Suomen jalkapallomaajoukkue hävisi myöhään perjantai-iltana EM-karsintaottelussa Unkarille Budapestissä lukemin 0-1. Huuhkajilta nähtiin
avausjaksolla vahva esitys, jonka perusteella toiselta jaksolta olisi hyvinkin voitu odottaa vierasjoukkueen johto-osumaa. Reilut kuusi minuuttia ennen ottelun päättymistä Huuhkajien toiveet pisteistä kuitenkin romuttuivat. Unkarin Gergő Lovrencsics antoi oikealta laidalta hyvän keskityksen maalin edustalle ja Zoltán Gera puski Suomen toppareiden Niklas moisanderin ja Joona Toivion välistä pallon maalin oikeaan alanurkkaan ohi voimattoman Huuhkaja-vahdin Lukas Hradeckyn.
Suomi hallitsi peliä, lukuunottamatta ensimmäisen jakson heikkoja ensimmäisiä minuutteja. Oli jopa yllättävää, kuinka hyvin Suomen puolustuslinja piti palloa prässin alla, eikä mennyt paniikkiin missään vaiheessa. Jopa nuori, vatsatautipotilas Kari Arkivuon korvannut Jere Uronen pelasi usein rauhallisesti ja varmasti vasemman laitapakin tontilla, vaikka oli saanut tietää paikastaan aloituskokoonpanossa vain tunteja ennen ottelua.
Myös hyökkäyspään peli toimi vähintään kelvollisesti ja Suomi sai luotua juuri sen verran paikkoja kuin siltä voitiin odottaakin. Uronen pääsi kertaalleen testaamaan collagehousuistaan legendaariseksi tulleen Gábor Királyn torjuntataidot, ja myös mm. Roman Eremenko ja Markus Halsti pääsivät laukomaan hyviltä etäisyyksiltä.
Maalivahtipeliin Suomi ei perjantaina kaatunut. Niki Mäenpään maalilla korvannut Hradecky pelasi perusvarman pelin, vaikka ei joutunutkaan venymään parhaimpaansa. ”Luke” otti kiinni ne, mitä otettavissa oli. Hän luki peliä erinomaisesti ja sai tilanteet näyttämään helpoilta olemalla oikea-aikaisesti ulkona maaliltaan. Bröndbyn maalivahti oli syystäkin pettynyt ottelun jälkeen, ja kirosi Suomen tehottomuutta katkerin äänin.
Suomen joukkueen ongelma on juuri siinä – tehottomuus.
Suomella oli tarpeeksi paikkoja ratkaista ottelu edukseen. Unkari pääsi maalia lukuun ottamatta vain puolittaisille tekopaikoille, jotka Huuhkajien puolustus usein onnistui selvittämään Hradeckyn johdolla ilman suurempia ongelmia. Peli oli hallinnassa, mutta viimeistely ja kylmäpäinen varmuus hyökkäyspäässä ontui.
Teemu Pukki näytti itsestään uuden puolen perjantaina. Hradeckyn Tanskan seuratoveri pelasi normaalia aggressiivisemmin ja jopa hiiltyi ajoittain parissa tilanteessa. Hänestä näki, että hän laittaa itsensä likoon joukkueen puolesta. Aikaisemmin Pukkia on parjattu siitä, että hän pelaisi pehmeästi.
Valitettavasti pelkkä uhrautuminen ei riitä. Hyökkääjältä vaaditaan ennen kaikkea maaleja, varsinkin kun edustaa joukkuetta nimeltä Suomi. Pukki on ollut karsintaotteluissa tehollisesti ja jopa esityksellisesti vaisu, ja on tullut vaihtoon kahdessa edellisessä ottelussa hyvissä ajoin tuoreiden jalkojen tieltä.
Suomen vaihtopenkiltä löytyi perjantaina leveyttä hyökkäyspäähän. Riku Riski, Eero Markkanen ja Joel Pohjanpalo saattavat tuoda Suomen peliin väriä, mutta yksin he eivät sinivalkoraidallisia pelasta tehottomuusongelmista. Tarvitaan jotain muutakin: röyhkeyttä, ahneutta, nälkää, itsensä likoon laittamista ja ennen kaikkea maalivainua. Suomi tarvitsee maaleja, ja tällä hetkellä näyttää siltä, ettei nykyinen taktiikka ja hyökkäysmiehistö tuo tarpeeksi osumia.
Berat Sadikin vaatimisesta maajoukkueeseen ei liene hyötyä, sillä Sveitsin liigan maalipyssy ei ole saanut kutsua EM-karsintaotteluihin tähänkään mennessä. Ei ole kirkossa kuulutettu, että Sadik tekisi maaleja myös maajoukkueessa, vaikka onkin onnistunut Thunin joukkueessa erinomaisesti kuluvalla kaudella.
On jopa outoa etteivät Suomen hyökkääjät ole onnistuneet maajoukkueessa, sillä lähes kaikki kärjet ovat tänä vuonna pärjänneet vähintäänkin kelvollisesti seurajoukkueissaan. Teemu Pukki paukuttaa nykyisin maaleja Tanskan Bröndbyssä, Joel Pohjanpalo on ollut Saksan kakkosbundesliigassa pelaavan Fortuna Düsseldorffin paras maalintekijä ja Eero Markkanen vakuutti ruotsalaiskannattajat AIK:ssa ennen siirtoaan Espanjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaan Real Madrid Castillaan. Vaikka Pohjanpalon ja Markkasen saama vastuu maajoukkueessa onkin nykyisissä karsinnoissa ollut vähäistä, on vaikea nähdä kummankaan nousevan nykyisellä taktiikalla Suomen maalitykiksi, vaikka peliaikaa irtoaisikin enemmän. Pukissa pätee sama juttu.
Suomen – tai siis Mixu Paatelaisen – pitäisi tehdä raju päätös: hankkiutua eroon joulukuusitaktiikasta. Suomen hyökkääjistä kukaan ei ole niin hyvä taidollisesti, että pystyisi ainoana piikkipelaajana takaamaan Huuhkajien maalisarakkeen kasvun. Ylin pelaaja tarvitsee vierelleen toisen pelaajan. Jos Suomi saisi jostain FC Barcelonan Lionel Messin tai Real Madridin Cristiano Ronaldon tasoisen pelurin, sitten nykyinen taktiikka voisi ilman muuta onnistua. On vain surullinen tosi asia, että näidenkään huippupelaajien astuminen joukkueeseen takaisi Suomen paikkaa Ranskan EM-kisoissa 2016, jos nykyinen taktiikka jatkuu.
Paatelaisen pitäisi tiedostaa, että kun materiaali ei ole tarpeeksi hyvä tietyn pelitavan harjoittamiseen, muutoksia pitäisi tehdä. Nyt suurin osa Suomen kannattajista ja maan jalkapallokansasta on kyllästynyt odottamaan pisteitä. Tuloksia kaivataan, mutta vielä enemmän Suomi tarvitsee maaleja – tai todellisen maalitykin. Vaihtoehdot hyökkäyspään leventämiseksi ovat vähissä, joten todennäköisempi vaihtoehto on tehdä taktinen muutos vielä ennen kuin on liian myöhäistä.