Hoffenheim on pystynyt omalla määrätietoisella tyylillään vakiinnuttamaan paikkansa Bundesliigassa, noustuaan mukaan Saksan pääsarjafutikseen vuonna 2008. Korostetusti viimeisen vuosikymmenen aikana seuran pyrkimyksenä on ollut pelata paineistavaa ja hyökkäävää jalkapalloa, joka onkin toteutunut varsin hienosti. Tätä nykyä sinsheimilaisjoukkuetta voidaan hyvällä syyllä pitää yhtenä sarjan mielenkiintoisimmista joukkueista neutraalin katsojan kannalta, vaikka seuran omistajaporras Dietmar Hoppin johdolla onkin herättänyt närää monissa.
Hoffenheimin nykyisen Bundesliiga-taipaleen aikana seurassa on nähty monta eri päävalmentajaa ja yhtä monta erilaista pelitapaa. Yksi käänteentekevä hetki koettiin helmikuussa 2016, kun hollantilainen Huub Stevens korvattiin tuolloin untuvikkona pidetyllä Julian Nagelsmannilla. Nuori valmentaja on onnistunut nostamaan kyläseuran uudelle tasolle parissa vuodessa. Viime kauden kolmannen sijan myötä Hoffenheim ansaitsi paikkansa tämän kauden Mestarien liigan lohkovaiheeseen ja seuran menestyksen selkarankana on ollut fantastinen rekrytointipolitiikka.
Tähdet lähtevät, mutta uusia syntyy joka kausi
Alkanut 2018-2019 sesonki jatkaa edelliskausien viitoittamaa polkua. Nousujohteisen toiminnan seurauksena Hoffenheimin odotetaan kamppailevan europelipaikoista myös tällä kaudella, vaikka joukkueesta poistui kesällä edellisvuosien tapaan lukuisia avainpelaajia. Mark Uth, Andrej Kramaric ja Serge Gnabry olivat vastuussa ”Achtzehnin” hyökkäysvoimasta aiempina vuosina. Heistä vain Kramaric on mukana tällä kaudella. Puolustuspään johtohahmoihin lukeutuneiden Niklas Sülen ja Sebastian Rudyn poistuttua vuotta aiemmin Bayern Müncheniin, on alakerran uusiksi päälliköiksi nousseet Kevin Vogt sekä Florian Grillitsch.
Uth, joka oli Bundesliigan toiseksi paras saksalainen maalintekijä viime kaudella, vaihtoi Domenico Tedescon luotsaaman Schalken paitaan ja Gnabry palasi lainapestinsä päätyttyä takaisin Bayern Müncheniin. Hoffenheimiin uusina kasvoina saapuneet Leonardo Bittencourt, Vincenzo Grifo ja Ishak Belfodil maksoivat yhteensä vain 17 miljoonaa euroa, mikä oli erittäin tyypillistä kaupankäyntiä urheilujohtaja Alexander Rosenille. Heidän lisäkseen sveitsiläisestä Young Boysista hankittiin 8 miljoonalla eurolla ghanalaistoppari Kasim Nuhu Adams. Modernista ja erittäin lupaavasta keskuspuolustajasta odotetaan kasvavan tärkeä profiilipelaaja Hoffenheimille.
Reiss Nelsonin pestaaminen Arsenalista on täysosuma kaikille osapuolille
Hoffenheim hankki juuri ennen kesän siirtoikkunan sulkeutumista Arsenalista lainapestillä mielenkiintoisen englantilaislupauksen, Reiss Nelsonin. Värväys oli hyvin tyypillinen saksalaisseuralle, mutta samalla varsin järkevä niin pelaajalle itselleen kuin myös kummallekin seuralle.
Viime vuonna uutisoitiin, että Englannin Valioliigassa pelaa ulkomaalaisia lähes 70 prosenttia. Tilasto selventää hyvin sitä, kuinka vaikeaa nuorten englantilaispelaajien on murtautua seurojen pelaaviin kokoonpanoihin. Poikkeuksena voidaan tietysti pitää Marcus Rashfordin kaltaisia maailmanluokan junioritalentteja, mutta Manchester United-tähden kaltaiset timantit ovat harvassa. Raadollisempi totuus on, että iso osa lupaavista akatemiapelaajista ei saa koskaan kunnollista paikkaa edustusjoukkueessa näyttää osaamistaan.
Juuri tämän vuoksi Nelsonin siirto Saksaan ja Hoffenheimiin on järkevä siirto jokaiselle osapuolelle. Arsenal-pelaaja pelaa Bundesliigassa tämän kauden, ottaen todennäköisesti Gnabrylta vapautuneen laitahyökkääjän tontin. Nelson lienee seurannut muiden maanmiestensä edesottamuksia Saksassa ja tietänee sen vuoksi mitä hän voi tällä kaudella saavuttaa. Viime kaudella säännöllisesti peliaikaa saaneet Dortmundin Jadon Sancho, Mönchengladbachin Reece Oxford ja RB Leipzigin Ademola Lookman ovat malliesimerkkejä, kuinka ruoho voi olla vihreämpää aidan toisella puolella.
Uuden jatkosopimuksen Arsenalin kanssa ennen Hoffenheimiin siirtymistään allekirjoittanut Nelson tavoittelee säännöllistä peliaikaa Bundesliigasta ja juuri sitä Nagelsmann pystyy hänelle tarjoamaan. Vikkelää laituria on ehditty vertaamaan jo toiseen sekä Tykkimiehissä että Hoffenheimissa pelanneeseen nuorukaiseen, Gnabryyn. Myös Nelson on monipuolinen hyökkäyspään pelaajaa ja erottuu nopeudellaan edukseen.
Nagelsmann varioi tunnetusti voimakkaasti pelistrategioitaan, mutta lähtökohtaisesti Hoffenheim pelannee usein 3-4-1-2 ja 3-5-2 muodostelmilla, josta löytyy monia vaihtoehtoisia rooleja myös Nelsonille. 18-vuotias voi pelata helposti kummalla laidalla tahansa, mistä löytyy hänen ominaisin paikka. Eipä silti olisi yllätys, mikäli Nagelsmann päättäisi käyttää Nelsonia keskustassa, kuten hän toimi myös Gnabryn kanssa. Puolustuksellisesti Nelsonin on pystyttävä näyttämään, että hän kykenee prässäämään korkealta tehokkaasti. Aktiivinen prässipeli kuuluu oleellisesti Nagelsmannin Hoffenheimin pelisysteemiin ja siitä on löydettävissä samankaltaisuuksia Unai Emeryn Arsenaliin. Tähänkin peilaten siirto Pohjois-Lontoosta Saksaan on looginen ja perusteltu.
Nelson kehittynee Hoffenheimissa entisestään, aivan kuten hänen maanmiehensä muissa Bundesliigan seuroissa. Toki paljon on kiinni myös pelaajasta itsestään, työn määrästä ja asenteesta. Skotlantilainen Oliver Burke tuli kovin odotuksin Leipzigiin muutama vuosi sitten, mutta hän ei hyvän alun jälkeen lopulta sopeutunut elämään brittein saarten ulkopuolella.
Kunnollisia näyttöpaikkoja Nelson tulee pomminvarmasti saamaan tämän kauden aikana ja kuka tietää, vaikka englantilainen nousisi kasvaneen peliajan ansiosta vielä tulevaisuuden Arsenal-tähdeksi Valioliigassa.
Artikkelikuva: Getty Images