Ei ole liioiteltua sanoa, että edessä on Suomen koripallohistorian tärkein ottelun, kun Suomi kohtaa Uuden-Seelannin. Voitolla Suomi raivaa tiensä 16 parhaan joukkoon, tappiolla kisat päättyvät valtavaan pettymykseen.
Uusi-Seelanti ei ole missään nimessä heittopussi. Uusi-Seelanti voitti viime ottelussaan Ukrainan ja muissa otteluissa se on ollut lähellä, mutta sulanut lopussa. Joukkueen pelissä on huomioarvoista se, että heillä on vain kolme peluria, jotka ovat yli kaksimetrisiä. Sen ei kannata antaa kuitenkaan hämätä, sillä se on koko kisojen neljänneksi kovin levypallojoukkue. ”Tall Blacks” ryntää levyille sellaisella sykkeellä, että heikompia hirvittää.
Pitkän miehen osaston muodostavat Casey Frank, Isaac Fotu ja Rob Loe. Kukaan ei ole Turkin Ömer Asikin kaltainen mörssäri, vaan rungoltaan he ovat varsin kevyitä. Levypallovoima ei kuitenkaan jää pelkästään kolmikon varaan, sillä esimerkiksi laituri Tom Abercombie tulee hanakasti levyille ja omistaa huiman pompun, jolla pystyy nousemaan muiden yläpuolelle.
Abercombie on kova tekijä myös hyökkäyspäässä ja omistaa tarkan heiton. Hyökkäyspäässä heittopeli on Uuden-Seelannin vahvuus. Se liikuttaa palloa ja pelaajat pääsevät heittämään hyvästä rytmistä kaaren takaa. Kirk Penney sekä Websterin veljekset Cory ja Tai ovat sellaisia pelaajia joita kannattaa pitää silmällä. Kolmosekspertti Everard Bartlettia ei saa päästää kuumaksi.
Susijengi joutuu lähtemään otteluun kahden kirvelen tappion saattelemana. Joukkue kuitenkin osoitti Turkkia vastaan, että tappiot pystytään nollaamaan ja katsomaan eteenpäin. Turkkia vastaan Suomi sai paljon onnistumisia penkiltä ja Tuukka Kotti, Matti Nuutinen sekä Mikko Koivisto tulivat vahvasti Turkki-otteluun. Susijengillä on kuitenkin myös huolenaiheita. Gerald Lee junior joutui jättämään edellisottelun kesken loukkaantumisen takia eikä hänen pelikunnostaan ole varmuutta. Samanaikaisesti Petteri Koponen on raatanut kahdessa edellispelissä hurjia minuutteja ja hänestä oli havaittavissa väsymyksen merkkejä Turkki-ottelun lopussa. Koponen joutuukin saamaan parempaa apua erityisesti Turkkia vastaan epäonnistuneelta Teemu Rannikolta. On myös hieman erikoista, ettei päävalmentaja Henrik Dettmann ole kääntynyt Antero Lehdon puoleen viime otteluissa. Lehto saattaa olla yllätyskortti tässä ottelussa.
Suomi ja Uusi-Seelanti ovat hyvin samantyyppisiä. Molemmat perustavat pelinsä liikkeeseen ja aggressiiviseen puolustukseen. Sikäli odotettavissa on viihdyttävä ottelu, mutta Suomen kannalta toivotaan, että se päättyy myös voittoon. Muuten MM-kisoista jää todella katkera maku suuhun.