Suomen jalkapallon A-maajoukkue on ajautunut EM-karsinnoissa tilanteeseen, jossa sen on käytännössä pakko voittaa Pohjois-Irlanti vieraskentällä maaliskuussa. Päävalmentaja Mixu Paatelainen on saanut useamman vuoden ajan rauhassa kehittää ja rakentaa joukkuettaan, joten on loogista, että hän luottaa tässä ottelussa samaan miehistöön kuin tähänkin asti. Jos Pohjois-Irlannista ei kuitenkaan tule vierasvoittoa, on aika kääntää katseita kohti tulevaisuutta, vaikka taistelun EM-kisapaikasta tuleekin jatkua loppuun asti.
Mitä tämä tulevaisuuteen katsominen sitten käytännössä tarkoittaa? Jos unohdetaan spekulaatio päävalmentajan jatkosta, esiin nousee kysymys pelaajaringin koostumuksesta. Ketä nykyisiä vastuunkantajia tulisi siirtää sivuun, ketä nykyisestä ringistä nostaa aiempaa isompaan rooliin ja ketä ottaa mukaan nykyisen miehistön ulkopuolelta?
Paatelainen on luonut Huuhkajille pelillisen identiteetin, joka nojaa voimakkaaseen pallonhallintaan. Se asettaa, kuten jokainen pelitapa, pelaajille tietyt pelipaikkakohtaiset vaatimukset. Koska Paatelaisen jatkosta tai hänen mahdollisesta seuraajastaan, ja siten tulevaisuuden pelitavasta, ei ole mitään tietoa, keskitytään nyt ainoastaan miettimään mielenkiintoisia pelaajatyyppejä pelitavasta riippumatta.
Mitä muutoksia on ennakoitavissa nykyisen pelaajaryhmän sisällä? Maalivahtiosastolla tulevaisuus kuuluu Niki Mäenpään jo Unkari-pelissä syrjäyttäneelle Lukas Hradeckylle sekä Jesse Joroselle. Hradecky on Mäenpäätä selvästi modernimpi ja liikkuvampi maalivahti, joka kykenee avaamaan peliä ja hallitsemaan aluettaan Mäenpäätä paremmin. Joronen puolestaan, kunhan toipuu kunnolla polvivammastaan, on Mäenpään kaltainen maalivahtityyppi, mutta selvästi lahjakkaampi. Puolustuslinjassa jo varsin hyvin vastuuta saaneesta Jere Urosesta pitää tehdä vakionimi vasemmalle puolelle. Keskikentällä ikääntyvä Teemu Tainio tulee väistymään, ja Markus Halsti tullee saamaan lisää vastuuta. Tuleva ykköshyökkääjä, jo näiden karsintojen lopussa, on hyvällä tahdilla maaleja 2. Bundesliigassa iskevä Joel Pohjanpalo.
Tilanne nykyisen ringin ulkopuolella ei näytä hyvältä. Suurin ongelma nuorilla tai nuorehkoilla pelaajillamme on se, että he joko pelaavat kansainvälistä pelitempoa ajatellen liian heikkotasoisessa Veikkausliigassa tai sitten eivät pääse ulkomaisessa seurajoukkueessa pelaamaan. Tämä koskee niin toppareita Tero Mäntylää ja Lum Rexhepiä, keskikentän Robin Lodia, Rasmus Schulleriä, Moshtagh Yaghoubia ja Matti Klingaa kuin hyökkääjä Tim Väyrystäkin, joilla kaikilla olisi potentiaalia olla tulevaisuudessa hyviä maajoukkuepelaajia. Ainoa piristävä poikkeus on Hollannin liigan Zwollessa keskikentän keskelle kotiutunut Thomas Lam, joka ansaitsee pian näyttöpaikan A-maajoukkueessa. Mainittakoon vielä, että jos haluamme päästä tulevaisuudessa lopputurnaukseen, paljon julkisuudessa esillä ollut kärkimies Berat Sadik ei ole järkevä vaihtoehto hyökkäykseen johtuen siitä, että hänen pelitilannenopeutensa ei yksinkertaisesti ole riittävä.
Paatelainen on huonojen tulosten myötä pessyt käsiään ja kertonut muun muassa absurdeja piirteitä saaneessa Ilta-Sanomien Pallokerhon videohaastattelussa tulosten johtuvan heikosta pelaajamateriaalista. Päävalmentajan purkauksessa oli paljon asiaakin pelaajakehityksestämme ja sen puutteista, mutta tämä valitettavasti peittyi selittelyn ja tilastojen vääristelyn alle. Junioripuolella pitäisi tehdä isoja korjausliikkeitä, mutta vaikka näin lähiaikoina tapahtuisikin, tulokset eivät lämmitä vielä Belfastin maaliskuisessa illassa eivätkä edes seuraavien karsintojen aikana vaan aikaisintaan viiden vuoden päästä.