HJK haki Tampereelta elintärkeät vieraspisteet ja vältti näin pahimman katastrofin – mitaleilta ulos jäämisen. Vaikka Klubi nousi toisella puoliajalla sillasta ja otti vakuuttavan tuntuisen 3–1-vierasvoiton, on katsottava myös tuloksen taakse ja tuo katsaus kertoo karua kieltä HJK:n nykytilasta.
Ensialkuun on todettava Ilveksen ja HJK:n välisen Veikkausliiga-kamppailun olleen suomalaista jalkapallokulttuuria parhaimmillaan. Alle viiden asteen lämpötila ei haitannut ”lätkäjuntteudesta” tunnettuja tamperelaisia, vaan Tammelan legendaarinen jalkapallopyhättö oli loppuunmyyty ja sitä kautta ääriään myöten täynnä.
Itse pelissä kohtasi kaksi hyvin erilaisessa tilanteessa olevaa joukkuetta – yläkanttiin pelannut jymy-yllättäjä ja alakanttiin pelannut suursuosikki. Oikeastaan koko ottelu kuvaakin sitä, miksi joukkueet pelasivat samoista sijoista vielä tässä vaiheessa kautta.
Ensimmäisellä puoliajalla HJK oli täydellinen vastaantulija, eivätkä vierailijat saaneet yhtä Taye Taiwon vapaapotkua lukuunottamatta mitään järkevää aikaiseksi. Vastaavasti koko kauden mainiota kollektiivista jalkapalloa pelannut Ilves määritteli pelin virtauksia ja sai purettua Klubin ajoittain korkealle noussutta prässiä vaivattomasti.
Ottelun toisella puoliajalla taas nähtiin Klubin kalliin joukkueen hyvä puoli. Ryhmästä löytyy Veikkausliigatasolle niin laadukkaita pelureita, että he kykenevät ratkomaan pelejä omilla suorituksillaan. Taiwo syötti Rafinhan 1–1-tasoituksen, Odu taiteili Ilves-maalivahti Mika Hilanderin suosiollisella avustuksella voittomaalin ja Rafinhan juonikas oivallus vapautti mainion ottelun pelanneen Sebastian Dahlströmin niittaamaan viimeisen naulan Ilveksen arkkuun.
Toisin sanoen HJK:n eilisellä nousulla ei ollut mitään tekemistä hyvän joukkuepelin kanssa, vaan Mika Lehkosuo saa kiittää huippuyksilöitään kolmesta pisteestä. Kuten esimerkiksi parin viikon takaisessa Stadin derbyssä, myös Tammelassa Klubin pallollisesta tekemisestä oli vaikeuksia löytää minkäänlaista punaista lankaa. Käytännössä HJK iski kaikki maalinsa rokottamalla kotijoukkueen virheistä.
Vaikkei HJK pelillisesti säväyttänyt, täytyy avauskokoonpanon valitsemisesta antaa Lehkosuolle tunnustusta. Esimerkiksi oikealla dominoineen Rafinhan siirtäminen topparin tontilta laituriksi oli hyvä veto. Myös keskuspuolustuksessa operoineet TOPPARIT Lum Rexhepi ja Ivan Tatomirovic pelasivat vahvan ottelun, etenkin jälkimmäinen.
Toki ei sovi unohtaa ottelun tuominneen Dennis Antamon roolia lopputuloksen kannalta. 1–1-tilanteessa nähtiin Tammelan yleisöä kohahduttanut tilanne, jossa Klubin maalinsuulle ottelun alussa vaihdettu Jiri Koski jyräsi läpiajossa olleen Emile Paul Tendengin, ilman että Antamo vihelsi tilanteesta edes vaparia. Tilanteen voit katsoa tarkemmin oheisesta linkistä. On kuitenkin ihan sama minkävärisillä linsseillä tilannetta katsoo, olisi Antamon pitänyt nostaa Koskelle suora punainen kortti.
Jos Antamo olisi uskaltanut ajaa Kosken ulos, olisi Klubi joutunut luonnollisesti pelaamaan ottelun vajaalla ja kaiken kukkuraksi Lehkosuon olisi pitänyt laittaa pelaaja maalinsuulle. On siis sanomattakin selvää, että oikea tuomio tuossa tilanteessa olisi muuttanut ottelun kulkua merkittävästi.
Yllättyneitä – siitä että tämäkin kiistanalainen tilanne kääntyi HJK:n eduksi – tuskin löytyy jonoksi asti. Edellinen esimerkikki löytyy perjantaisesta HJK–MIFK-pelistä, jossa Anthony Annanin käsitorjunta jäi tuomaristolta huomaamatta.
Ennen maaottelutaukoa pelatussa HJK–RoPS-ottelussa nähtiin myös hyvin kyseenalainen rankkarituomio Klubin hyväksi. HJK sai ottelun loppuhetkillä rangaistuspotkun vastaavanlaisesta tilanteesta, josta Klubille näytettiin maalipotkua asetelman ollessa toisin päin ottelun avauspuoliajalla. Tuon ottelun lehdistötilaisuus taas tarjosi sitä kuuluisaa ”Priceless-kamaa”, kun RoPS-luotsi Juha Malinen oli oikeutetusti tuohtunut.
Loppukaneettina voitaneenkin todeta HJK:n olleen onnekas Tammelan maanantai-illassa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etteikö Lehkosuo operoisi Veikkausliigan laadukkaimmalla joukkueella, joka käänsi ottelun helsinkiläisten hyväksi. Sunnuntaina Klubin vastustajaksi matkaava SJK taas on Ilvestä laadukkaampi ryhmä ja sen verran kovassa vireessä, etteivät pelkät yksilöt välttämättä riitä ottelun voittoon.
Klubin hyökkääminen on ollut niin ideaköyhää Atomu Tanakan loukkaantumisen jälkeen, ettei Ilves-voiton kannata antaa hämätä. Pysti ei siis todellakaan ole tulossa Töölöön, elleivät SJK ja IFK Mariehamn halua sitä omakätisesti helsinkiläisille lahjoittaa.
Kansikuva: Toni Hekkala / All Over Press