Stadin Derby, siinä missä kaikki muutkin Veikkausliiga-matsit ovat nähtävissä Ruutu+ -palvelussa.Jalkapalloyhteiskunta seisahtuu tiistaina, kun helsinkiläisseurat HIFK ja HJK kohtaavat toisensa tämän Veikkausliigakauden ensimmäisessä Stadin derbyssä. Pelillisiin asioihin takertuminen lienee turhaa, sillä Klubi lähtee paikallispeliin ylivoimaisena suosikkina. Se, mihin tämä juttu takertuu on poliisin sanelemat pelipäivät ja derbyn häpeällisen huono kohtelu.
Derbyyn otin kantaa jo viime syksynä, kun kirjoitin etteivät valtamedian tarjoamat representaatiot anna oikeaa kuvaa tästä poikkeuksellisesta tapahtumasta. Tuolloin suurta ärsyyntymistä aiheutti se, että isot mediat keskittyivät uutisoimaan lähinnä häiriökäyttäytymisestä, joka loi kuvan, ettei otteluun osallistuminen olisi turvallista edes tavalliselle katsojalle. Kaikista hupaisin otos lienee tämä Helsingin Sanomien massiivisia huutonauruja tarjonnut artikkeli, jossa Stadin derbyn kerrottiin olevan ideologisesti latautuneiden ääriryhmien taistelutanner.
Jokainen Sonera Stadionilla, tai Telia 5G -Areenalla – kuten mökki nykyisin tunnetaan – derbyn todistanut voinee todeta, ettei tavallisen katsojan tarvitse jännätä turvallisuutensa puolesta.
Niinpä koin suurta närkästyksen tunnetta, kun Veikkausliiga julkaisi otteluohjelmansa ja kertoi poliisin päättäneen derbyjen pelipäivät: tiistai, tiistai ja maanantai. Mitään uutta pelipäivien surkeudessa ei kuitenkaan ole. Edeltävien kausien kuusi derbyä ovat osuneet muutamalle maanantaille, keskiviikolle, torstaille ja viimeisin oli perjantai-iltana.
Onneksi pääkaupungista kuitenkin löytyy jalkapalloihmisiä, jotka menevät derbyyn pelipäivästä riippumatta, sillä paikallispelit on myyty joko loppuun tai ainakin melkein täyteen. Kyse on kuitenkin ottelun arvostuksesta ja kohtelusta. Se, että poliisi sanelee pelipäivät, maalaa paikallisottelun ympärille negatiivisen pilven. On muutenkin eri asia kiirehtiä matsiin arkena töiden jälkeen, kuin eurooppalaiseen tyyliin herätä vapaapäivänä rauhassa ja latautua otteluun ystävien kanssa.
En ole HJK:n tai HIFK:n kannattaja, enkä edes asu Helsingissä, mutta jalkapalloromantiikko olen ja siitä syystä tunnen suurta häpeää, että kotimaisen pääsarjan kiihkeimmät ottelut pelataan haista vittu -päivinä. Stadin derbyt ovat kuitenkin tunnelmaltaan täysin poikkeuksellisia tapahtumia suomalaisessa seurajoukkueurheilussa. Esimerkiksi Tapparan ja Ilveksen taistelu Tampereen herruudesta ei pääse edes etäisesti samalle tasolle.
Ongelmia derbyissä tietysti on, eivätkä kaikki valitettavasti osaa käyttäytyä asianmukaisella tavalla. Massatapahtumiin kuitenkin eksyy aina jokunen idiootti, joka käyttää suuren joukon turvaamaa anonymiteettiä hyväkseen halutessaan riehua. Ei festareitakaan määrätä pidettäväksi maanantaista tiistaihin koska muutama ihminen innostuu tappelemaan.
Soihduista osa pahoittaa mielensä, mutta yleisesti ottaen ne luovat upeasti tunnelmaa. (Petteri Paalasmaa/AOP)
Mielestäni ylipaisuteltua ongelmaa lähestytään väärästä päästä. Stadin derby on tunnelmaltaan ja lataukseltaan ainutlaatuinen ottelu Suomessa ja se pitäisi pelata niin sanottuun prime timeen, eli lauantaina tai sunnuntaina. Silloin kun suurin osa ihmisistä on vapaalla ja heillä on näin ollen paras mahdollisuus kokea derby.
Fakta on kuitenkin se, ettei tappeleminen ole sidoksissa viikonpäivään ja soihdut tulevat palamaan ihan yhtä lailla myös tiistaina. Ehkä ihmisillä jää muutama olut juomatta, mutta yleisesti ottaen on täysin naurettavaa kuvitella, että pelipäivän vaihtaminen ratkaisisi negatiivisia lieveilmiöitä.
Eivätkä Stadin derbyt ole eurooppalaisessa mittakaavassa olleet mitenkään poikkeuksellisen rajuja tapahtumia. Muutamien sovittujen miespainien ja soihdutusten takia otteluiden pelaaminen epäkiimaisina ajankohtina kuvastaa surullisella tavalla maamme heikkoa urheilukulttuuria. Olisi absurdia kuvitella, että esimerkiksi El Clasico tai Old Firm pelattaisiin torstaina, koska viranomaiset pelkäävät järjestyshäiriöitä.
Stadin derbyjen pelipäivät voi nähdä suomalaisen urheilukulttuurin suurena paradoksina. Kulttuurin ja tunnelman puutetta valitetaan tämän tästä, mutta sitten kun sitä on, pyritään se tukahduttamaan kaikin keinoin.
Jotta tilanne paranisi, täytyisi myös kannattajien kantaa kortensa kekoon. Stadin Kingien ja Klubipäädyn tulee tarkentaa sisäistä kuriaan ja sulkea rähinöitsijät faniporukoiden ulkopuolelle. Vaikka ongelmia ylisuurennellaan, on jokainen derbyn nojalla käyty tappelu huonoa ja ikävää julkisuutta. Vastaavasti viranomaiset voivat lisätä henkilöstöään, mikäli se näkee siihen tarvetta.
Viranomaiset ja valtamediat ovat ainakin tältä erää päätöksensä tehneet – he eivät halua tai edes yritä ymmärtää ilmiötä nimeltä jalkapallon kannattajakulttuuri. Uudet asiat ovat monesti pelottavia. Niitä on helpompi demonisoida ja kieltää kuin ymmärtää.
Loppukaneettina sanon saman, minkä totesin jo viime syksynä. Stadin derby on hieno ja ainutlaatuinen tapahtuma, josta suomalainen futisväki voi olla aidosti ylpeä. Sen takia on noloa ja surullista, että sitä kohdellaan kuin ruttoa sairastavaa ihmistä.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press