Vaihtuuko valta Italiassa? Seuraa huippujännittävää Serie A -kautta Viaplay-palvelussa.AS Roma vastaan SS Lazio, Rooman paikallispeli, Derby della Capitale. Yksi koko Euroopan isoimmista ja kiihkeimmistä otteluista pelattiin viime viikonloppuna. Olin paikalla ja tein samalla Serie A -katsomodebyyttini. Ikuisessa kaupungissa lomailun ja erinäisten kiireiden vuoksi pääsin kynän varteen vasta nyt, mutta ottelu oli jotakin niin hienoa, ettei siitä voinut olla kirjoittamatta.
Vaikka profiloidun ennen muuta englantilaisen jalkapallon ystäväksi, on Derby della Capitalen erityisyys ollut pitkään tiedossa. Yleisen uskomuksen mukaan kaupungin herruus on kannattajille jopa scudettoa tärkeämpi. Derbyvoitoilla voi näin ollen paikata muuten huonosti mennyttä kautta. Asetelma juontaa juurensa siihen, etteivät pääkaupungin suurseurat ole kyenneet taloudellisesti kilpailemaan pohjoisen suurten kanssa.
Muutamalla edellisellä kaudella derbyä on varjostanut aitafarssi, josta voit lukea lisää vaikkapa vuoden takaisesta jutustamme. Rooman ja koko Serie A:n onneksi aitafarssi on heitetty historian kirjoihin ja Derby della Capitale on palannut arvoiseensa loistoon.
Pelipäivän aamuna silmäilin Corriero dello Sportea, josta italiaa taitamattomana en juurikaan ymmärtänyt. Lehden ensimmäiset 12 sivua oli kuitenkin varattu paikallista aikaa iltakuudelta alkavalle derbylle, mikä kuvastaa jo itsessään derbyn suuruutta. Myös lähtökohdat olivat mitä mainioimmat, sillä pirteästi kautensa avanneet seurat pääsivät otteluun käytännössä ykkösmiehistöillään.
Itse derbyssä olin Roman puolella, sillä seuranani oli Giallorossia kannattava ystäväni. Näin ollen alkulämmöt otimme vajaa kilometri Stadio Olimpicolta etelään, Tiber-joen toisella puolella sijaitsevalla aukiolla, joka oli luonnollisesti täynnä Roma-kannattajia.
Tulevassa ottelussa itseäni kiinnosti vihreän veran tapahtumien lisäksi Italialle ominainen Ultras-kulttuuri, joka on luonnollisesti viritetty derbyssä huippuunsa. Tifojen osalta voitto meni ehdottomasti Laziolle. Curva Nord muisti kymmenen vuotta sitten poliisin ampumaa kannattajaansa Gabriele Sandria, jolle myös Roma-kannattajat osoittivat kunnioitusta. Kymmeniä metrejä pitkä ja leveä tifo oli valjastettu edesmenneen tiskijukan kasvoilla, jonka takana oli Lazion logosta tuttu kotka.
Roman ultrien tuotosta en päässyt koko komeudessa ihailemaan, sillä paikkamme olivat Distinti-katsomossa Curva Sudin vieressä, mutta kuvien perusteella ”ROMA” kirjaimilla täytetty pääty ei jäänyt historiaan Curvan parhaimpana suorituksena. Jotakin taianomaista siinä kuitenkin oli, kun Antonello Vendittin Roma Roma Roma kajahti soimaan ennen ottelua ja arviolta 40 000 Roma-kannattajaa nosti huivin päänsä ylle laulaen ikonista kappaletta.
Erinomaisista lähtökohdista huolimatta derbyn avauspuoliaika oli enimmäkseen tylsää ja heikkotasoista jalkapalloa. Lazio puolusti syvältä, eikä päässyt Roman kovan prässin alta joukkueelle ominaisiin vastaiskuihin. Pelivälinettä hallinneella Giallorossilla taas oli suuria vaikeuksia murtautua tekopaikoille viimeisellä kolmanneksella.
Kehno kolmevarttinen oli kuitenkin tyyntä ennen myrskyä, sillä toisen jakson alussa alkoi rytisemään ja onneksemme Curva Sudin edessä. Diego Perottin jäätävä pilkku sai Roma-päädyn sekoamaan 48. minuutilla. Euforian tunne paisui entisestään neljä minuuttia myöhemmin, kun kulttipelaja Radja Nainggolan ampui viininpunaiset upealla laukauksella kahden maalin karkumatkalle.
Pieni derbymuistelo, kun Perotti räjäytti Curva Sudin. #SerieAfi #derbydellacapitale pic.twitter.com/Kwt6K3STrK
— Jaakko Tiira (@JalmuTiira) 25. marraskuuta 2017
Parikymmentä minuuttia myöhemmin pääsin todistamaan elämäni ensimmäistä videotuomarointia. Päätuomari käytti VAR-järjestelmää hyväkseen tuomitessaan Laziolle rangaistuspotkun Kostas Manolasin typerän käsivirheen seurauksena. Täysin isäntien hallussa ollut ottelu sai uuden käänteen Ciro Immobilen upotettua rankkarin verkon perukoille.
Tiukentunut asetelma näkyi ja tuntui Roman päädyssä. Savukkeita tuntui palavan aiempaa tiuhempaan tahtiin ja monet peittivät kasvonsa Lazion tullessa Roman kenttäpuolelle. Heikosti pelannut Lazio ei rehellisyyden nimissä ollut missään vaiheessa lähellä tasoitusta. Helpottava päätösvihellys päätti ottelun kuuden lisäaikaminuutin jälkeen aloittaen Roman juhlat.
Pelaajat säntäsivät nopeaan tahtiin Curvan eteen juhlimaan – aivan kuten he tekivät maalien myötä. Juuri näissä tilanteissa tiivistyi mielestäni derbyn hienous. Kansalaisuudesta riippumatta pelaajat ymmärtävät ottelun merkityksen, joten ilontunteet jaetaan niiden kanssa, jotka tekevät Derby della Capitalesta niin ainutlaatuisen – kannattajien. Vastaavasti toisessa päädyssä vuodatettiin surun kyyneleitä, joita ohjaaja poimi Olimpicon screeneille.
Erityismaininnan ansaitsee ehdottomasti Roman tuleva kapteeni Alessandro Florenzi, joka säntäsi Curvan eteen muutama minuutti muun joukkueen jälkeen. Ehdalla Romanistalla oli nappisten lisäksi päällään hihaton paita ja niukkaa speedo-mallia edustaneet kalsarit.
Voiton juhlinnan tuoksinassa ilmoille kajahti toinen ikonin Roma-kappale: Grazie Roma. Jos tässä vaiheessa joku ensimmäistä kertaa derbyssä ollut ei tuntenut kylmiä väreitä, suosittelen jalkapallomatkaamisen lopettamista.
Mitä taas tulee ultriin, oli mekkala mitä mainioin, mutta harmillisesti soihdut loistivat poissaolollaan. Englannissa soihdut, tifot tai edes ultrat eivät kuulu kulttuuriin, joten näiden luomaa kombinaatiota odotin erityisen paljon. Vaikka yksi jäi puuttumaan, oli tunnelma mitä mainioin, eivätkä edes Olimpicon juoksuradat latistaneet tunnelmaa. Akustisesti lähes 60 vuotta vanha olympiastadion ei kuitenkaan ole järin optimaalinen ja väittäisin derbyn nousevan uusille leveleille, mikäli seurat pääsisivät modernille jalkapallostadionille. Toisaalta jaetun pelipaikan voi ainakin jossain määrin olettaa nostavan derbyvoiton arvoa, sillä otteluihin lähdetään aina samalta viivalta.
Yhden ottelun perusteella ei voi tehdä turhan suuria johtopäätöksiä, varsinkaan kun kyseessä on koko maan suurin ottelu. Silmiinpistävää oli kuitenkin se, että kannattajista arviolta 90 prosenttia oli 20–40-vuotiaita miehiä. Kenties juuri tästä syystä Serie A -otteluissa stadionit ovat harvoin täynnä ja keskiarvo on pysynyt 20 000 ja 25 000 välissä.
Vastaavasti juuri Englannissa katsojia on kliseisesti vauvasta vaariin. Valioliigan keskiarvo huitelee 40 000:n pinnassa ja stadionien täyttöaste on ollut pitkään yli 90 prosenttia. Kenties juuri tästä syystä viime kaudella Championshipissa pelannut Newcastle pesi kaikki italialaisseurat katsojakeskiarvossa. Ikäjakauma saattaa kuitenkin olla laajentumassa ja stadionien täyttöaste kasvamaan päin kuten Kalle Tamminen erinomaisessa jutussaan kirjoitti.
Jos palataan vielä ikuisen kaupungin veret seisauttavaan paikalliseen, teki se toden totta vaikutuksen. Koko kuluneen viikon allekirjoittaneen päässä on soinut kaksi kappaletta: Roma Roma Roma sekä Grazie Roma.
Kansikuva: Paolo Bruno/Getty Images