin hatun nosto myös täältä suunnalta Don Kohoselle! Nuoremmassa Kohosessa on ehkä hienointa miehen täysin uniikki pelityyli, vanhan liiton pelaajana Kohonen räppää maaleja paikasta kuin paikasta ja asennosta kuin asennosta – niin kämmenellä kuin rystylläkin. SPV:n #17 on muutenkin loistava ja kiinnostava mediapersoona ja sitä kautta oiva lähettiläs koko lajille. Ja mitä noihin pisteisiin tulee, yli maali per peli keskiarvo reilusti yli 10 vuoden ajan kertoo siitä, kuinka kovasta pelaajasta on kyse.
Mitkä joukkueet ovat yllättäneet positiivisesti?
Jalmu: Kuten jo aiemmin tuli mainittua, kärkijoukkueet ovat olleet vahvoja, eikä mitään suurempia yllätyksiä olla nähty. Hieman yllättäväksi voisin kuitenkin nostaa Erän vahvan alun – vaikka tapanilalaiset kuuluvat kärkikuusikkoon, on loukkaantumisista kärsinyt joukkue ollut yllättävän kova alkukaudesta, mistä kertoo SPV:n pitäminen talutusnuorassa 55 minuuttia ja Oilersin kaataminen vieraissa. Heikommat joukkueet Erä on harjannut tyylillä. Toisin sanoen Erä tiedettiin vahvaksi, mutta ei näin vahvaksi, papukaijamerkki siis ensimmäistä kauttaan liigajoukkueen päävalmentajana operoivalle Jyri Korsmanille. Kaiken kaikkiaan kaikki joukkueet ovat olleet melko odotetunlaisia.
”Kalju kostaja” Korsman on saanut Erän pelin uomiinsa heti alkukaudesta lähtien. Kuva: Anssi Koskinen / Salibandyliiga
Kainu: Joo ei tässä suuria yllätyksiä ole nähty. Kovat jengit ovat olleet kovia ja tämän jälkeen taistellaan tiukasi muista sijoista. Erä ja Korsman eivät minua kovastikaan yllättäneet, koska tunnen miehen metkut kohtalaisen hyvin.
Entäs negan kautta? Ketkä ovat alisuorittaneet?
Kainu: Kärkijengeistä Viikkareiden pelilliset esitykykset ovat olleet heikoimpia ja he ovat hävinneet keskinäisistä otteluista kärkijengejä vastaan kaikki, kun Oilers ja SPV ovat kaataneet Amun ryhmän. Koovee on ollut pelillisesti surkea. Kapea pakisto ja Salinin lähtö on näkynyt. Ilmeisesti joukkueen harjoittelun pienoinen laaduttomuus kesältä näkyy nyt karulla tavalla. Sano sinä tarkemmin, kun joukkueen tunnet. Tuloksellisesti KrP on ollut heikko, mutta joukkue on pystynyt haastamaan vastustajansa lähes joka ottelussa. Vanha väsynyt KrP on väistynyt ja nyt joukkueesta voidaan puhua jopa joukkueena.
Jalmu: Vaikka Viikingit ovat pelanneet hieman alakanttiin, ei Pasilassa varmastikaan paineta paniikkinappulaa, koska joukkue hakee tunnetusti itseään syksyllä, niin pelillisten asioiden kuin ketjukoostumustenkin muodossa. Uskoisin että Viikinkilaiva on kovaa valuuttaa jälleen keväällä. Kooveeta olen hieman jäävi kommentoimaan, kun teen kyseiselle seuralle mediaa – todetaan diplomaattisesti, että joukkue on kärsinyt muutamista loukkaantumisista, jotka ovat sekoittaneet pakkaa. Oilersin alku näytti hapuilevalta, kun se ei voittanut yhtään kolmesta ensimmäisestä pelistään, mutta sittemmin espoolaiset ovat yltyneet kovaan vireeseen ja ovat tällä hetkellä liigan kuumin joukkue.
Mitenkäs yksilötasolla? Huomioita!
Jalmu: Omissa papereissa esiin nousee kaksi pelaajaa, jotka ovat tällä hetkellä täysin omilla leveleillään – Classicin Eemeli Salin ja Happeen Peter Kotilainen. Varsinkin Salinin menoa on ollut hieno seurata. Täysin ylivoimaisen fysiikan omaava hyökkääjä on noussut Classicissa vielä entistäkin korkeammalle tasolle, johon on olennaisesti vaikuttaneet loistavat ketjukaverit. Salinin tavoin vasemmalta hyökkäävä nuorin Kotilainen on ollut pisteiden valossa ylivertaisessa vireessä.
Pidän Kotilaista edelleen melko yksipuolisena pelaajana, mutta ominaisuudet millä laituri elää, eli nopeus, röyhkeys ja mailatekniikka ovat niin kovaa luokkaa ettei miehelle löydy tällä hetkellä pysäyttäjää. Kaksikon takaa nostan esiin Happeen maalia vartioivan Tuomas Turusen, joka on täyttänyt Eero Kososen jättämän aukon mainiosti. Turusen ohella myös Erän laituripari Lauri Kapanen–Perttu Puska on kovassa iskussa. Puskan hiljattain saama maajoukkue-kutsu olikin täysin ansaittu alkusyksyn perusteella.
Kainu: Ei lisättävää. Salin ja pörssi-Kotilainen dominoivat tällä hetkellä isolla lavalla sarjaa. Salin taitaa olla pitkästä aikaa onnistunut kaappaus Passo Peltoltalta. Jussi Piha voidaan laskea edelliseksi onnistuneeksi ulkopuoliseksi hankinnaksi Passolta. Classicissa on käynyt Suomen ja Sveitsin maajoukkuemiehiä sekä Ruotsin junnutähtiä koittamassa onnea, mutta laihoin tuloksin. Salin on vihdoin se puuttuva palanen mitä Classic on kaivannut.
Maalivahtipuolelta Joni Järviö on mitä ilmeisemmin taas löytämässä tasoaan ja tämä on hieno asia, koska kyseessä on edelleen potentiaalinen maajoukkuetorjuja. Kenttäpelaajista positiiviset yllättäjät ovat olleet itselle KrP:n Joni Henttonen ja NST:n Otto Valavuo. Näiden miesten otteita on hieno seurata.
Tuomarilinja on puhuttanut jälleen alkukaudesta, kun punainen lappu on viuhunut tiuhaan. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää?
Jalmu: Tässä asiassa täytyy huomioida se, että pelaajat ja sitä kautta itse peli on mennyt kokoajan fyysisempään suuntaan. Toisin sanoen myös säännöt ja linjaukset kaipasivat päivitystä, kun aiemmilla kausilla isoja jäähyjä jaeltiin hyvin epämääräisesti. Uudet linjaukset painottuvat kuitenkin päähän ja jalkoihin kohdistuviin kontakteihin, jotka ovat rikotulle pelaajalle hyvin vaarallisia. Näin ollen näkisin, että uudet linjaukset suojelevat etupäässä pelaajia ja selkeyttävät niin tuomareiden kuin pelaajien toimintaa, kun säännöt ovat selkeämmät. Se että punainen lappu on heilunut niin tiuhaan kertoo mielestäni siitä, että tällä hetkellä eletään tietynlaista siirtymävaihetta, kun sekä tuomarit että pelaajat totuttelevat uusiin linjauksiin. Niinpä tilanne tulee takuuvarmasti normalisoitumaan tulevaisuudessa.
Kainu: Ilmeisesti uusia linjauksia on tehty, mutta onko tästä infottu tarpeeksi joukkueita? Mitä useamman eri joukkueen pelaajan kanssa on jutellut asiasta, ovat he kovin hämillään nykyisestä toiminnasta.
Tuomareiden kunnioitus kentällä on ollut viime vuosina pelaajien silmissä vähän niin ja näin. Montaa tuomariparia ei valitettavasi löydy, ketkä ansaitsevat tällä hetkellä pelaajien 100 %:n luoton. Tästä olen kovasti huolissani. Ihan sama mitä me tuomareista jauhetaan, mitä katsojat ajattelevat ja kuinka paljon tuomareiden taustahenkilöt raitapaitojen päitä silittelevät, jos pelin pääesittäjät eivät ole tyytyväisiä tämän hetkiseen tuomaritoimintaan – ja tilanne on ollut sama jo pari vuotta.
Uudet linjaukset ovat hyviä, mutta tuomareiden ja pelaajien välillä tulisi tehdä jotain, jotta molemminpuolista kunnioitusta saataisiin kasvatettua. Pelaajat suorastaan naureskelevat tietyille tuomareille ja asiaa ei helpota se, että näitä kavereita valitaan viheltämään kansainvälisiä pelejä ilman mitään näyttöjä kotimaisilta kentiltä. Ei liikaa kuitenkaan negan kautta. Suomen tuomaritaso on valovuoden edellä esimerkiksi Sveitsin vastaavaa ja kehitystä tapahtuu varmasti tuomaripuolellakin askel askeleelta.
Ottelutapahtumat ovat keränneet myös huomioita. Ketkä ovat erottautuneet?
Jalmu: Paikanpäällä olen todistanut kaikkien Tampereen joukkueiden ottelutapahtumia ja esiin täytyy nostaa paljon suitsutusta saaneet Classicin ”festarit”. Festarit on varsin suhteellinen käsite, joka ilmenee Familyn peleissä lähinnä Sami Hintsasen juonnossa ja yhteen kulmaan pystytetyssä festarilavassa, mutta kun brändäys on se juttu nykypäivänä, niin Passo Peltola on onnistunut jälleen kerran tällä saralla. Toisessa päässä erottuu M-Team, jonka avauspeli keräsi reilut 100 katsojaa, myöskään 20-vuotisjuhlapeli ei kerännyt lehtereille yli 300:a katsojaa. Toisaalta nostan hattua, sille että M-Team ilmoittaa katsojamäärän jotakuinkin rehellisesti, sillä omien empiiristen kokemusten pohjalta voin todeta, että ainakin Nokian KrP ja Tapanilan Erä ilmoittavat yleisömääränsä reilusti yläkanttiin.
Kainu: Noh tähän on vaikea itse ottaa kantaa meren tältä puolen. Huolestuttavaa on kuitenkin seurata liigan yleisömääriä, jotka ovat pysyneet parin viime vuoden aikana samoissa puitteissa. Laji-ihmisten ulkopuolella salibandyllä on vielä tekemistä, jotta laji ottaisi seuraavan askeleen tunnettavuudessa. Salibandyn arvostuksesta kertoo hieman se, että TPS joutuu joulun jälkeen siirtymään pois omasta kotiluolasta, kun Caribiaan rakennetaan joku sisähuvipuisto. Vaikea kuvitella, että lätkässä tai futiksessa kävisi vastaavaa. TPS tulee pelaamaan kotiottelunsa jatkossa Kupittaan jäähallissa, jossa 600 katsojaakin on todella vähän, ja ottelutapahtumasta jää tällöin väkisinkin kolkko tunnelma.
Vaikka kausi on vielä nuori niin ketkä ovat vahvimmat ehdokkaat superfinaaliin?
Kainu: Edelleen kärkikuusikosta finalistit tulevat. Syksyn peleillä ei ole paljoa tekemistä pleijareiden kanssa muuten kuin, että 3. ja 4. sija runkosarjassa olisi kiva välttää. Uskon yhä, että SPV tulee olemaan toinen finalisti, koska heiltä löytyy lähes joka keväälle iso liuta tasonnostajia vs. runkosarja.
Jalmu: Finaaliparin veikkaaminen on tällä hetkellä täysin tyhjä arpa. Lajin kannalta uskon ja toivon, että finaalissa nähtäisiin kaksi joukkuetta kolmikosta Classic, Oilers ja Happee, koska nämä joukkueet pelaavat Salibandyliigan aktiivisinta ja viihdyttävintä peliä. Mutta kuten vanhempi kollega jo mainitsi SPV on keväisin vahva, Erää taas pidän mustana hevosena. Sanotaan kuitenkin alkusyksyn perusteella, että finaalissa nähdään ainakin Classic, jonka veskaripeli on loistavaa ja ykköskenttä täysin pitelemätön. Toiseksi finalistiksi nostan sisäiset ristiriidat valmentajavaihdoksen jälkeen selvittäneen Oilersin, jonka peli näyttää jo tässä vaiheessa todella hyvältä. Näiden joukkueiden kohtaaminen olisi mielestäni parasta mahdollista mainosta koko lajille, sillä finaalissa ei varmastikaan lähdettäisi peruuttelemaan.
Kansikuva: Marko Tuominiemi / All Over Press