Kääntyykö SJK:n kurssi? Seuraa sitä ja Suomen parasta jalkapalloa Ruutu+ -palvelusta koko kauden ajan.Kotimainen futiskausi on täydessä vauhdissa – katso pelit ilmaiseksi
Yksi huhtikuun alussa alkaneen Veikkausliigan pahimpia pettymyksiä on ollut Seinäjoen Jalkapallokerho, jonka piti jälleen olla HJK:n ykköshaastaja mestaruustaistossa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, ettei SJK pelaa loppusyksyllä edes mitaleista.
Kotitasuri FC Lahden kanssa, derbyvoitto Vaasassa, tappio Ilvekselle, tappio pisteautomaatiksi povatulle PS Kemille ja viimeisimpänä tasuri HIFK:n kanssa. SJK on kerännyt alkukauden viidestä pelistä viisi pinnaa, mikä on kehno saldo ottaen huomioon helpohkon alkuohjelman. Lahti, Kemi ja HIFK olisi pitänyt ehdottomasti voittaa, mutta yhdeksästä mahdollisesta pinnasta SJK onnistui raapimaan vain kaksi.
Analyyttisestä näkökulmasta SJK on haastava nippu. Loistavaa työtä tehneen Simo Valakarin yllätyspotkut helmikuussa eivät voi olla vaikuttamatta joukkueeseen. Toisaalta Sixten Boströmin pitäisi edelleen olla kelpo koutsi ja SJK:n pelaajamateriaali on Veikkausliiga-tasolle erittäin vahva. Näin ollen muutosten taakse Seinäjoella ei voida piiloutua.
Vaikka ihmenousu lisäajalla tasoihin HIFK:ta vastaan oli komea suoritus ja osoitti huimaa venymiskykyä, ei Seinäjoella kannata liikoja innostua. Ensinnäkin tasuri heikosti kautensa avannutta HIFK:ta vastaan on kehno tulos, vaikka SJK tappiolta välttyikin. Myös kolme päästettyä maalia kertovat pahoista puolustuksellisista ongelmista, sillä helsinkiläiset olivat tehneet edelliseen kolmeen otteluun yhden osuman ja tuskailleet edes maalipaikoille pääsemiseksi.
Täytyy tiestysti muistaa, että joukkueen kenties tärkein pelaaja Mehmet Hetemaj on sivussa. Keskikenttämiehen poissaolo tuotti isoja ongelmia SJK:lle myös viime kaudella. Edes Hetemaj ei kuitenkaan ratkaise SJK:n pahinta ongelmaa, joka olematon kollektiivinen pelaaminen.
Käytännössä SJK näyttää ryhmältä hyviä yksilöitä, jotka eivät kuitenkaan ole samalla sivulla. Esimerkiksi HIFK pelissä pohjalla pelanneet Tomas Hradecky ja Johannes Laaksonen syöttelivät toisilleen, kunnes jompikumpi roiskaisi pallon tuloksetta kohti kulmalippua. Kymppipaikalla juoksennellut Matti Klinga pyrki löytämään tiloja linjojen välistä, mutta ei pallon saatuaan pystynyt jakamaan sitä kuin sivuttaissuunnassa laitoihin.
4–2–3–1-muotoa muistuttavalla ryhmityksellä avannut SJK oli pahoissa vaikeuksissa HIFK:n matalaa sumppua vastaan. Tämä johtui osittain myös seinäjokisten heikosta laitapelaamisesta. Erfan Zeneli väläytteli toisinaan, mutta keskustan ollessa tukossa olisi SJK:n pitänyt kyetä vyöryttämään peliään laitojen kautta. Eilinen osoitti karulla tavalla, ettei Richard Dormanista tai Real Madrid -kasvatti Chema Antonista ole riittävästi apua ylöspäin pelatessa.
Näin ollen SJK:n voi alun perusteella väittää ainakin jossain määrin epäonnistuneen joukkueen rakentamisessa. Kärkeen, pohjalle tai topparin tonteille on tarjontaa, mutta laidoille tai pelintekijän ruutuun hiljaisempaa. Etenkin laitapelin suhteen Boström tuntuu olevan epätoivoinen, luotsin peluutettua jopa Billy Ionsia laidassa, joka on jotakuinkin yhtä järkevää kuin huippukärjen peluuttaminen keskikentän pohjalla.
Niin tai näin olisi Boströmin iskostettava suojattiensa selkäytimiin edes jonkinlainen pelitapa, sillä nykyisellään SJK:n pelistä on vaikea hahmottaa mitään järkeviä rakenteita. Eikä kuusi päästettyä maalia Kemiä ja HIFK:ta vastaan ole järin vakuuttava saldo.
Kausi toki on vielä nuori ja paljon ehtii tapahtua niin peliesitysten kuin pelaajistojenkin suhteen. Viisi pinnaa yhtä monesta pelistä ja maaliero yhden pakkasella on surkea startti liigan toiseksi korkeimmalla budjetilla operoivalta seuralta. Samalla näyttää siltä, että HJK:n perävalot alkavat karata seinäjokisten horisontista vaikkei olla edes toukokuussa.
Vielä tuloksiakin huolestuttavampaa on SJK:n tekeminen. Jos se ei pikkuhiljaa ala kohenemaan, uhkaa SJK:n kaudesta tulla pannukakku. Isoja muutoksia toki tapahtui, mutta kovin kauaa niiden takana ei voi piilotella.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press