Paras tapa seurata Valioliigaa on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.Valioliigakausi 2017-18 on loppusuoralla, eikä jäljellä ole enää kuin seitsemän täyttä kierrosta. Kovin taisto nähdään häntäpäässä, jossa yhdeksän joukkuetta on yhdeksän pisteen sisällä. Faneille.comin toimittajat Roope Liimatainen ja Jaakko Tiira kokoontuivat perinteisen Valioliigaraadin muodossa arpomaan putoajia, puimaan West Bromwichin romahdusta, Arsenalin manageritilannetta sekä Man Unitedin heikosti esiintynyttä tähtihankintaa.
Valioliigan kiivain taisto käydään peräpäässä, sillä putoamistaistossa on mukana useita joukkueita. Mitkä kaksi seuraa lähtevät West Bromwichin mukana alas?
RL: Stoke ja Huddersfield. Tehdään kerrankin näin päin, että julistetaan ensin ja selitellään vasta sitten. Molemmilla on melko hankalat loppuohjelmat, jotka eivät helpota tärkeiden pisteiden napsimista lainkaan. Stoken materiaalilla voisi kyllä hyvinkin säilyä, mutta pois potkitun Mark Hughesin tilalle tullut Paul Lambert ei ole saanut joukkuetta kunnon lyöntiin. Stoken kovimpiin kilpakumppaneihin säilymisen osalta lukeutuva Southampton pestasi juurikin Hughesin puikkoihinsa. Piiri pieni pyörii ja tämä romanssi tuskin tulee olemaan maailmoja mullistava, mutta uskon Pyhimysten materiaalin olevan etenkin puolustussuuntaan tarpeeksi pitävä säilyäkseen pääsarjassa.
Huddersfieldin ongelma on yksinkertaisesti pääsarjatasolle riittämätön materiaali. David Wagner on tehnyt fantastista työtä seuran peräsimessä ja ansaitsisi säilyä, mutta vaikeaa tulee olemaan. Mikäli kolmas putoaja ei ole Huddersfield, niin mikä se sitten on? West Ham tuntuu liian isolta pudotakseen, vaikka kaikkine sekoiluineen sen ansaitsisikin. Swansea tuntuu olevan kohtuullisen hyvin raiteillaan ja Roy Hodgson on Crystal Palacen kanssa sellainen yhdistelmä, jonka on vaikea nähdä keikahtavan kauden lopussa. Brightonilla on jo kuuden pisteen rako viivan alle, jota voi pitää pelaajiston tasoon nähden hyvänä suorituksena. Jäljellä on vielä Newcastle, joka on ollut piristymään päin, mutta ei vielä missään nimessä turvassa. Kävi miten kävi, tullaan näistä asetelmista näkemään todella kuuma kilpailu sarjapassien uusimisesta.
JT: Omissakin papereissa Stoken vuosikymmenen kestänyt Valioliiga-seikkailu päättyy tähän kevääseen. Potters maksaa kovaa hintaa siitä, ettei se hankkinut taaskaan kunnon ykköskärkeä. Hyökkäys on liiaksi Xherdan Shaqirin varassa, eikä täksi kaudeksi uusiutunut puolustus ole löytänyt yhteistä säveltä. Stoke on päästänyt eniten maaleja koko sarjassa (58). Toinen putoaja onkin sitten haastavampi ennustettava, mutta sanon West Ham. Parin viikon takaiset episodit London Stadiumilla kertovat, kuinka räjähdysherkässä tilassa surkeasti johdettu seura on. David Moyesin kuherruskuukausi on päättynyt, joten epätasaisen Hammersin tilanne näyttää tukalalta, varsinkin kun se kohtaa viimeisen kahdeksan kierroksen aikana neljä top6-joukkuetta.
Roopen uumoilema Huddersfield on ehdottomasti tulilinjalla, mutta Wagnerin poppoo tuntuu löytävän aina uuden vaihteen, kun joukkue on uppoamassa hiekkaan. Loistava valmentaja pitää Terrierit pinnalla. Sama pätee Newcastleen, joka on materiaaliltaan divaritasoa, mutta Geordien jumaloima Rafael Benitez on osoittanut erinomaisuutensa. Swansean puolustus taas on ollut rautaa, eikä joukkue suostu putoamaan. Brightonin ja Watfordin kaulojen taas uskon riittävän, varsinkin, kun joukkueiden kaudet ovat sujuneet pääosin mallikkaasti. Roopen mainitsemaan Palace-Hodgson liittoon ei ole lisättävää, jahka Wilfried Zaha pysyy kunnossa. Southampton on karmiva alisuorittaja, jonka pitäisi nykymateriaalinsa turvin nousta viivan päälle, jos ja kun Hughes saa edes jonkinlaista ryhtiliikettä aikaan. Ei voi kuin ihmetellä, miksi Claude Puelille näytettiin viime kesänä ovea, mutta syyskuun jälkeen vain kolmesti voittanut Mauricio Pellegrino sai roikkua St. Mary’sillä näinkin pitkään.
Meneillään olevaa selviytymistaistelua voi pitää kaikkien aikojen putoamiskamppailuna. Vasta yhdeksän joukkuetta on saavuttanut yleensä säilymiseen vaaditun 40 pisteen rajan. Kymmenentenä olevan Bournemouthin ja toiseksi viimeisenä majailevan Stoken välissä on yhdeksän pistettä.
Varmaksi putoajaksi jo pitkään tiedetty WBA oli viime kaudella komeasti kymmenes, mutta nyt se tulee putoamaan hännän huippuna. Miten tällainen romahdus on mahdollista?
RL: Tätä romahtamista on kyllä vaikea ymmärtää. Omissa kirjoissani Baggiesin materiaali on alemman keskikastin tasoa, jonka ymmärtäisi hyvin olevan putoamistaistelussa, mutta ei missään nimessä ylivoimaisesti sarjan viimeisenä, ja jo putoamaan tuomittuna. Oma teoriani on se, että Tony Pulis sai pidemmän aikaa piiskattua joukkueesta irti kaiken ja vähän sen ylikin, jonka myötä sarjasijoitukset olivat varsin vakuuttavia. WBA:n faneilla ja seurajohdolla katosivat tuon myötä realiteetit ja he alkoivat janota yhä lisää menestystä. Ainakin tuosta kielii jo kauden alla liikkuneet huhut, joiden mukaan Pulis olisi useamman mielestä väärä manageri johtamaan orkesteria, sillä hänen kyvyillään joukkue ei tule keskikastista pomppaamaan seuraavaa askelta kohti taistelua europaikoista. Pulisin potkuja väläyteltiin siis jo kesällä, mikä tuntuu aivan naurettavalta, sillä joukkue oli juuri sijoittunut sarjassa sijalle kymmenen.
Meneillään oleva kausi alkoikin sitten alavireisesti ja näytti siltä, että walesilaisluotsin päivät ovat pian luetut, etenkin jo aiemmat tapahtumat huomioiden. Marraskuussa viikate sitten heilahti ja Pulisin tilalle pestattiin Alan Pardew. Tuota hetkeä voi pitää seuran romahduksen suurimpana tekijänä. Sarjan sijoitus oli potkujen hetkellä 17., eli juuri yksi sija putoamisviivan yläpuolella. Yleensä tuossa asetelmassa moni seura on halukas palkkaamaan putoamistaisteluiden erikoismiehen Pulisin, ei potkimaan häntä ulos. WBA:ssa ilmeisesti elettiin omassa päässä maalatuissa harhakuvitelmissa ja epäiltiin uuden managerin laittavan joukkueen uuteen liitoon ja lentelevän kohti glooriaa. Toisin kävi ja divari kutsuu. Baggiesin seurajohdolla on hyvä paikka katsella peliin ja miettiä jatkossa ratkaisujaan hieman tarkemmin.
JT: Pulisin potkut hämmensivät myös allekirjoittanutta, mutta katsaus tilastoihin antoi niille vahvat perusteet. Kun lätsäpekan arvossa pitämä 40 pisteen raja tuli viime helmikuussa täyteen, poimi Baggies seuraavasta 24 pelistä vain 15 pistettä. Toisin sanoen alavire oli jatkunut jo pidempään. Pardewin palkkaaminen oli kuitenkin masentavan taantumuksellinen valinta. Istuvista puvuistaan tunnetun hopeatukan laariin on napsunut yksi voitto ja luultavasti ainoa syy, miksi hän edelleen The Hawthornsilla pyörii, on, että potkut tulevat kauden jälkeen halvemmaksi.
Liiaksi Pardewia ei kuitenkaan sovi demonisoida, sillä hän tuli hankalaan tilanteeseen. Hankalaksi tilanteen teki etenkin joukkueen yksipuolinen rakenne. Pulisin kädenjälki nimittäin näkyy. Joukkueen keskikentällä ei ole juurikaan luovuutta, vaan lähinnä selkeästi puolustavampia pelaajia. Vastaavasti laitaosasto koostuu pulismaisista ravaajista, joiden hyökkäyskontribuutio perustuu lähinnä keskittämiseen. Alakerrasta taas on kivitalon kokoisia torneja, joita vastustajat oppivat selkeästi tällä kaudella erikoistilanteissa merkkaamaan. Joukkue ei myöskään huokunut kehityspotentiaalia, sillä se on 29,2 vuoden keski-iällään sarjan vanhin nippu. Niin hyvä palomies kuin Pulis on ollutkin, alkoi hänen negatiivinen jalkapallonsa turhauttamaan seuran kannattajia ja nähtävästi myös pelaajia. Jättimäiset tv-tulot menevät sivusuun, mutta nyt Baggiesilla on sauma – tai oikeastaan pakkorako uusiutua.
Meneekö WBA:n romahdus Tony Pulisin vai seurajohdon piikkiin? (Dan Istitene/Getty Images)
Arsene Wengerin tulevaisuudesta on kohistu jo pidempään, mutta huhumyllyyn saatiin aimoannos kiehuvaa vettä, kun arvostettu saksalaisaviisi Kicker kertoi Thomas Tuchelin korvaavan ranskalaisen tulevana kesänä. Onko entinen Dortmund-luotsi sitä, mitä Arsenal tarvitsee vai kannattaisiko pohjoislontoolaisten silmäillä muita nimiä?
RL: Manageriruletti on ottanut tänä keväänä varaslähdön, lehdet pudottelevat nimiä tuon tuosta ja yhdistelevät heitä milloin minnekin. Toinen lähde kertoo Tuchelilla olevan takataskussaan jo sopimus jonkin potentiaalisen Mestarien liigan mestarisuosikin kanssa (ei siis Arsenal), kun taas Kicker ampuu kovilla ja ilmoittaa saksalaisen päätyvän Wengerin tilalle Arsenalin puikkoihin. Olen ymmärtänyt Kickerin olevan varsin laadukas aviisi, joten tuollaisen pommin pudottaminen ilman oikeaa tietoa olisi iso huti.
Nostaisiko Tuchel sitten Tykkimiehet takaisin Valioliigan kärkikahinoihin ja millä aikataululla? Sitä on vaikea arvioida, mutta kaikella kunnioituksella, lähes kuka tahansa olisi tässä vaiheessa Wengeriä parempi vaihtoehto. Arsenalin tärkein tehtävä on nyt kesällä kääntää uusi sivu ja kukittaa ranskalainen muumio ulos penkin päästä. Tietenkin seuraajan valinta on iso kysymys ja esimerkiksi ne virheet jotka, Manchester Unitedissa tehtiin Sir Alex Fergusonin eläköitymisen jälkeen, tulee välttää. Managereiden markkinat tulevat olemaan kesällä varsin vilkkaat, mutta Arsenal ei tule olemaan se kuumin seura, joka valitsee parhaan manageri päältä. Esimerkiksi Chelseasta mahdollisesti eteenpäin jatkavan Antonio Conten saaminen tuntuisi epärealistiselta. Jos Tuchel on saatavilla (tai jopa sopimus jo tehtynä) on Tykkimiehet lähtökohtaisesti saanut ison kalan markkinoilta, joka on kyvykäs palauttamaan uskon koko seuran toimintaan ja etenkin rauhoittamaan kuumana käyvät fanit. Aika näyttää sitten taisteleeko Arsenal taas mestaruuksista.
JT: Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lähes kuka vaan olisi ranskalaista dinosaurusta parempi manageri tällä hetkellä. Tuchel olisi eittämättä Arsenalin näköinen manageri, mutta yksi iso kysymysmerkki hänen kohdaltaan löytyy. Arsenal nimittäin palkkasi Saksassa ”timanttisilmäksi” ristityn Sven Mislintatin uudeksi pääscoutikseen. Tuchelin ja Mislintatin taas kerrotaan ajautuneen välirikkoon Dortmundissa. Yhtenä syynä olisi juuri luotsin halukkuus saada lisää valtaa pelaajasiirroissa. Mislintatin palkkaus Pohjois-Lontooseen taas viestii, että seura ei enää halua yhden miehen olevan vastuussa siirroista. En ole muutenkaan ihan vakuuttunut, että pitkänhuiskea saksalainen olisi se, jota Arsenal tällä hetkellä kaipaa. Tuchelin Dortmund pelasi ajoittain jopa ylihyökkäävää futista, jota oli toki mukava katsoa, mutta ei BVB Bayernin uskottavaksi haastajaksi noussut. Tykkimiehet taas kaipaisivat, jonkun joka, osaa organisoida joukkueen eheäksi kokonaisuudeksi, etenkin repaleisen alakerran.
Huhuissa on kuitenkin pyörinyt useita nimiä. Kuukausi takaperin Arsenalin kerrottiin laatineen neljän nimen listan, jossa olivat Joachim Löw, Brendan Rodgers, Leonardo Jardim sekä Mikel Arteta. Aiemmin talvella brittimedia taas uumoili Carlo Ancelottin olevan tuleva Gunners-manageri. Vuosi sitten vahvimmat kandidaatit Wengerin seuraajaksi olivat Eddie Howe sekä RB Leipzigin Ralph Hasenhuttl. Kickerin juttu nosti Tuchelin kuitenkin vedonvälittäjien ylivoimaiseksi suosikiksi, eikä hänen nimitykseen sijoittamalla saa rahansa kuin 2,5 kertaisesti takaisin. Jokainen edellä mainituista nimistä olisi parannus taktisesti jälkeen jääneeseen Wengeriin, jonka jatko olisi seuran kannalta huonoin mahdollinen vaihtoehto.
Tammikuun kovin siirto oli Alexis Sanchezin liikkuminen Unelmien teatteriin. Chileläisen alku ManU-paidassa on kuitenkin ollut surkea. Joko Sanchezin voi tuomita flopiksi?
RL: Helposti, mutta tokikin vain toistaiseksi. Sanchezin pelikyvyt tuskin katosivat megasiirron myötä yhtään mihinkään ja kaikki varmasti tunnustavat hänen olevan loistava jalkapalloilija. Chileläistä kohtaan on lentänyt syytöksiä, joiden mukaan hän päätyi Manchesterin punaisiin vain surffailemaan ja nostamaan isoa liksaa. Tuon väitteen olen valmis ampumaan alas, sillä pelejä seuraamalla huomaa, millä taistelutahdolla Sanchez tekee töitä. Hän repii, raastaa ja yrittää kaikkensa tehdäkseen oikeita asioita kentällä. Ongelma on se, ettei oikeita asioita juurikaan tapahdu.
Heikon startin yksi merkittävä tekijä on koko joukkueen kehno hyökkäyspelaaminen ja Jose Mourinhon kyvyttömyys saada materiaalistaan lähellekään kaikkea irti. Sanchez tuntuu tällä hetkellä olevan sen suurin uhri. Toisaalta hänen pitäisi myös olla koko hyökkäyspään kovin yksilö, mutta siltä pelaaminen ei ole näyttänyt. Romelu Lukaku ja Marcus Rashford ovat viime aikoina suorastaan loistaneet, eivätkä Jesse Lingard tai Anthony Martialkaan heikosti ole esiintyneet. Muut hyökkäyspään pelaajat ovat olleet yksinkertaisesti parempia ja pelkästään pelillisistä syistä Sanchezin paikka olisi ollut avauskokoonpanon sijaan penkillä.
Nähdäkseni suurin vastuu on kuitenkin Mourinholla, jonka tehtävä on roolittaa chileläinen oikein ja rakentaa hyökkäyspeli niin, että sen suurin tähtikin voi loistaa. Mikäli lusitaani ei tässä onnistu, on Sanchez vaarassa päätyä pysyväksi flopiksi.
JT: ManU:n legendaarinen seiskapaita vaikuttaa kirotulta, sillä sen kaksi edellistä kantajaa, Angel Di Maria ja Memphis Depay, ovat flopanneet raskaasti. Jos nykymeno jatkuu, pääsee Sanchez samaan kategoriaan. Sanchezin kohdalla ongelma ei ole niinkään se, että hän olisi ManU-paidassa kadottanut vireensä, vaan hän pelasi heikosti jo syksyllä Arsenalissa. Chileläisen ongelma on yliyrittäminen, joka näkyy puskemisena ja vaikeina ratkaisuina. Unitedissa se on tarkoittanut karmivaa määrää pallon menetyksiä ja Sanchez on ollut täsmäaseen sijaan lähinnä rasite.
Hyökkääjän onnistumista ei kuitenkaan kannata määrittää tämän kevään perusteella, sillä Sanchez luultavasti hankittiin ensi kautta ajatellen. Mourinho on siinä onnellisessa asemassa, että United on jo yhdeksän pinnaa viidentenä majailevaa Chelsea edellä, joten lusitaani voi pyrkiä pakkopeluuttamalla integroimaan chileläistä ryhmäänsä. Mourinho luottaa hyökkäyspelin osalta yksilöiden luovuuteen, joten sopeutuminen ei tapahdu niinkään suhteessa pelitapaan, vaan kanssapelaajiin, joiden kanssa Sanchez ei ole löytänyt yhteistä säveltä. United-managerin perussapluunaan, eli tilapäisprässiin ja nopeaan vastaiskuun riiston jälkeen, vikkeläjalkaisen Sanchezin pitäisi sopia kuin se kuuluisa nenä päähän. Ihan ensiksi Sanchezia pitäisi kuitenkin muistuttaa jalkapallon perusolemuksesta, eli, että se on joukkuepeli. Kenties sen jälkeen hän voisi nousta ManU:n talismaaniksi, mihin kyvyt kyllä antavat myöden.
Kansikuva: Maja Hitij/Bongarts/Getty Images