Kautta on jäljellä enää kaksi ottelukierrosta, mutta Bayer Leverkusenilla on vielä paljon pelissä. Ei kuitenkaan aivan siinä mielessä, kuin joukkue oli itse varmasti odottanut. Sen sijaan että Leverkusen tavoittelisi sarjan kärkisijoja ja paikkaa Euroopan kentillä, se on ajautunut pahaan syöksykierteeseen, jossa pahimpana lopputulemana voi olla vielä jopa putoamiskarsintaan joutuminen.
Leverkusen on voittanut 11:sta edellisestä Bundesliigan ottelustaan ainoastaan yhden. Marginaalit keskikastissa ovat pienet ja vaikka Leverkusen on nyt 12. sijalla, on matkaa karsijan paikalle vaivaiset kolme pistettä. Tehdasseuran onni on, että putoamispeikko vaanii yhteensä kuutta seuraa ja Leverkusenilla on näistä paras maaliero.
Kovin odotuksin kauteen lähtenyt Werkself on vajonnut pohjamutiin ja koko seurayhteisö vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän hukassa.
Mukavoituneelta ryhmältä puuttuu voitontahtoa
Leverkusen elää tällä hetkellä kuplassa, kuin hipsterit Helsingin Kalliossa ikään. Se pystyy maksamaan pelaajilleen hyvää palkkaa. Tilille ropisevista euroista huolimatta pelaajilla ei tunnu olevan samanlaista tulosvastuuta tai menestyspainetta, kuin vaikkapa menestymään tottuneilla Bayern Münchenilla tai Dortmundilla. Tähän saakka on riittänyt, että Leverkusen pääsee pelaamaan Euroopan kentille. Senpä vuoksi keskitason pelaajilla onkin pullat hyvin uunissa ja elämänlaatu kohdallaan.
Paineensietokykyä ja johtajuutta Leverkusenilta on puuttunut koko kauden. Voitontahto ja usko omaan systeemiin on murentunut liian usein joukkueen jouduttua tappiolle otteluissa. Alistumiseen taipuvaiselta joukkueelta puuttuu kyky kääntää pienten marginaalien pelejä edukseen.
Kaiken lisäksi Leverkusenia vastaan on tehty jopa 18 maalia erikoistilanteista. Se on eniten koko Bundesliigassa, ja kertoo omaa kieltään valmennuksen kyvyttömyydestä laittaa kuntoon yhtä ilmeisintä epäkohtaa.
Miehistövajetta
Lars Bender on pelaajatyypiltään sen kaltainen, jota Bayer Leverkusen tarvitsisi. Kapteeni on kuitenkin joutunut olemaan sivussa pitkiä aikoja erilaisten vammojen vuoksi. Viimeisin nilkkavamma maaliskuun alussa päätti Benderin kauden.
Stefan Kiessling, myös joukkueen ilmeisiä johtajatyyppejä, on kärsinyt hankalasta lonkkavammasta eikä ole pystynyt pelaamaan säännöllisesti aikoihin. Entinen maalipyssy on ollut Leverkusenin kokoonpanossa vain 18 kertaa 32 sarjaottelun aikana.
Lisäksi Karim Bellarabi ja Jonathan Tah ovat menettäneet kaudesta liki puolet erilaisten lihasvammojen vuoksi.
Kaiken huipuksi Hakan Calhanoglu sai neljän kuukauden pelikiellon kansainväliseltä vetoomustuomioistuimelta, kuusi vuotta sitten sattuneen sopimusrikkomuksen vuoksi. Leverkusenilla ei ollut mitään tekemistä turkkilaishyökkääjän aiemmasta sopimusriidasta, mutta joutui siitä huolimatta nyt sijaiskärsijäksi asiassa. Harmilliseksi sanktion tekee se, että Calhanoglulla olisi juuri niitä voittajan ominaisuuksia ja taitoa, joita Leverkusen niin kovasti olisi kevään aikana tarvinnut.
Uuden valmentajan kanssa ojasta allikkoon
Tilastot vahvistavat sen, minkä kaikki jo muutenkin näkevät. Potkut saaneen valmentaja Roger Schmidtin tilalle tullut turkkilainen Tayfun Korkut ei ole saanut tuotua Leverkusenin peliin yhtään mitään. Werkself keräsi Schmidtin alaisuudessa 1,3 pistettä ottelua kohden 23 Bundesliiga-pelin aikana. Korkutin aikana pistekeskiarvo on 0,77 per peli.
Vaikka puolustuspeli on jossain määrin kohentunut, Korkut ei silti ole saanut luotua minkäänlaista konseptia tai ideaa pelaamiseen, johon Leverkusen voisi tukeutua. Pelaaminen on totaalisen mielikuvituksetonta ja hyökkäyspään ratkaisut perustuvat täysin pelaajien henkilökohtaisiin ratkaisuihin.
Tosin ratkaisut ovat liian usein ennustettavissa ja siksi Leverkusenia vastaan on helpohkoa puolustaa. Kaikki tietävät, että esimerkiksi Kevin Kampl ei koskaan lauo vasemmalla jalallaan ja hän pyrkii etenemään harhauttelemalla, sen sijaan että syöttäisi palloa. Myös Julian Brandt jää herkästi riplaamaan pallon kanssa rangaistusalueen rajalle, vaikka olisi mahdollisuus iskeä kohti maalia.
Korkutin ajatusmaailmaa on vaikea yrittää ymmärtää. Brandt on ollut viime ajat todella vaisu, mutta paikka avauskokoonpanossa näyttää siitä huolimatta säilyvän. Samaan aikaan Admir Mehmedi ja talvitauolla hankittu Leon Bailey ovat jääneet jostain syystä vaihtomiesten osaan. Myös Chicharito, joukkueen paras maalintekijä, on joutunut istumaan terveenä penkillä. Joel Pohjanpalon kohtalosta lienee kaikki jo sanottu. HJK-kasvatti tuskin pelaa peliäkään enää tällä kaudella.
Joel Pohjanpalon huimasti alkanut kausi on vaihtunut kärsimykseksi. (Kuva: Getty)
Lepsua johtamista
Joukkueen alisuorittaessa pitäisi sikariportaasta löytyä joku, joka pystyisi tekemään rohkeasti kovia ja määrätietoisia ratkaisuja. Urheilutoimenjohtaja Rudi Völler ei ole onnistunut tässä riittävän hyvin.
Leverkusenin tuskastuneet kannattajat tukkivat muutama viikko sitten kulkuväylän pelaajien parkkipaikalle protestina. Fanit tavoittelivat dialogia, mutta Völleriä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Hän vaikuttaa yhä useammin sulkevan silmänsä ympäröivältä pahalta.
Se mitä ei näe, sitä ei ole?
Seurajohto on kyllä lupaillut käärivänsä hihat ja tekevänsä huolelliset analyysit kauden päätyttyä, mutta silloin saattaa olla jo myöhäistä.
Völlerin olisi pitänyt huomata joukkueensa vajoaminen Schmidtin aikana jo aiemmin. Tai ehkä hän huomasi, mutta ei tarttunut kasvaviin ongelmiin. Pelaajiston ja fysiikkavalmentaja Oliver Bartlettin välinen huono kemia hiersi joukkuetta sisältäpäin, mutta tämänkin asian hoitamisen kanssa Völler vitkutteli joulukuuhun asti, ennen kuin viimein vapautti Bartlettin tehtävistään.
Tämän lisäksi Völler palkkasi tammikuussa valmennuksen koordinaattoriksi Jörn Wolfin. Hänen oli määrä toimia jonkinlaisena puskurina itsepäisenä tunnetun Schmidtin ja muiden välillä, jotta valmentaja ei saisi aiheutettua enempää eripuraa ympärillään. Yleensä tilanteen ajauduttua näin pitkälle, olisi valmentaja potkittu jo kilometritehtaalle. Völler ei tätä ajoissa kuitenkaan tehnyt, ja pitkään huojunut korttitalo on nyt romahtanut hänen käsiinsä.
Mitä seuraavaksi?
Karsii Leverkusen sarjapaikastaan tai ei, joukkue tarvitsee uuden alun. Historiansa kalleimman joukkueen kasannut lääketehtaan seura kieltäytyi viime kesänä useista sen tähtipelaajiin kohdistuneista tarjouksista. Tänä kesänä lähtijöitä riittänee. Chicharito haluaa pelata Mestarien liigaa, joten hän lähtenee varmasti. Ömer Toprakilla on jo neljän vuoden sopimus Dortmundin kanssa ensi kaudesta eteenpäin. FC Bayern on osoittanut kiinnostuksestaan Brandtia kohtaan. Spekulaatioissa on myös ollut harvoihin Leverkusen-onnistujiin kuuluva maalivahti Bernd Leno, jota ollaan viemässä Real Madridin riveihin.
Listaan voi lisätä vielä Kamplin, Bellarabin ja Tahin. Heitä kiinnostanee varmasti myös mahdollisuus pelata Euroopan kentillä ensi kaudella, joten maisemanvaihto voi hyvinkin tulla kyseeseen.
Reinin derby
Lauantaina Leverkusenilla tiukka paikka. Se kohtaa kotiareenallaan verivihollisen, 1.FC Kölnin, kuumassa Reinin alueen derbyssä. Voitto Kilipukeista riittäisi mitä todennäköisimmin isännille varmistamaan sarjapaikan, mutta se tuntuu tällä hetkellä melkoiselta haavekuvalta. Leverkusen on kuntopuntarin surkein joukkue ja tehnyt viidessä edellisessä pelissään vain kolme maalia.
Kölnin maaliahne Anthony Modeste on paukuttanut jo 25 maalia tällä kaudella, eikä ole syytä epäillä miksi meno ei jatkuisi myös lauantaina. Leverkusenilla on menossa viiden kotiottelun mittainen voitoton putki. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen.
Osat ovatkin vaihtuneet Reinin alueella. Tällä kertaa Köln on kaksikosta se, joka tähtää Eurooppaan ensi kaudeksi, Leverkusenin jäädessä sivustakatsojan rooliin.
Leverkusen on kesällä isojen haasteiden edessä. Valmentajakysymys on edelleen ratkaisematta. Kuka ottaa ohjat Korkutin jälkeen? Valintaa odottaa mielenkiinnolla myös Pohjanpalo, joka janoaa peliaikaa ja uusia näyttöpaikkoja.
Joukkue tarvitsee uusia johtavia pelaajia sekä todennäköisesti lisää hauista myös pukuosastolle.
Artikkelikuva: All Over Press