West Hamin juniorimyllystä Tottenhamin kautta vuonna 2006 Manchester Unitediin liittynyt Michael Carrick on voittanut urallaan kaiken, mitä seurajoukkueessa voi suinkin voittaa. Mestarien liigan pytty vuonna 2008 ja viisi Valioliigan mestaruutta ovat uran kovimpia meriittejä.
Maajoukkueessa otteluita on kuitenkin kertynyt vain 34. Tuostakin lukemasta vain yksi ottelu on pelattu arvokisoissa, 11 niiden karsinnoissa ja loput 22 harjoitusmaaotteluissa. Manchester Unitedille elegantin keskikenttämiehen arvo on puolestaan ollut mittaamaton ja mikä hämmentävintä, herrasmiehen ollessa vielä 35-vuotias, on hän edelleen joukkueensa sielu.
Maajoukkueessa ei luotettu
Ei ole vaikea todeta Englannin suorittaneen maajoukkuetasolla jo pitkään todella huonosti. Vuonna 2004 Kolme Leijonaa lähti kovien odotusten saattelemana Portugalissa järjestettyihin EM-kisoihin. Valmentajana toiminut Sven-Göran Eriksson peluutti 4–4–2-formaatiolla joukkuettaan ja joutui tekemään kovia ratkaisuja valitessaan ketkä kaksi miestä pelaavat keskikentän keskustassa. Valinta kohdistui Steven Gerrardiin ja Frank Lampardiin, joka tarkoitti Paul Scholesin uhraamista epätyypillisesti laidalle.
Kisat alkoivat mollivoittoisesti tappiolla Ranskaa vastaan. Joukkue selvitti kuitenkin tiensä alkulohkosta jatkoon ja ensimmäisellä pudotuspelikierroksella vastaan asettui kisaisäntä Portugali. Rangaistuslaukauskilpailuun asti venynyt ottelu kääntyi lopulta lusitaanien voitoksi ja Englannin oli jälleen kerran todettava kisojen lässähtäneen pahemman kerran. Laidalla tuossakin ottelussa uurastanut Scholes päätti lopettaa maaottelu-uransa tähän otteluun, ollessaan vasta 29-vuotias.
Vuonna 2006 pelatuissa Saksan MM-kisoissa Kolmen Leijonan odotukset olivat jälleen kerran katossa, kuinkas muutenkaan. Svenniksen rakentama Gerrard-Lampard parivaljakko oli kaksi vuotta kokeneempi ja yhteen hitsautuneempi. Tällä kertaa kisajoukkueeseen oli valittu myös Carrick.
Englanti selvitti tiensä alkulohkosta jatkoon ja kohtasi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Ecuadorin. Tuossa ottelussa Svennis peluutti joukkuetta yhdellä kärjellä ja kolmella keskikenttämiehellä, joka avasi Carrickille paikan pelata Gerrardin ja Lampardin alla. Uskomatonta, mutta totta, tuo oli hänen uransa ensimmäinen ja viimeinen arvokisaottelu. Englanti voitti pelin ja eteni kahdeksan parhaan joukkoon kohdatakseen jälleen kerran Portugalin. Kuinka ollakaan, ottelu eteni taas pilkkukisaan, jonka voittajaksi selviytyi Portugali. Todella iso pettymys valtasi saarivaltion jälleen kerran.
Ironista kyllä, sekä Gerrard että Lampard mokasivat omat rankkarinsa.
Tämän kaksikon kanssa Englanti joutui pettymään usein. Kuva: Getty
Suurin farssi nähtiin seuraavien arvokisojen karsinnoissa, joissa Englanti jäi kokonaan ulos 2008 Itävallan ja Sveitsin isännöimistä EM-kisoista. Etelä-Afrikassa 2010 keskikentän rooleissa nähtiin jälleen tuttu kaksikko ja heidän lisäkseen usein myös Gareth Barry. Tuloksena yksi voitto alkulohkossa ja ensimmäisellä jatkokierroksella putoaminen Saksalle.
Carrick seurasi kilpailut vaihtopenkiltä, viimeistä kertaa, sillä arvokisakoneeseen ei kutsuja enää tämän jälkeen tullut. Scott Parker oli isossa roolissa Gerrardin rinnalla 2012, jolloin kisat päättyivät arvatenkin ensimmäiselle jatkokierrokselle, tällä kertaa Italian toimesta.
Jälkiviisautta tai ei, Englanti haaskasi Gerradin ja Lampardin vuodet karulla tavalla. Molemmat olivat maailman parhaita pelaajia omissa ruuduissaan, mutta kahdestaan he eivät koskaan täydentäneet toisiaan vaan pikemminkin astuivat toistensa jaloille.
Samaan aikaan Carrick niitti menestystä Manchester Unitedin paidassa ja osoitti olevansa yhden maailman parhaan joukkueen avainpelaaja, nauttien Sir Alex Fergusonin suurta luottamusta.
Edelleen Punaisten Paholaisten kantava voima
Jose Mourinhon napattua Manchester Unitedin vetovastuun, spekuloitiin Carrickin roolilla ja sillä, onko ikää jo liikaa. Portugalilainen rakensi alkukaudesta keskikentän Wayne Rooneyn, Marouane Fellainin ja Paul Pogban varaan. Kolmikon toimesta homma toimi aina Valioliigan neljännelle kierrokselle saakka, jolloin se jäi paikallisvastustaja Manchester Cityn jalkoihin. Mourinho reagoi tuomalla avaukseen espanjalaiskaksikko Juan Matan ja Ander Herreran, mutta kurssi ei silti ottanut kääntyäkseen.
Kymmenen pelatun kierroksen jälkeen joukkueen sija sarjassa oli kahdeksas ja Eurooppa-liigassakin oli ollut omat käynnistymisvaikeutensa. Tässä vaiheessa Mourinho kaivoi ässän hihastaan ja otti käyttöön toistaiseksi 12 minuuttia liigassa pelanneen Carrickin. Tämän jälkeen ManU ei ole hävinnyt yhtäkään pelaamastaan kymmenestä liigaottelusta.
Hammers-kasvatti on pelannut viimeisestä kymmenestä ottelusta kahdeksan, tuloksena kuusi voittoa ja kaksi tasapeliä. Kaikki kilpailut mukaan lukien saldo on uskomaton 13 voittoa ja kaksi tasapeliä. Ilman Carrickia lukema on liigassa viisi voittoa, neljä tasapeliä ja kolme tappiota. Eurooppa-liigassa kaksi voittoa ja kaksi tappiota.
Pogban peli on alkanut luistaa Carrickin rinnalla. Kuva: Getty
Tilastot eivät valehtele, mutta mennään vielä niiden tueksi kahden vuoden takaisiin tunnelmiin. Tuolloin valmentanut Louis van Gaal joutui tulemaan usein toimeen ilman Carrickia, joka kärsi useista loukkaantumisista. Keskikenttämies pelasi liigassa avauksessa 17 ottelua, tuli yhdessä lopussa vaihdosta sisään ja oli sivussa 20 kertaa.
Avauskokoonpanossa pelaamissaan otteluissa saldoksi muodostui 12–3–2 ja sivussa ollessa Red Devilsin saldo oli 7–7–6. Maalis-huhtikuun aikana ManU otti seitsemän ottelun mittaisen voittoputken, jolla se varmisti paikkansa liigan neljän parhaan joukossa. Tuo putki ajoittui Carrickin paluuseen loukkaantumisen jäljiltä ja päättyi hänen seuraavaan loukkaantumiseen, jota seurasi kolmen ottelun tappioputki.
Tasapuolisuuden nimissä on todettava etteivät edes Carrickin kyvyt riittäneet väliin mahtunella kaudella 2015-16 ottaa joukkuetta reppuselkään, vaan hän kaatui muiden mukana ja tuloksena oli van Gaalin potkut, sekä jääminen ulos Mestarien liigasta.
Tällä hetkellä Manchester Unitedilla kuitenkin kulkee hienosti. Carrick toimii joukkueen konehuoneessa käynnistelemässä hyökkäyksiä ja suojaamassa puolustuslinjaa. Etenkin pelin rytmittämisessä hän on edelleen aivan maailmanluokkaa ja tästä syystä ManU hallitsee kenttätapahtumia ottelusta toiseen.
Eleganttiuden ruumiillistuma tajuaa sekunnin murto-osassa onko nyt oikea hetki antaa millintarkka avaava pystysyöttö, vai kenties lähteä rauhassa kierrättämään palloa puolustajien kautta. Puolustaessa Carrick sijoittuu käytännössä aina oikein ja pystyy sillä korvaamaan alati hidastuvat liikkeensä.
Kaksinkamppailuvoimaa löytyy kyllin, josta kielii myös hänen kykynsä pelata keskuspuolustajan tontilla. Takellellen kauden aloittanut Pogba on alkanut parantaa otteitaan jatkuvasti ja pelaa nyt sillä tasolla, mitä häneltä sopii odottaa. Syy tuohon on keskikentän tasapainon löytyminen, joka tapahtui silloin kun Mourinho kaivoi Carrickin naftaliinista esiin.
Siinä missä lähes kaikki ikätoverit ovat hyytyneet ympäriltä, on 35-vuotias Carrick kyennyt pitämään tasonsa ja kehittymään pelaajana yhä. Vuosia ei varmasti ole enää montaa jäljellä ja tiimalasin hiekka valuu koko ajan, mutta toistaiseksi miehen paikka on ehdottomasti Manchesterin punaisten avauksessa. Joukkueen onkin pohdittava, kuinka se tulee pelinsä sielun lähitulevaisuudessa korvaamaan.
Kansikuva: Getty
Seuraa Carrickin ja Manchester Unitedin otteita Viasatin kanavilta ja ViaPlay-palvelusta. Vastaavasti ManU:n Eurooppaliiga-pelejä voit seurata Ruutu+ -palvelusta.