Seuraa maailman parasta kiekkoa ViaplayssaThe Athletic -lehden toimittaja Pierre LeBrun teki oman arvionsa Leijonien olympiajoukkueesta, jos NHL-pelaajat olisivat mukana. LeBrun lähetti arvionsa Leijonien GM:lle Jere Lehtiselle, joka sanoi LeBrunille: ”Pelaajien suhteen olet oikeasti lähellä”.
LeBrunin arvio kokoonpanosta näytti tältä:
Patrik Laine-Aleksander Barkov-Mikko Rantanen
Teuvo Teräväinen-Erik Haula-Sebastian Aho
Mikael Granlund-Mikko Koivu-Joonas Donskoi
Leo Komarov-Valtteri Filppula-Joel Armia
Olli Määttä-Rasmus Ristolainen
Esa Lindell-Julius Honka
Markus Nutivaara-Sami Vatanen
Sami Lepistö-Miro Heiskanen
Pekka Rinne
Tuukka Rask
Antti Raanta
Lisäksi LeBrun oli nimennyt Suomen varahyökkääjiksi Artturi Lehkosen ja Jesse Puljujärven.
Lehtinen olisi nostanut hyökkäykseen mukaan nimen Miikka Salomäki. Puolustuksesta hän kehuu Sami Lepistöä ja Miro Heiskasta, mutta todennäköisesti Heiskanen ei olisi mahtunut olympiajoukkueeseen, mikäli NHL-pelaajat olisivat mukana. Myös maalivahtilanne aiheuttaa kysymysmerkkejä.
Lehtinen myös totesi, ettei hän ole varma LeBrunin tekemistä kentällisistä, minkä vuoksi Faneille.com päätti kasata oman näkemyksensä Leijonien olympiajoukkueesta NHL-pelaajilla. Koska suomalaisia NHL-pelaajia ei ole liikaa, tulee joukkue olemaan hyvin samannäköinen kuin LeBruninkin, mutta tässä arviossa on pyritty kasaamaan myös todennäköiset kentälliset.
Faneille.comin arvio:
Patrik Laine-Aleksander Barkov-Joel Armia
Mikael Granlund-Mikko Koivu-Mikko Rantanen
Teuvo Teräväinen-Erik Haula-Sebastian Aho
Leo Komarov-Valtteri Filppula-Miikka Salomäki
Olli Määttä-Sami Vatanen
Sami Lepistö-Rasmus Ristolainen
Esa Lindell–Markus Nutivaara
Juuso Hietanen-Julius Honka
Pekka Rinne
Tuukka Rask
Juuse Saros
Kuten huomataan, niin erot LeBrunin joukkueeseen ovat pienet. Pelaavassa kokoonpanossa Donskoi on muuttunut Salomäkeen, Heiskanen Hietaseen ja Raanta Sarokseen. Arviossamme ylimääräiset hyökkääjät olisivat Donskoi ja Jussi Jokinen.
Analyysi hyökkäyksestä:
Jos lähdetään pilkkomaan hyökkäyspäätä, niin Laine-Barkov-kaksikko on oikeutetusti ykkösessä. Kaksikolla on yhteistä historiaa, ja he tuntevat toisensa loistavasti. Heidän rinnalleen löytyy useampikin vaihtoehto, mutta laitoimme kolmanneksi lenkiksi hieman yllättäen Joel Armian, joka pelaa upeaa kautta NHL:ssä. Armia ei ole jostain syystä saanut Winnipeg Jetsissä kovin isoa roolia, vaikka hän olisi sen ansainnut. Hän toisi Laine-Barkov-duon rinnalle monipuolisuutta, karvaustaitoa, kaksinkamppailutaitoa ja jonkin verran kiekollista taitoa. Kyseinen kolmikko on vähintäänkin kokeilemisen arvoinen.
Kakkosessa Koivu ja Granlund muodostavat erinomaisen tutkaparin, ja heidän rinnalleen täytyy hakea vauhtia, kovuutta ja maalintekotaitoa. Donskoilla on todistetusti kemiaa Granlundin kanssa, mutta paras lopputulos saataisiin todennäköisesti Rantasen kanssa. Rantanen on tällaisessa roolissa Colorado Avalanchen ykköskentässä, ja hän on hoitanut kyseisen pestin paremmin kuin hyvin.
Kolmoskenttäänkin löytyy runsaasti laatua, ja tällaisilla kentällisillä Leijonilla ei olisi selkeitä ykkös- ja kakkoskenttiä. Teuvo Teräväinen ja Sebastian Aho voisivat muodostaa jopa Suomen pelätyimmän kaksikon. Vielä kun taitavia laitureita painottaa nopea, monipuolinen ja viisas Erik Haula, niin kolmikko näyttää etukäteen erinomaiselta. Haulakin saisi upean mahdollisuuden pelata maajoukkueessa hyvässä kentällisessä, ja Vegasissa onkin jo nähty, kuinka Haula pystyy vastaamaan huutoon, kun vain luottoa löytyy.
Nelosen keskellä saisi olla Filppula, koska hän on edelleen pomminvarma kahden suunnan sentteri, joka ei sorru virheisiin. Hänen laidalleen kuuluu ainakin Komarov, mutta toiseen laitaan on useampikin vaihtoehto. Donskoi toisi kentälliseen juonikkuutta, mutta Salomäki taas painavia taklauksia ja vahvaa kiekotonta duunia. Tässä arviossa Salomäki saa paikan nelosesta, koska Suomen maajoukkueissa tykätään enemmän ”perinteisestä” roolituksesta.
Ylimääräisiksi hyökkääjiksi jäisi Donskoi, jota voi käyttää tarvittaessa kaikissa kentällisissä. 14. hyökkääjä saisi olla Jussi Jokinen, vaikka hänen tasonsa onkin laskenut tällä kaudella. Jokinen on kuitenkin kokenut ammattilainen, joka pystyy pelaamaan pienessä roolissa virheettömästi.
Analyysi puolustuksesta:
Suomelta löytyy kuusi NHL-puolustajaa, jotka ovat automaattisesti kisoissa mukana, vaikka esimerkiksi Julius Hongan kisakutsusta ei olisikaan minkäänlaista varmuutta. Heidän lisäkseen pakistoon pitää nimetä kaksi pelaajaa, jotka eivät vaikuta vakituisesti NHL:ssä. Sami Lepistö on pomminvarma nimi joukkueeseen, mikä voidaan jo päätellä Jere Lehtisen sanoista Athletic-sivuston jutussa: ”Hän on yksi Euroopan parhaista puolustajista. Eikä pelkästään suomalaisista, vaan kaikista puolustajista”.
Lepistön ohelle NHL:n ulkopuolisista nimistä esiin voidaan nostaa Juuso Hietanen, Atte Ohtamaa ja Lauri Marjamäen luottoratsu Ville Pokka, joka pelasi myös Suomen World Cup -joukkueessa.
Arviossamme ykkösparissa vaikuttavat yleispakki Määttä ja kiekollinen virtuoosi Vatanen (jota voi tänä päivänä kutsua myös yleispakiksi). Kaksikko tasapainottaa toisiaan hyvin, ja molemmille voi huoletta antaa ison roolin.
Ristolainen saa paikan kakkosparista ja ehkäpä ykkösylivoimasta. Hän pelaa huimalla tasolla niin omassa päässä kuin hyökkäyspäässäkin, ja hänen vierelleen voi laittaa Lepistön, joka pysyisi taatusti kyydissä mukana.
Kolmosparissa Esa Lindell hoitaisi oman pään moitteitta ja antaisi laadukkaita avaussyöttöjä. Samaan pystyyn Nutivaarakin, ja hänen mukanaan pakkipariin tulisi myös enemmän kiekollista taitoa.
Nelosparissa saisi olla Honka, joka voi tarpeen tullen nousta hierarkiassa ylöspäin ja ottaa kiekollista vastuuta. Hänen vierelleen on hyvä heittää kokenut puolustaja, joka hoitaa puolustuspään satavarmasti. Lasse Kukkonen ei tähän ryhmään mahtuisi, mutta Hietasen mentävä aukko saattaisi löytyä. Myös Pokka ja Ohtamaa voisivat olla lähellä kahdeksannen puolustajan paikkaa.
Analyysi maalivahdeista:
Rask ja Rinne ovat luonnollisesti pelaava maalivahtikaksikko, joten kysymysmerkkinä on enää kolmosvahdin paikka. LeBrun nosti tähän Antti Raannan, mutta maajoukkueeseen ei ole aina valittu ennakkoon kolmea kovinta veskaria. Kolmosvahdin paikalla on totuttu näkemään joko nuori lupaus tai tasonsa maajoukkueessa osoittanut luottoveskari. Esimerkiksi Mikko Koskinen valittiin Suomen World Cup -joukkueeseen ennen Kari Lehtosta, Antti Niemeä tai Antti Raantaa.
Koskisesta on tullut Leijonien luottomies, ja häntä harkittaisiin varmasti kolmosvahdin paikalle. Todennäköisempi vaihtoehto on kuitenkin Juuse Saros. Hän on osoittanut olevansa loistava back-up-maalivahti NHL:ssä, ja koska hän on todennäköisesti tulevaisuudessa Leijonien ykkösveskari, olisi opintomatka olympialaisiin huipputärkeä.