Jokereiden edellisen vieraskiertueen aikana meillä oli mahdollisuus istahtaa toviksi juttelemaan kokeneen apukapteenin, hämeenlinnalaiset juuret omaavan Riku Hahlin kanssa KHL:stä ja miehestä itsestään.
Seurauskollinen johtaja
Hahlin ammattilaisura on kestänyt yli 15 vuotta, mutta hän on edustanut vuosien aikana vain kuutta eri seuraa. Näistä kuudennessa, Jokereissa, menossa on neljäs kausi. Hahl on myös ollut pelaamissaan seuroissa arvostettu henkilö. Kaudella 2006 miehen rintaan iskettiin A-kirjain kapteenistoon kuulumisen merkiksi, ja sama kirjain on koristanut miehen rintaa siitä lähtien.
– Vaikka mullakin on aika monta liigaa takana, ei niitä seuroja hirveästi ole ollut. Coloradon organisaatio, Ruotsissa kaksi joukkuetta viiden vuoden aikana (Timrå ja Frölunda), Suomessa Hämeenlinna ja Jokerit sekä Sveitsissä Davos. Ei tässä hirveästi niin sanotusti joukkueesta toiseen ole hypitty.
Maailmaa on tullut nähtyä viidentoista vuoden aikana, ja nykyisin KHL:ssä pelaava Hahl on kotiutunut vaimonsa kotiseudulle Vantaalle, vaikka hämeenlinnalaisuus on mieheen iskostunut.
– Mua pidetään hämeenlinnalaisena, ja oonhan mä hämeenlinnalainen, eihän siitä mihinkään pääse. Tykkään käydä Hämeenlinnassa, mutta jos katotaan nettoaikaa viimeiseen 12 vuoteen, niin enhän mä ole ollut siellä kuin kesäisin. Nykyisin kun pelaa Jokereissa, ja vaimo on kotoisin Vantallta, niin me ollaan asuttu Vantaalla, kesät myös.
Sinällään absurdia, että Suomessa pelatessaan Hahl on viettänyt kotipaikkakunnallaan vähemmän aikaa kuin ennen, mutta siihen löytyy käypä syy.
– Silloin kun pelasin ulkomailla, niin meillä oli treeniryhmä, missä oli Miettisen Antti, Kapasen Niko, Virran Toke (Tony Virta), minä ja Hietasen Juuso. Antti Pena Pennaselta saatiin siihen reenipuolelle ohjeita. Mutta nythän sekin on jäänyt, kun jätkät on kaikki vähän omillaan. Toke ja Mietsu taitavat olla ainoat, jotka ovat Hämeenlinnassa.
Niin. Kapanen pelaa Hahlin kanssa Jokereissa, Miettinen tätä nykyä Berliinissä, Hietanen Novgorodissa KHL:ää yhdessä Jarkko Immosen, Petteri Nokelaisen ja Sakari Salmisen kanssa. Vanha porukka hajoaa ja uutta pitää keksiä tilalle.
Uutuus viehättää
KHL on suurimmalle osalle Jokereiden pelaajista uusi kokemus ja mielenkiintoinen haaste. Uusi sarja, uusi maa ja uudet vastustajat tuovat varmasti lisämotivaatiota tekemiseen ja näytönhaluja, sillä vaikka asiasta voi olla montaa mieltä, niin Jokerit edustaa tällä hetkeä suomalaista kiekkoilua Euroopan huipulla. Hahl on asiasta samoilla linjoilla.
– Ollaan nyt rehellisiä, ei tässä nyt olla enää uran alkuvaiheessa…Niin kyllähän se nyt on siistiä päästä näkemään tämäkin sarja. Totta kai se (uusi sarja) antaa uutta virtaa siihen (tekemiseen). Viime kesänäkin pääsi pitkästä aikaa treenaamaan terveenä koko kesän, ettei ollut mitään isompaa vaivaa. Tietyllä tapaa hyppy tuntemattomaan pisti potkimaan eteenpäin jo kesästä lähtien, kaikessa tekemisessä.
Alkukausi sujunut loistavasti
Kun kausi lähenee puolta väliä, Jokerit on läntisen konferenssin kolmannella sijalla ja koko liigassa 26 ottelusta kerätyllä 54 pisteellä irtoaa neljäs sija. Tuskin kovin moni, Jokereiden joukkuetta lukuunottamatta, osasi aivan näin loistavaa starttia kaudelle luvata.
Kovan sarjasijoituksen taustalla on ennen kaikkia hyvin sujuneet vieraspelit. Jokerit on tällä hetkellä sarjan kovin vierasjoukkue; 13 pelistään se on hävinnyt vain kaksi, ja niistäkin toinen tappio tuli Sotšille rankkareilla. Pisteittä helsinkiläiset ovat poistuneet vain Pietarin Jääpalatsista.
Kotona on ollut vaikeampaa. Seitsemän voittoa ja kuusi tappiota kertovat karua kieltään siitä, että jossakin valmistautumisen osa-alueella mennään tällä hetkellä pahasti vikaan kotosalla. Valmentaja Erkka Westerlund on korostanut sitä, että Jokerit pelaa tällä hetkellä viearaissa kovemmalla asenteella ja nöyremmin kuin Helsingissä. Taustalla tässä osittain on Westerlundin ja myös Hahlin sanojen mukaan se, että vieraissa valmistautumista on helpompi kontrolloida, kun joukkue on yhdessä tiiviisti.
Kysyttäessä Hahlilta alkukauden kokemuksia vieraspeleistä, nousee esille myös Jokereiden ja Finnairin yhteistyö.
– Jos positiivisia juttuja katsoo, niin kyllähän toi Finnairin toiminta helpottaa niin paljon. Sitä ei varmaan moni ymmärräkään, minkälaista se (matkustaminen) olisi, jos mentäis puhtaasti reittilennoilla tuolla ja odoteltais jatkuvasti kentillä yhteyksiä. Tietysti nytkin mennään normaalien tarkastusten läpi, mutta kuitenkin saa oman rauhan heti pelin jälkeen. Se on vähän sama kun bussissa istuisi kun lennetään.
Vaikka odotusaikaa on ollut vähemmän kuin mitä reittilennoilla lennettäessä olisi, oman pienen särön reissuelämään tuo odottelu.
– Ehkä negatiivisempana asiana on se ainainen odottelu. Ihan aikataulun mukaan ei voi (menoja) suunnitella, aina tulee jonkinlaisia muutoksia. Muuten on kyllä ihan ollu kaikki ollu ihan jees. Tietenkin voitot vieraskiertueella ovat auttaneet sitä, että on ollut mukavampi olla. Olisihan se eri asia ottaa 15 putkeen käkättimeen kuin voittaa 15 ottelua.
Isossa mittakaavassa Jokereiden organisaatio saa kiitosta. Pelaajien homma on helppoa, sillä kaikesta matkustamisesta huolimatta he saavat keskittyä olennaiseen, pelaamiseen.
– Onhan tämä ammattiorganisaatio tällä hetkellä. Kaukalon ulkopuolellakin asiat hoidetaan viimeisen päälle. Niin kuin näet mukana ollessasi, niin ei meidän hirveesti tarvi muuta kuin kentälle tulla. Täällä on ruoat valmiina ja kaikki on viimeisen päälle, mikä on mun mielestäni osasyy siihen, että pystytään hyvin keskittymään peliin.
Taustalla on se, että asioita hoitamassa ovat ammattilaiset. Finnair hoitaa vuosikymmenien kokemuksella joukkueen paikkakunnalta toiselle, joukkueen logistiikkapäällikkö Vesa Vilkkula hoitaa käytännön asioita yhdessä muun henkilöstön kanssa. Eikä missään nimessä sovi unohtaa Esa Maunulan johtaman huollon näkemää vaivaa.
– Meille tehdään asiat helpoiksi, ja se ei onnistu jos sulla ei oo ammattimaista organisaatiota taustalla. Ammattimainen organisaatio ei tarkoita sitä, että sulla on vanhoja pelimiehiä siellä, vaan sulla on ammattilaiset pelaajien taustalla.
Se ainainen odottelu
Valitettavan tuttu näky tältä kaudelta: silmien kantamattomiin ulottuvat ruuhkat (Pekka Rautiainen)
Odottelusta hyvä esimerkki on Moskovan liikenneruuhkat. Vuorokaudenajasta riippuen ruuhkissa on istuttu tunnista kolmeen tuntia per bussireissu. Ja jos lasketaan, että yhtä Moskova-peliä kohden istutaan ainakin lentokentältä hotellille, hotellilta hallille ja hallilta lentokentälle, voidaan keskimäärin laskea että bussissa istumista kertyy 3-6 tuntia per peli. Eikä tuossa ole edes mukana mahdolliset välipäivän jäät ja pelipäivän aamujäät.
Tällä kaudella Jokerit on pelannut Moskovan alueella neljä ottelua: Atlantia vastaan kahdesti, kerran Dinamo Moskovaa ja kertaalleen Podolskia vastaan. Eli pyöräesti voidaan laskea, että Jokerit on istunut Moskovassa bussissa ainakin 16 tuntia, mikä on alakanttiin arvioitu. Jotain positiivista jos hakee, niin loppukaudella Moskovassa käydään enää kahdesti. Tammikuun 11. vastassa on TsSKA ja Mytištšissä vieraillaan helmikuussa.
Vaikka ruuhkat ja ainainen matkustaminen eivät varmasti ainakaan hirveästi lämmitä mieltä, kyseessä on pitkälti asennoitumiskysymys.
– Ne (ruuhkat) kuuluu tähän juttuun. Tietyllä tapaa sekin on jossain määrin ihan ok ja siistiä, mutta kyllähän se raja joskus tulee vastaan. Mutta ne on ollut tiedossa ja hyvin pitkälti kyse on siitä miten siihen asennoituu. Kun pelataan paljon, jos olet opetellut rauhoittumaan ja rentoutumaan bussissa ja lentokoneessa, kaikki se on ekstra-aikaa.
Hahl naurahtaa hieman pohtiessaan ajankulumisen ongelmaa ja nostaa esille aika osuvan huomion teknologian kehityksestä ja sen tuomasta avusta.
– Jos vertaa siihen aikaan kun oli NHL:ssä, niin nykypäivänä on kaikki maailman tabletit ja iPadit ja netit pyörii. Leffoja pystyy latailemaan aika kätevään tablettiin ja katteleen vaikka siinä Moskovan ruuhkassa. Niin on tullut myös tehtyä. Sillon NHL-aikoina tätä mahdollisuutta ei vielä ollut. Kyllä sä saat sen ajan kulumaan, jos sä valmistaudut.
Jokainen hoitaa oman tonttinsa
Jokerit on hyvin rakennettu kokonaisuus, jossa jokaisella on oma roolinsa ja tehtävänsä hoidettavanaan. Hahlille se oma rooli on olla hieman sivussa parrasvaloista, mutta silti erittäin tärkeä.
– No pukukopissahan mä oon äärimmäisen hiljanen, koitan hoitaa oman ruotuni vaan ja annan muiden sitte höpöttää siellä. Tuolla jäällä se on nyt se rooli mistä vähän alustavasti puhuttiinkin ja mihin mä osasin asennoitua. Neloskentässä ja alivoimaa, eli sitä mitä tiesinkin sen olevan. Mä oon ihan sinut sen kanssa, ei mulla oo mitään sitä vastaan.
Artikkelin kirjoittajan täytyy heittää sivuhuomautus tuohon Hahlin luonnehdintaan itsestään hiljaisena pukukoppipelaajana. Pieni pilke silmäkulmassa antaa ymmärtää, että asia ei ihan näin ole. Ja muutenkin juttua tulee sen verran paljon, että taitaa Riksa hieman koijata aloittelevaa toimittajaa. Mutta, palataan asiaan.
Hahlin rooli ei välttämättä ole se helpoin, sillä peliaikaa tulee usein vastustajien kärkiketjuja vastaan ja alivoimalla.
– Tietenkin vähän puolustavien pelaajien rooli menee niin, että kun joukkue voittaa niin olet pelannut hyvin. Jos joukkue häviää niin säkin olet pelannut huonosti, vaikkei se oma peli tasollisesti mene suuntaan tai toiseen. Ainahan sitä pitäisi pystyä ja pitääkin pystyä paremmin pelaamaan ja odottaa sitä itseltä. Sitten täytyy kuitenkin muistaa se, että mitä mun kentältä odotetaan: pelata hyvää alivoimaa ja koittaa pelata niin ettei vastustaja saisi henkee päällä kun me olemme jäällä. Tavoitteenamme on päästä ennemmin toiseen päähän pelaamaan, niin sanotusti antaa näille (meidän) kärkipelaajille hengähdysaikaa.
Miten alkukaudella on onnistuttu pelaajan itsensä näkökulmasta? Ainakin katsomoon se on näyttänyt siltä, että eteenpäin mennään.
– No huolestuttavaa se olis, jos se näyttäisi menevän taaksepäin! Mutta mutta…Me ollaan onnistuttu siinä, että meillä on joku kenttä ollut aina tiettyyn vaiheeseen tässä alkukautta hyvä. Ensin se oli Kapasen kenttä, nyt se on ollut Koukalin kenttä. Jossain vaiheessa me ollaan pystytty luomaan silloin tällöin yks maali avuksi. Sen verran pelanneena tässä täytyy kuitenkin todeta, että me ollaan vieläkin aika alkukaudessa, viittaa Hahl siihen, että pelissä on paljon myöskin kehitettävää.
Peliä pitää tarkastella isossa mittakaavassa
Valmentaja Westerlund on korostanut sitä, ettei pelistä tarkastella niinkään yksittäisten tulosten kautta, vaan pelin kehittymisen ja prosessiajattelun näkökulmasta. Tiettyyn pisteeseen asti Jokereiden kapteeniston jäsen on samaa mieltä.
– Mun mielestä ei kannata tehdä liian suuria johtopäätöksiä yhdestä pelistä tai kahdesta pelistä. Pelaajana sä meet pelistä toiseen ja teet parhaasi, valmentaja miettii isoa kuvaa ja pelaajan pitää myös pystyä luottamaan siihen, että se isossa mittakaavassa kaikki mietitty valmiiksi. Jos sitä (pelaajana) liian pitkälle lähtee tässä miettimään, niin sitä saakin sitten miettiä ihan tarpeeksi.
Pelireissuilla ollaan töissä
Jos jotain on alkukauden aikana käynyt selväksi, se on se ettei joukkue millään lomamatkalla ole. Aikataulu on hektinen, eikä vapaa-aikaa hirveästi jää. Kaupunkeihin olisi mukava tutustua enemmänkin ja oppia paikallisesta kulttuurista, mutta siihen ei mahdollisuuksia juurikaan tarjoudu.
Sosiaalisen median kautta ihmisille välittynyt kuva antaa helposti väärän käsityksen pelaajien arjesta tien päällä.
– Käytännössä aika vähänhän täällä oikeesti pystyy vapaa-aikaa viettämään. Nämä ovat pelireissuja: sä matkustat, pelaat, nukut, syöt ja matkustat. Mun mielestä ihmisillä voi olla tietyllä tapaa väärä kuva siitä, että se kun sä oot vieraspelireissulla ja meet kaupungista toiseen ja jostain kaupungista tulee hienoja kuvia sosiaalisen mediaan…”Että on hienoja kaupunkeja, että jätkät on uima-altaalla” ja niin poispäin. Niin eihän se ihan niin mene. Aika monessa kaupungissa se menee siihen, että sä näät lentokentän, sit sä näät sen ruuhkan bussista, sen jälkeen hotellin ja jäähallin ja seuraava kaupunki. Se on ihan kylmä fakta. Ei tämä semmosta ainasta glamouria ole.
– Se nyt näissä on hyvä, ettei tarvitse ite siivota hotellihuoneita, keventää Hahl loppuun tunnelmaa.
Jokerit palaavat tien päälle perjantaina 21.11., jolloin suuntana on Zagreb ja Riika. Tuolla reissulla on mukana myös Faneille.comin kisavoittaja Harri Itkonen, jolta tulee reissun päällä varmasti runsaasti raportointia niin sosiaalisessa mediassa kuin blogissakin.