Championshipin kärjessä porskuttaa katastrofaalisesti viime kauden päätteeksi sarjaan pudonnut Newcastle United. Kahden pisteen johdossa oleva joukkue näyttää jo tässä vaiheessa kautta lähes varmalta nousijalta ja miksei näyttäisi, onhan Magpies laadukkain joukkue mitä Championshipissa ollaan hetkeen nähty. Tämä artikkeli kertoo tarinan seurasta, jolle putoaminen ja sen myötä saatu uusi alku on parasta mitä sille on pitkään aikaan tapahtunut.
Newcastlea pidetään yleisesti isona seurana. Ei tietenkään suurseurana, mutta Newcastlen status perustuu komeaan 52 000 katsojaa vetävään St. James’ Parkiin ja siihen, että seura on ollut Valioliigan vakiokalustoa sarjan perustamisesta asti. Newcastle on vieraillut myös Mestarien liigassa, jonne se eteni kauden 2002-03 päätteksi, jolloin sarjasijoitus Valioliigassa oli komeasti kolmas.
Koilis-Englannissa majaileva seura on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, kuinka kaaosmaiseen tilaan seura voi joutua, mikäli johtoportaan ja kannattajien välit ovat tulehtuneet. Seuran pääomistaja Mike Ashley on nimittäin aiheuttanut runsaasti närää Magpies-kannattajien keskuudessa.
Newcastlen vuonna 2007 ostanut Ashley kuuluu Britannian rikkaimpiin asukkaisiin. Liikemies on tehnyt omaisuutensa Sports Direct -urheilukauppaketjulla, jonka palveluksessa työskentelee lähes 20 000 työntekijää. 52-vuotiaan Ashleyn tyylissä kannattajia on ärsyttänyt liikemiehen autoritaarinen ote. Noin 3 miljardin punnan nettovarallisuuden omaava liikemies on systemaattisesti torjunut kaikki kannattajien yritykset vuoropuheluun.
Kaiken huippu nähtiin marraskuussa 2011, kun Ashley nimesi vuonna 1892 avatun seuran kotistadionin Sports Direct Arenaksi. Arvatenkin seuran kannattajat nousivat barrikaadeille ja stadionin nimi palautui alkuperäiseen muotoonsa vajaan vuoden päästä, kun lyhytlainoja myöntävä Wonga-niminen yritys tuli seuran pääsponsoriksi.
Eniten närää Ashleyn toiminnassa on kuitenkin herättänyt seuran resurssien vähäinen käyttö. Kannattajat ovat yleisesti tulkinneet, ettei Ashleylla ole halua viedä Newcastlea seurana eteenpäin vaan kasvattaa omaisuuttaan ja brändiään. ”We Don’t Demand a Team That Wins, We Demand a Club that Tries” ja ”AshleyOut.com” bannerit ovat olleet vakiotavaraa St. James’ Parkilla viime vuosina.
Ashleya kritisoivien lakanoiden ohella perinteikkään seuran kannattajat ovat järjestäneet lukuisia faniprotesteja. Magpies-fanit ovat esimerkiksi boikotoineet kotipelejä ja normaalisti loppuunmyydyllä stadionilla ollaan nähty pahimmillaan, jopa 20 000 tyhjää paikkaa. On siis sanomattakin selvää, että hankaus kannattajien ja Ashleyn välillä on saanut aikaan käymistilan, jossa myös tärkein, edustusjoukkue on vaipunut apaattiseen tilaan.
Uuden kuninkaan päivät
On jokseenkin surrealistista sanoa seuraava lause ääneen: Aloitti kautensa Real Madridin päävalmentajana ja päätti Valioliigasta pudonneen Newcastlen managerina. Näin kävi Rafael Benitezille viime kaudella. Ei tietenkään ollut Benitezin vika, että Newcastle putosi. Penkin päässä sählännyt Steve McClaren sai potkut vasta maaliskuussa, vaikka managerille olisi pitänyt antaa monoa jo syksyllä.
Benitez on erittäin mielenkiintoinen hahmo jalkapalloilevassa maailmassa. Espanjan pääkaupungissa Madridissa syntynyt 56-vuotias manageri on viime syksyisen työnantajansa Real Madridin kasvatti. Huippupuolustajaa Benitezistä ei tullut, mutta 274 pelattua ottelua kakkosjoukkue Real Madrid Castillassa on varsin kunnioitettava lukema.
Managerina Benitez muistetaan parhaiten Liverpoolin pääkäskijänä. Huipulle luotsi nousi kuitenkin Valenciassa, jossa espanjalainen valmensi vuosina 2001-2004. Los Chen peräsimessä Benitez johti valkopaidat Uefa Cupin voittoon ja Espanjan mestaruuteen. Suurin kruunu tuli kuitenkin vuonna 2005, jolloin Benitezin valmentama Liverpool voitti AC Milanin Istanbulissa pelatussa Mestarien liigan finaalissa. Finaalissa, joka on jäänyt historiankirjoihin kenties eeppisimpinä näytöksenä mitä jalkapalloviheriöillä on koskaan nähty.
Kuuden Anfieldillä vietetyn kauden jälkeen Benitez kävi Interissä, Chelseassa, Napolissa ja Real Madridissa ennen saapumistaan Koilis-Englantiin viime maaliskuussa. Vaikka Benitezin luotsaamien joukkueiden lista on vakuuttava, tuntuu jokseenkin väärältä puhua miehestä huippumanagerina. Hyvä manageri espanjalainen kyllä on, se on Newcastlessakin huomattu.
Espanjalainen on tämän tarinan avainhahmo, sillä se oli juuri Benitez, joka sai riitaisan seuran kannattajat samalle puolelle. Loppukauden mittaisella sopimuksella Harakoita luotsannut manageri päätyi lopulta tekemään kolmen vuoden jatkosopimuksen putoamisesta huolimatta. Loppukauden peleissä St. James’ Parkilla nähtiin lukuisia lakanoita, joissa toivottiin Benitezin jäävän seuraan. Benitezistä tuli siten hahmo, jonka nojalla Newcastlen kannattajat tulivat takaisin seuran taakse.
Visio on jälleen kunnianhimoinen
Yksi Newcastle-kannattajia pahasti hiertänyt tekijä on ollut seuran rahankäyttö. Alan Pardewin aikakaudella (2010-14) seura tuli tunnetuksi lukuisista ranskalaispelaajistaan. Pelkästään 2010-luvun aikana Newcastle on ostanut peräti 14 ranskalaista. Mathieu Debuchyn tai Yohan Cabayen kaltaiset hankinnat olivat toki onnistuneita, mutta seura luopui kummastakin heti isomman seuran tullessa ovelle kolkuttelemaan.
Yleisesti ottaen Newcastle pyrkii ostamaan nuoria lahjakkuuksia ja myymään nämä voitolla eteenpäin. Erityisesti tähän kierteeseen fanit turhautuivat. Yksi seikka missä siirtopolitiikka erityisesti näkyy on se, ettei Newcastle ollut ennen tätä kesää maksanut siirtokorvausta yhdestäkään yli 25-vuotiaasta brittipelaajasta. Sen sijaan Florian Thauvinin tai Emmanuel Rivieren kaltaisia ranskalaisarpoja St. James’ Parkille lastattiin kasapäittäin.
Kesällä 2015 Charlie Austin yhdistettiin vahvasti Newcastleen, mutta seura ei ollut valmis maksamaan 18 Valioliigamaalia QPR:lle paukuttaneen kärjen 15 miljoonan punnan hintapyyntiä. Sen sijaan Newcastle sijoitti samaisen summan viisi vuotta Austinia nuorempaan Aleksandr Mitroviciin, joka on kyllä potentiaalinen pelaaja, muttei missään nimessä nykyisen Southampton-kärjen tasoinen maalinsylkijä.
Tänä kesänä Newcastlen siirtopolitiikka muuttui ja Benitez teki viisaita liikkeitä siirtomarkkinoilla. Kymmenen miljoonaa maksaneet Dwight Gayle (26) ja Matt Ritchie (27) ovat olleet todella hyviä hankintoja harakoiden hyökkääville paikoille. Molemmat ovat jalkapalloilijoina parhaassa iässä ja omaavat runsaasti kokemusta Englannin kentiltä. Vaivaiset 2,5 miljoonaa puntaa maksanut 21-vuotias Isaac Hayden on ollut hyvä kaappaus Harakoiden konehuoneeseen, eikä ykkösmaalivahdiksi 5,5 miljoonalla punnalla Gentistä tulleen tulleen Matz Selsin otteissakaan ole ollut valittamista.
Newcastlen voi vihdoin väittää ostaneen pelaajia, jotka auttavat joukkuetta tässä ja nyt eivätkä muutaman vuoden päästä kun heidät myydään eteenpäin. Hyviä täsmähankintoja Newcastle rahoitti erityisesti pelaajamyynneillä. Oli selvää, ettei seura pystynyt pitämään Liverpoolin siirtynyttä Georgionio Wijnaldumia, mutta EM-finaalissa suonenvedon saaneen Moussa Sissokon kauppaaminen Tottenhamiin peräti 30 miljoonalla punnalla siivitti Newcastlen kesän nettokulutuksen yli 30 miljoonaa puntaa plussalle.
Paras joukkue koko Championshipin historiassa?
Yksi asia on ainakin varmaa: Rafa Benitez on tämän kauden Championshipin heittämällä paras ja meritoitunein manageri. Newcastlen harteille asetettiin arvatenkin ylivoimaisen ykkössuosikin viitta. Kausi ei kuitenkaan alkanut kaksisesti, sillä Harakat hävisivät kaksi ensimmäistä sarjapeliään. Benitezin ryhmä kuitenkin osoitti, että alun konttaukset olivat työtapaturmia ja tappioita seurasi viiden ottelun voittoputki, johon mahtui muun muassa QPR:n nylkeminen Loftus Roadilla peräti 6–0.
Syyskuun puolivälin jälkeen raitapaidat hävisivät kotonaan yllättäen Wolvesille ja tasasivat seuraavalla kierroksella pisteet Aston Villan kanssa, mutta sen jälkeen joukkue kiihdytti komeaan voittoputkeen. Kahdeksan ottelun voittoputki tuli kuitenkin yllättäen päätökseensä viime viikonloppuna, kun sarjataulukon häntäpäässä majaileva Blackburn haki yllätyspinnat Newcastlesta. Eroa kolmospaikkaa, eli pudotuspeleihin oikeuttavaan sijaan Newcastlella on kuitenkin kuusi pinnaa, joten Harakoilla ei ole syytä huoleen.
Siinä sivussa Harakat ovat paukuttaneet jo 36 maalia, mikä on seitsemän osumaa enemmän kuin sarjassa toiseksi eniten tehneellä Norwichilla. Omiinkaan ei ole mennyt kuin 14 maalia, mikä on Championshipin kolmanneksi pienin lukema. Harakoiden maaliero on siis 22 maalia plussan puolella, mikä on sarjan kirkkaasti paras lukema.
Etenkin Crystal Palacesta tullut Gayle on ollut vahvassa iskussa ja 13 maalia paukuttanut englantilaishyökkääjä johtaa Championshipin maalipörssiä. Newcastle ei kuitenkaan ole yhden tai kahden pelaajan varassa. Harakoiden marssissa vakuuttavinta on ollut joukkueen onnistuminen erityisesti kollektiivisella tasolla. 4–4–1–1-muottiin joukkueensa ryhmittävä Benitez on saanut palaset loksahtelemaan kohdilleen.
Benitezille jo Liverpoolin ajoilta tuttua rotaatiota on nähty myös Koilis-Englannissa. Esimerkiksi Jonjo Shelvey tai Hullista tullut Mohamed Diame ovat toisinaan avanneet penkillä. Myöskään Gayle ei ole avannut jokaista peliä, vaan peliaikaa on jaettu myös muille hyökkääjille. Newcastlessa ei ole yhtäkään pelaajaa, joka olisi avannut jokaisen sarjapelin.
Championshipin tapauksessa kierrättäminen on kuitenkin fiksua. Sarjassa on 24 joukkuetta, joka tarkoittaa peräti 46 ottelun kautta. Parhaassa tapauksessa pelit voivat jatkua vielä nousukarsinnoissa. Näin ollen sarjan kärjessä jyräävän Newcastlen tilanne näyttää todella hyvältä. Jokaiselle pelipaikalle on laadukas vaihtoehto, kun esimerkiksi Gayle ja Mitrovic vuorottelevat kärjessä ja Chancel Mbemba haastaa kapteeni Jamaal Lascellesiä sekä Ciaran Clarkia puolustuksen sydämmessä.
Entistä ehompana takaisin Valioliigaan
Putoaminen sarjaporrasta alaspäin oli Newcastlen tapauksessa hyvä asia. Kaaottinen seura on saanut kerätä rauhassa rivinsä ja on alkanut rationaalisesti rakentamaan uutta tulemista. Esimerkiksi kapteenin virkaa toimittava Lascelles oli viime kaudella pahoissa vaikeuksissa Valioliigakentillä, mutta 23-vuotias englantilainen on saanut selvästi lisää potkua tekemiseensä sarjaporrasta alempana.
Se mitä Newcastlen kesähankinnat kertovat on seuran halu mennä vihdoin eteenpäin. Ritchie, Clark, Gayle tai DeAndre Yedlin ovat hyviä pelaajia Championshipiin ja heidän tulonsa kertoo Newcastlen aikomuksesta nousta samantien takaisin Valioliigaan. Seuran kannattajat ovat toden teolla ostaneet tämän vision, sillä Newcastlen toistaiseksi pienin kotiyleisö on 48 209 katsojaa.
Tekemistä Newcastlessa toki riittää. Jos ja kun nousu tulee, on seuran avattava kukkaronnyörejään. Vaikka nykyinen joukkue on Valioliigatasoa, ei sillä taisteltaisi sijoituksesta kärkikymmenikköön. Shelvey, Lascelles ja Ayoze Perez kuitenkin tarjoavat hyvän rungon, jonka päälle rakentaa.
On oikeastaan jopa hieman ironista, että se on juuri Rafa Benitez, joka on lopulta laittanut Newcastlen järjestykseen. Benitez kuitenkin jätti Liverpoolin melkoiseen kaaokseen, eikä kokenut luotsi ole juurikaan arvostusta nauttinut. Esimerkiksi unelmapesti Real Madridiin oli tuhoon tuomittu heti alusta alkaen. Hyvävä taktikkona tunnettu espanjalainen näyttää kuitenkin istuvan täydellisesti Newcastlen ruoriin. Näyttää siltä, että Newcastle on vihdoin löytänyt sille sopivan managerin ja Benitez omille kyvyilleen sopivan seuran.
Vaikka Championshipia on pelattu vasta 18 kierrosta – eli reilu kolmannes – voidaan Newcastlea pitää jo lähes varmana nousijana. Harakoiden korttitalo ei sorru muutamaan loukkaantumiseen, vaan laatupelureita löytyy joka paikalle kaksin kappalein.
Valioliigan ystävät saavatkin ensi kaudella nauttia entistä ehommasta Newcastlesta. Newcastlesta, joka ei ole käymistilassa rypevä alisuorittaja, vaan joukkueesta jolla on kortit järjestyksessä. Ellei Mike Ashley sitten päätä laittaa sekoiluvaihdetta päälle. Sitäkään ei kannata poissulkea, onhan kyseessä kuitenkin Newcastle United.
Kansikuva: Getty
Englannin Championshipia voit Valioliigan tavoin seurata Viasatin kanavilta ja ViaPlay-palvelusta.