Valioliiga jäi muiden eurosarjojen tapaan parin viikon mittaiselle maaottelutauolle, mikä avasi perinteikkäälle Valioliigaraadillemme oivan sauman perata avauskierrosten antia. Valioliigaa on takana nyt kolme kierrosta, joiden pohjalta raadissa istuneet Roope Liimatainen sekä Jaakko Tiira esittivät näkemyksiään vakuuttavimmista joukkueista, yksilöistä ja ensimmäisenä poispotkittavasta managerista.
Valioliigaa on nyt takana kolme kierrosta. Mitkä joukkueet ovat säväyttäneet eniten?
RL: Näin pienellä otannalla on oikeastaan vain katsottava sarjataulukkoon ja todettava sieltä näkyvät faktat. Kärkijengeistä vahvin on ollut Manchester United. Otteluohjelma on ollut suosiollinen, mutta murhaavan tehokasta on punaisten peli ollut, eikä kymmenen tehtyä ja nolla päästettyä maalia jätä kysymyksiä. Etenkin Jose Mourinhon vaihtopenkki on toiminut todellisena täsmäaseena, jota lusitaani on käyttänyt hienosti. Kymmenestä maalista peräti seitsemän on syntynyt sen jälkeen, kun vaihtoruletti on alkanut.
Pienemmistä joukkueista West Bromwich ja Huddersfield ansaitsevat tunnustusta. Molemmilla on seitsemän pistettä kasassa kolmesta ottelusta ja esitykset ovat muutenkin olleet ryhdikkäitä. WBA oli lähellä napata Stokea vastaan jo kolmannen 1–0-voittonsa, mutta Ahmed Hegazin karmiva henkilökohtainen virhe alakerrassa käänsi ottelun tasapeliksi. Huddersfield on nousijajoukkueena tehnyt toistaiseksi yllättävän vakuuttavaa jälkeä, josta seitsemän pisteen lisäksi myös koskemattomana pysynyt oma maali kertoo.
Liverpoolin alku oli nihkeä, mutta Arsenalin rökittäminen 4–0-luvuin oli myrskyvaroitus muille.
JT: Edellistä vastaajaa on kompattava. ManU on puhtaalla pelillään ollut luunkova ja Mourinhon joukkueille tuttu rutiininomainen armottomuus heikompia vastustajia vastaan näyttää tarttuneen Unelmien teatteriin. David Wagnerin Huddersfield vaikuttaa mukavalta lisältä Valioliigaan ja vaikka heidänkään ohjelma ei ole ollut pahimmasta päästä, on seitsemän pistettä ja nolla päästettyä maalia kova suoritus nousijalle.
Tähän voisi lisätä vielä Chelsean. Hallitsevan mestarin alku oli karmaiseva ja Burnleylle koetun 2–3-tappion jälkeen lietsottiin joukkopaniikkia ja puhuttiin viimeisen Mourinho-kauden uusinnasta. Antonio Conte on kuitenkin nostanut repaleisen miehistön takaisin jaloilleen, josta kertovat voitot Tottenhamista sekä Evertonista. Ei-niin-seksikkäistä joukkueista täytyy nostaa hattua vielä Burnleyn suuntaan. Viime kaudella viisi pistettä vieraspeleistä saalistanut joukkue on vieraillut Chelsean ja Tottenhamin luona tuoden Lancashireen yhteensä neljä pinnaa. Turf Moorella Clarets hävisi WBA:lle, mutta neljä pinnaa on loistava saldo putoamista vastaan taistelevalle joukkueelle.
Liian isoja johtopäätöksiä ei kuitenkaan kannata vetää. Toissa kaudella Swansea suorastaan lensi elokuun, mutta putosi jo marraskuussa putoamistaistoon. Vuosi sitten ManU oli yhdeksässä pisteessä, mutta vaikeudet alkoivat maaotteluiden jälkeen. Vastaavasti Tottenham on kyntänyt kahtena aiempana elokuuna – eikä Harry Kane ole onnistunut maalinteossa – mutta on noussut nopeasti takaisin kärkitaistoon.
Entäs sitten yksilötasolla. Ketkä yksilöt nousevat avauskierrosten perusteella jalustalle?
JT: Omissa papereissani avauskierrosten paras pelaaja on ollut peräti viisi maalisyöttöä tarjoillut Henrikh Mkhitaryan, joka on esitellyt viitteitä siitä, miksi hänet palkittiin Bundesliigan parhaana pelaajana kaudella 2015-16. Jalustapaikan ansaitsee myös Wayne Rooney, joka siirtyi Alan Shearerin seuraksi 200. maalin kerhoon ja näyttää muutenkin elävän renessanssia pelaajana. Paljon on puhuttu siitä, kuinka Rooney on paremmassa kunnossa kuin aiempina vuosina, mutta näkisin, että pragmaattisen Ronald Koemanin kyky räätälöidä seuran omalle kultapojalle sopiva rooli on isossa osassa. Kyllähän teknisesti erinomainen Rooney osaa edelleen pelata. Alkukauden perusteella voi kuitenkin väittää että, isot pelaajat ovat isoja pelaajia. Liverpoolin tähdet Roberto Firmino ja Sadio Mane etunenässä ovat olleet fantastisia, eikä tehot 2+2 summanneen Alvaro Moratankaan startissa liiemmin nokan koputtamista löydy.
RL: Nemanja Maticin siirtymisestä Manchester Unitediin pystyi olemaan montaa mieltä. Totuus on se, että serbi on aloittanut toisen yhteistyönsä Mourinhon kanssa loistavasti. Maticin hyvät otteet eivät näy pelkästään hänen omassa tekemisessään, vaan samalla hän on tehnyt Paul Pogban olon keskikentällä mukavaksi ja myös ranskalainen on ollut erittäin hyvä. Maticin tekeminen on nostanut koko Manchester Unitedin suoritustasoa roppakaupalla. Rooneyn ohella Evertonin hyökkäyksestä on nostettava esiin 20-vuotias Dominic Calvert-Lewin, joka näyttäisi olevan pelaamassa läpimurtokauttaan. Nuorukainen on ihastuttanut nopeudellaan, mutta tarjoillut myös Evertonin kauden molempiin osumiin maalisyötöt.
Nemanja Matic on avannut ManU-uransa erittäin vakuuttavasti. (Michael Regan/Getty Images)
Kenen uskot olevan ensimmäinen potkut saava manageri?
RL: Nollakerholaisia löytyy tällä hetkellä vielä kolme kappaletta: Crystal Palace, Bournemouth ja West Ham. Kotkat pestasivat kesällä Frank de Boer puikkoihinsa, eikä homma ole käynnistynyt toivotulla tavalla. Kolme ottelua on kuitenkin hyvin lyhyt jakso ja tuskin Selhurst Parkilla vielä aivan hetkeen potkuilla uhkaillaan, kun kyseessä on uunituore pesti. Bournemouthilla puolestaan on käsissään yksi saarivaltakunnan parhaista tekijöistä, joten tuntuisi todella erikoiselta, mikäli Eddie Howe potkittaisiin pihalle. Kirsikoiden meno saisi jatkua pitkään alakuloisena, jotta potkuista voidaan alkaa edes puhua. Sen sijaan West Hamin Slaven Bilicillä voi olla tukalat paikat. Viime kausi meni Hammersilla alakanttiin, mutta seurajohto ei hätiköinyt, vaan antoi Bilicin jatkaa tehtävässään. Mikäli meno ei pian tämänkään kauden puitteissa parane, voi kroatialainen olla ensimmäinen monoa saava valmentaja. Bilicin haastajaksi tarjoan tyrkylle Swansean Paul Clementin. Joutsenten kaudesta on odotettavissa hyvin hankalaa ja seurajohdon töppäilyistä joutuu usein vastuuseen päävalmentaja.
JT: Itsekin olen taipuvainen liputtamaan Bilicin potkujen puolesta. Hammers on yleisurheilun MM-kisoista johtuen pelannut kaikki kolme peliään vieraissa, mutta nolla pistettä maalierolla 2–10 on surkea saldo. Biliciä ei muutenkaan tunneta suurena taktikkona, vaan enemmänkin hyvänä henkisen puolen sytyttäjänä. Hammersin pelaaminen on kuitenkin ollut niin kamalaa – etenkin alakerrassa – että organisoinnille olisi tilausta. De Boer tuskin tulee saamaan kenkää, sillä brittipallosta ei siirrytä ajaxilaisuuteen yhdessä kesässä. Kasvukivut olivat odotettavissa, mutten usko hollantilaisen saavan ihan heti monoa, sillä omistaja/toimitusjohtaja Steve Parish puhui jo entisen huipputopparin julkistamistilaisuudessa Kotkien halusta mennä eteenpäin myös jalkapallon saralla.
Sitten on tietysti vielä tapaus Newcastle, eli Mike Ashley vastaan Rafael Benitez. Espanjalainen on julkisesti puhunut pettymyksestään seuran tarjoamiin siirtovaroihin, vaikka viime keväänä Benitezille lupailtiin sadan miljoonan punnan kirstua. Ashley taas selitti, että hänen rahansa ovat kiinni Sports Directin osakkeissa, eikä hän pysty kilpailemaan Sheikki Mansourin ja kumppaneiden kanssa. Benitezin saaminen oli Newcastlelle lottovoitto, joten tuskin edes viinaan menevä Ashley on niin typerä, että potkii meritoitunutta luotsia pihalle. Voi kuitenkin olla, että ennen pitkää Rafa kyllästyy omistajan pihtailuun ja jättää pestinsä.
Jos ajatellaan kärkipään dynamiikkaa, millaisena näet mestaruustaiston? Moniko joukkue taistelee pytystä vai voidaanko siitä näin aikaisin edes puhua?
JT: Olisi hitusen hätiköityä julistaa mestaruustaisto tiettyjen joukkueiden välille jo tässä vaiheessa, mutta osviittaa avauskierrokset tietysti antavat. Arsenal on Arsene Wengerin taktisen kyvyttömyyden alla täysin sekaisin, eivätkä Tykkimiehet tule hätyyttelemään kärkisijoja – sen voinee jo varmuudella todeta. Tottenham taas näyttää kärsivän Wembleyn kirouksesta, joskin on hyvä muistaa, ettei Spurs ole koskaan avannut kauttaan järin hyvin, vuosi sitten sillä oli tässä vaiheessa viisi pistettä. Manchesterin jätit ovat osoittaneet, että rahalla saa ja hevosella pääsee, joten kummatkin heistä voi laskea mestaruustaistoon. Myös Chelsea selätti minikriisinsä ja jos Antonio Conte saa lisää miehiä joukkueeseensa ovat siniset vahvoilla. Liverpool on pienoinen arvoitus, sillä se murjoi Arsenalin maanrakoon, mutta oli vaikeuksissa niin Watfordin kuin Palacenkin kanssa.
Tällä hetkellä näkisin, että mestaruudesta voi haaveilla viisi joukkuetta: City, ManU, Pool, Chelsea ja Spurs. On kuitenkin liian aikaista julistella mitään. Esimerkiksi City voitti viime kaudella kuusi ja toissa kaudella viisi ensimmäistä peliään, jolloin hätäisimmät ehtivät jo julistamaan joukkueen tulevaksi mestariksi. Kummallakin kaudella Taivaansiniset kuitenkin putosivat mestaruustaistosta jo viimeistään helmikuun tienoilla.
RL: Omissa papereissani suurin mestarisuosikki on ollut kauden alusta saakka Manchester City, jota haastavat Chelsea ja Manchester United. Alkukauden perusteella en lähde muuttamaan veikkaustani, vaan pikemminkin uskon siihen enemmän. En halua sulkea Tottenhamiakaan kokonaan pois taistelusta, mutta yllättyisin, mikäli he juhlisivat Wembleyllä pelatun kauden jälkeen mestaruutta. Arsenalin tai Liverpoolin mestaruuteen en jaksa uskoa. Mestaruudesta puhuminen kolmen kierroksen jälkeen on aivan liian aikaista, mutta veikkaan sen suuntaavan jommallekummalle Manchesterin joukkueelle, joista City on edelleen ehdokkaani numero yksi. Chelsean materiaali on kapeampi ja viime kaudelta puuttuneet europelit tulevat nyt mukaan myös heidänkin arkeensa ja tekevät siitä huomattavasti haastavampaa.
Kansikuva: Michael Regan/Getty Images