Kymmenkunta ottelua meni mollivoittoisesti. Käsi oli kylmä ja selkeätkään heittopaikat eivät maistuneet. Tuntui kuin erinomainen hyökkäyksellinen alkukausi olisi jäänyt vain muistoksi hankalan vaiheen taakse. Vaikeanakaan aikana Lauri Markkanen ei kuitenkaan ollut kentällä toimeton, vaan pelasi solidia puolustuspeliä ja haki isoja levypalloja.
Hyökkäyspäässä Markkasen paras ase on kuitenkin heitto. Ainakin vielä muutaman ottelun, sillä kivittäessään kolmosia Lauri tuli hakeneeksi ajoja ja post-paikkoja aikaisempaa hanakammin. Voikin helposti sanoa, että vaikka tuloksellisesti ottelut eivät olleet kovinkaan kummoisia, niin niiden johdosta Lauri Markkanen on taas hivenen valmiimpi NBA-pelaaja.
Valmiutta tosiaan tarvitaan jatkossa, sillä Nikola Mirotic on näyttänyt vahvaa osaamistaan paluunsa jälkeen. Hän on Markkasen suora kilpailija peliajassa, joten Laurin hyvien otteiden on jatkuttava, jotta hänen aikansa parketilla säilyisi vastaavissa lukemissa kuin nykyään. Voikin helposti sanoa, että Markkasella ei ole enää varaa törmäillä seiniin menettämättä peliaikaansa. En kuitenkaan usko enää vastaavan kokoisiin huonoihin jaksoihin, niin voimalla ja tyylillä Markkanen murskasi edellisen seinämän.
Monet analysoijat suuren meren tuolla puolen ehtivätkin tuomita jyväskyläläisen törmänneeksi mystiseen Rookie Walliin. Hänen uskottiin menettäneen itseluottamustaan ja siten parhainta asettaan heittotaitoaan. Laurin haastatteluista kuitenkin edelleen paistoi varmuus ja hän useaan kertaan totesikin, että ”Heitto tuntuu yhä samalta.” Laji-ihminen ei voi saada parempaa viestiä pelaajalta, jonka käsi on kylmennyt hitusen.
Jokainen korisukkaa heiluttanut tietää, että heiton kanssa ollaan ongelmissa vasta sitten, kun heitto tuntuu erilaiselta. Se kertoo yleensä siitä, että heiton mikrodynamiikka on muuttunut ja siten tekniikassa on parantamisen varaa. Vähän samasta on kyse kansallispelimme pesäpallon lukkareiden lautaskammoista. Pahimmillaan tekniikkavirhe saattaa kestää kuukausia, jolloin heiton pieniä yksityiskohtia on hiottava uudestaan ja uudestaan. Olinkin todella helpottunut luettuani Markkasen haastatteluja. Olikin vain ajan kysymys, koska on taas Markkasen päivä.
Se päivä koitti voitokkaassa vieraspelissä Charlotte Hornetsia vastaan perjantain ja lauantain vastaisena yönä. Markkanen oli selkeästi kentän paras pelaaja ja vaikka Bulls joukkueena sössikin selkeän voiton jatkoajalle, niin ottelun hahmosta ei ollut epäselvyyttä. 24 pistettä ja 12 levypalloa kertovat omaa kieltään, mutta tapa jolla pisteet tulivat oli maaginen. Mukaan mahtui step back -kolmonen, huikealla veivillä päätetty lay up sekä vapaa kolmonen todella kaukaa. Puheet Rookie Wallista olivatkin vahvasti lioiteltuja.
Viikonloppu toi Bullsille myös toisen voiton. Tällä kertaa Chicagoon matkasi latvialaisen Kristaps Porzingisin (Kansikuvassa Lauri Markkasen kanssa) tähdittämä New York Knicks. Ottelu oli jo ennakkoon mielenkiintoinen, sillä Markkasta oli usein verrattu juuri Porzingikseen. He molemmat ovat nuoria ja ulottuvia pelaajia. Ottelun alussa he pelasivatkin toisiaan vastaan ja Markkanen selvisi puolustuspelistään erinomaisesti.
Kun vertailee Markkasen peliä Hornetsia ja Knicksiä vastaan, niin todella ymmärtää, että käsissämme on todellinen koripallon suurlupaus. Molemmat pelit olivat onnistuneita, mutta eri syistä. Hornetseja vastaan Lauri oli hyökkäyspään herra tehden käytännössä mitä halusi. Pidän kuitenkin vähintään yhtä hyvänä saavutuksena puolustusotteita tulessa olevaa Porzingingisiä vastaan. Tuntuukin, että Lauri Markkanen monipuolistuu silmissä.
Saisikohan jostain Markkasen itseluottamusta pullotettuna? Se tekisi hyvää jokaiselle suomalaiselle urheilijalle.
Kansikuva: Tannen Maury / AOP