Mahtavasti Kansojen liigan aloittanut Suomen jalkapallomaajoukkue palaa estradille tämän viikon perjantaina, kun Huuhkajat kohtaa Tallinnassa Viron. Kaiken mennessä nappiin Suomella on mahdollisuus varmistaa oman lohkonsa voitto maanantaina Tampereella pelattavassa Kreikka-ottelussa, mutta mitä tulevilta tuplamaaotteluilta on lupa odottaa? Toimittajamme Roope Liimatainen, Jaakko Tiira ja Kalle Tamminen vastasivat polttaviin kysymyksiin.
Suomi aloitti Nations Leaguen kahdella kotivoitolla. Minkälaisen kuvan Markku Kanervan Huuhkajat jätti sinulle itsestään?
RL: Erittäin positiivisen. Olisi valheellista väittää, että peli olisi ollut erityisen komeaa katseltavaa tai, että Huuhkajat olisivat hallinneet palloa upeasti. Siitä huolimatta kaksi kovaa tulosta, joka näissä peleissä riittää. Tulosten lisäksi joukkue tuntui yhtenäiseltä, itsevarmalta ja ennen kaikkea taistelutahtoiselta. Pahimmillaan Huuhkajat ovat muistuttaneet lammaslaumaa, mutta Rive on nyt kääntänyt kurssin asenteen ja tulosten osalta.
JT: Roopen näkemyksiin on helppo yhtyä. Kanerva on puhaltanut maajoukkueeseen parissa vuodessa hurjasti eloa, vaikka materiaali ei ole olennaisesti kohentunut. Suomen harvoissa pallonhallinta hetkissä on runsaasti petrattavaa, mutta puolustus on hyvällä tolalla. Syyskuun maaotteluiden tulokset olivat tärkeitä myös maajoukkueen uskottavuuden ja kiinnostavuuden takia. Viimeiset vuodet on vietetty melko pessimistisissä tunnelmissa ja vaikka kisoihin on edelleen todella pitkä matka, on maajoukkue tarjonnut pitkästä aikaa jotain jännitettävää myös tuloksellisessa mielessä.
KT: Ei Suomen peli tosiaan mitään anttimuurismaista seksifutista ole, mutta lukuisista poissaoloista huolimatta Huuhkajat tuntuu olevan Markku Kanervan alaisuudessa parempi kuin vuosiin. Suomella on ollut kaikenlaista suharia päävalmentajana, mutta ”Rive” vaikuttaa todelliselta ammattilaiselta, joka on kyynisesti luonut Suomelle pelitavan, mikä mahdollistaa parhaat tulokset. Suomi puolustaa tiivisti ja pikku hiljaa myös hyökkäyspäässä alkaa olla selkeitä malleja, joilla vastustajan linjaa puhkotaan.
Viime viikkojen puhutuin suomalaisuutinen oli Alexander Ringin päätös lopettaa maajoukkuepelit. Mitä miltä olet asiasta?
RL: Ensireaktioni oli pettynyt ja hämmentynyt. 27-vuotiaan pelaajan ei pitäisi tehdä näin isoja päätöksiä tuossa iässä. En kuitenkaan tiedä tapauksen taustoja kunnolla, jotta voisin arvioida tapausta kokonaisvaltaisesti. Ainakin loukkaantumiset ovat vaivanneet Ringiä pidemmän aikaa ja ne yhdistettynä mannertenvälisiin lentoihin ovat varmasti todella nihkeä yhdistelmä. Silti haluaisin edelleen painottaa nuorta ikää, jonka johdosta loukkaantumistilanne varmastikin ehtii jossain kohtaa helpottaa ja kenties paluu Eurooppaan Amerikan kentiltäkin voi vielä tapahtua. Siksi valinta tuntuu turhan dramaattiselta. Maajoukkueessa ei ole kenenkään pakko pelata jos niin ei halua. Parempi, että nälkäiset ja kaikkensa Huuhkajille antavat kaverit hoitavat maajoukkueroolit.
JT: Tämä onkin kinkkinen tapaus. Etenkin syksyn maaotteluita pelataan juuri silloin, kun MLS:ssä on hulinat kovimmillaan. Silti lopettaminen maajoukkueessa 27-vuotiaana on outo päätös. Jos Ring kuitenkin kokee maaotteluiden häiritsevän ratkaisevasti leipätyötä, on kyseessä mielestäni ihan legitiimi päätös, sillä hän on ollut jenkeissä sen verran hyvässä vireessä, että omaa mahdollisuudet saada palkkakaton ulkopuolisen sopimuksen. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että Ring voi nostaa ansioitaan huomattavasti nykyisestä 400 000 dollarista. Toisaalta en osaa olla tästä päätöksestä edes hirveän pahoillani. Ring ei ole ikinä säväyttänyt maajoukkueessa sen kummemmin ja nyt kun esimerkiksi Glen Kamara tekee nousua huipulle, ei New York Cityn pelaaja olisi välttämättä edes avauksen kamaa.
KT: Jokainen pelaaja tietysti päättää itse omasta urastaan, mutta kieltämättä uransa parhaita vuosia melko pienessä sarjassa pelaavan pelaajan maju-uran päätös näinkin nuorena hieman kummastuttaa. Maajoukkuepelit eivät oikein koskaan tuntuneet olevan Ringin juttu ja varsin komeasta urasta huolimatta keskikenttäpelaaja ei oikein koskaan päässyt haluamaansa isoon rooliin Suomen maajoukkuepaidassa. Perparim Hetemajn lopettamisen jälkeen Ringille piti olla tarjolla isoa roolia, mutta kuten Jaakko yllä totesi, taitaa Glen Kamara olla jo melkein yhtä hyvä pelaaja, joten pelillisesti Ringin päätös ei ole katastrofi. Maajoukkueen uskottavuuden kannalta olisi toivottavaa, että jatkossa parhaat pelaajat pelaisivat uransa parhaina vuosina myös Huuhkajien riveissä.
Hirmuvireinen Petteri Forsell sai ansaitusti kutsun Markku Kanervan ryhmään. Löytyykö Forsellille roolia Suomen nykyisestä pelitavasta?
RL: Jos Rive lähtee tuleviin otteluihin täysin samalla sapluunalla, mitä kotituplassa nähtiin, ei Forsellille suoraa roolia avauksessa ole. Hän voisi hyvinkin pelata Teemu Pukin aisaparina kärjessä, mutta on hyvinkin eri roolin pelaaja kuin Jasse Tuominen, joka avasi Ratinalla ja Veritaksella. Tuominen liikkui paljon ja otti nopeita spurtteja. Forsellin vahvuus ei tunnetusti ole vikkelät jalat. Ei kuitenkaan ole mahdottomuus, että Rive sorvaisi hieman rooleja ja pystyisi peluuttamaan tulikuumaa Forsellia. Uskon hänen kuitenkin aloittavan vaihdosta.
JT: Forsell on operoinut Puolassa kärjessä tai piilokärkenä, joten esimerkiksi IFK Mariehamnista tuttu laiturin rooli tuskin tulee kyseeseen. Jos Forsell siis jossain pelaa, niin toisena kärkenä. Viroa vastaan tulikuuman kokkolalaisen voisi nostaa mielestäni avaukseen. Forsellin kaltaisen pallotaiturin avulla Suomi voisi pyrkiä ottamaan paremmin pelin virtauksen haltuun, ja jos Viro puolustaa syvältä, tuo Forsellin erinomainen potkutekniikka pelotteen myös kauempaa.
KT: Olin pitkään sitä mieltä, että Forsellin jättäminen maajoukkueen ulkopuolelle oli aivan perusteltua, mutta viime viikkojen hirmuvireen myötä hyökkäyspään monitoimimiestä ei enää voinut jättää ulos pelaajalistalta. En kuitenkaan usko, että Forsell on avauskokoonpanossa ja hänen parhain roolinsa Huuhkajissa lienee eräänlainen supervaihtomies, joka omilla erityisvahvuuksillaan voisi luoda tarpeen vaatiessa ekstrapelotetta vastustajan kenttäpäätyyn. Kanerva tuntuu luottavan omaan konservatiiviseen pelitapaansa, eikä Forsell taida olla riittävän hyvä pelaaja oman tietyn roolin räätälöimistä varten.
Suomi kohtaa siis seuraavaksi Viron ja Kreikan. Viro lienee kaikille jo tuttu ensimmäisen kohtaamisen jälkeen, mutta minkälainen joukkue Kreikka on?
RL: Kreikka on melkoinen mysteeri. Paperilla joukkue on selkeästi lohkon kovin, mutta se ei välttämättä realisoidu pelikentille. Kreikan pahin notkahdus tapahtui suomalaisten silmien alla, kun se jäi ”kaikkien aikojen karsintoinakin” muistettavassa 2016 EM-kisojen karsinnassa lohkojumboksi. Suomi pelasi tuolloin samassa lohkossa, kuten myös Unkari. Kreikan suurin häpeätahra oli jääminen lohkossa jopa Färsaarten taakse. MM-karsinnassa ryhti palasi, mutta Belgia oli liian kova pala alkulohkossa. Lohkon kakkosena aukesi nousukarsintapaikka, mutta vastaan asettui Kroatia, joka pöllytti Kreikan ulos kisoista. Kansojen liigan avauksessa Unkari ei vakuuttanut Huuhkajia vastaan, mutta voittikin toisessa pelissä Kreikan kotonaan. Sen puolesta uskallan veikata ettei Kreikka ole liian iso vuori Huuhkajien kiivettäväksi.
JT: Lisätään tuohon Roopen mainitsemaan Kreikan EM-karsintojen konttaamiseen, että ryhmää valmensi karsintojen alussa itse Claudio Ranieri, joka sai potkut kolmen pelin jälkeen ja johdatti reilua vuotta myöhemmin Leicesterin sensaatiomaiseen Valioliigamestaruuteen. Kaiken kaikkiaan Kreikka on ollut varsin turbulentti tapaus, mikä johtunee velkakriisin koetteleman maan sekavasta yhteiskunnallisesta tilanteesta. Kotimaisessa sarjassa on kohissut, kun viime kaudella koko liiga keskeytettiin hetkeksi PAOK:n omistajan rynnättyä kentälle käsiaseen kanssa. Materiaaliltaan Kreikka on kova ja etenkin sen topparipari Sokratis & Kostas Manolas on todella laadukas. Muilta osin se rakentuu pitkälti kotimaisen liigan kärkijoukkueiden pelaajista. Yleisesti ottaen on kuitenkin haastava asettaa odotuksia Kreikasta. Maajoukkueen tulokset ovat heitelleet todella paljon viimeisten vuosien aikana. Se on muun muassa hävinnyt Saudi-Arabialle, mutta voittanut Egyptin. Edellisissä MM-karsinnoissa Kreikka haki vierastasurin Belgiasta, mutta pelasi kotona maalittoman tasapelin Viron kanssa.
KT: Kreikka on kuitenkin sensaatiomaisen vuoden 2004 EM-kisojen jälkeen ollut vakiokävijä arvokisoissa, eikä nykyinen kokoonpano mitenkään ratkaisevasti eroa tuon ajan joukkueista. Kreikalla ei ole mitään supertähtiä, mutta materiaalin puolesta kyseessä on tosiaan tämän lohkon selvästi kovin maa, vaikka pelaajalistasta nyt puuttuukin muutama kova nimi loukkaantumisten vuoksi. Jaakon yllä mainitsema puolustusosasto on ehdottomasti Kreikan vahvuus, mutta myös hyökkäyspäästä löytyy kovia kavereita. Kymppipaikan Konstantinos ”Kostas” Fortounis on Kreikan liigan paras pelaaja ja kolossaalinen Kostas Mitroglou tulee laittamaan Huuhkajien puolustajat koville. Kaikesta tästä huolimatta Kreikka ei ole mikään mahdoton kaadettava ja Suomi lienee jonkin sortin ennakkosuosikki kotikentällään.
Hyvien tulosten myötä Suomi johtaa omaa Kansojen liigan lohkoaan. Joko Suomen kannattajat voivat alkaa varailemaan lentoja kesän 2020 EM-kisoihin?
RL: Ei tässä vielä kannata hätäilemään ruveta, vaikka kiima kieltämättä onkin melko suurta. Viro täytyy nyt kaataa Tallinnassa ja samalla toivoa Unkarin ja Kreikan pelaavan Kreikassa tasan. Tämä tietäisi peräti viiden pisteen karkumatkaa muihin, kun pelejä on enää kolme jäljellä. Kyllä tässä toivo kirkkaana elää.
JT: Loistavat tulokset ovat kieltämättä nostaneet kiimaa. Kannattaa kuitenkin huomata, että kisoihin on vielä pitkä matka vaikka Viro ja Kreikka kaatuisivat tulevissa otteluissa. Jos kisalipun mielii lunastaa Kansojen liigan kautta, niin loppuvaiheessa pitäisi kaataa Skotlannin ja Serbian tapainen ennakkoon huomattavasti kovempi maajoukkue. C-liigasta on siis edelleen vain yksi kisalippu jaossa, joten pidän perinteisiä karsintoja edelleen realistisempana väylänä ympäri Eurooppa pelattaviin EM-kisoihin.
KT: Suotuisten tulosten myötä Suomi voi teoriassa varmistaa tämän lohkon voiton voittamalla Kreikan kotonaan, mutta nyt kannattaa laittaa hieman jäitä hattuun, vaikka Kansojen liigan alku onkin ollut mainio. Suomi voi hyvinkin voittaa oman lohkonsa, mutta silti kisapaikka on hyvin kaukana Jaakon yllä esittelemistä syistä johtuen. Kisapaikka-vouhotuksen sijaan nyt kannattaakin keskittyä nauttimaan Suomen maajoukkueen tuloksellisesti loistavista esityksistä, kun siihen kerrankin on syytä!
Kansikuva: AOP