Tappara lähti kauteen todella suurena ennakkosuosikkina. Ei ollutkaan yllätys, että joukkue selvitti tiensä aina finaaleihin asti. Tästä huolimatta Tapparan kaudesta jäi vähän väljähtänyt maku. Joukkueessa olisi ollut potentiaalia parempaankin.
Maalivahdit
Tappara lähti maalivahtien suhteen selkeällä asetelmalla kauteen. Edellisellä kaudella 22 ottelua kirvesrinnoissa pelannut Teemu Lassila lähti uusien haasteiden perään Slovakiaan. Tamperelaisten kakkosvahdiksi tuli edellisellä sesongilla pääosin LeKissä kiekkoja pysäyttänyt Christian Heljanko.
Ykkösvahdin viitta oli kuitenkin täysin ansaitusti Dominik Hrachovinan harteilla. Tshekkivahti pelasi jälleen erinomaisen kauden ja oli raudanlujan joukkueen tukipilari, johon pystyi luottamaan illasta toiseen. Valmennusjohdon luottoa Hrachovinaan kuvaa se, että hän pelasi kauden alusta lähtien 19 ottelua putkeen ennen ensimmäistä huilivuoroaan.
Ja miksipä ei olisi pelannut, kun kiekko tarttui illasta toiseen niin hyvin. Juuri tasaisuus ja eleettömyys kuvaa Hrachovinaa erinomaisesti. 23-vuotias maalivahti sijoittuu tolppien välissä erinomaisesti ja kaikesta tekemisestä huokuu rauhallisuus. Tämä heijastuu väistämättä myös puolustukseen.
Heljanko pelasi lopulta 12 ottelussa, ja esiintyi pääosin mainiosti. Todellista kilpailua tamperelaisten maalilla ei kuitenkaan ollut, vaan Hrachovina oli päivänselvä ykkösvahti. 21-vuotias Heljanko tuurasi tolppien välissä aina kun kollega tarvitsi lepoa. Molemmat maalivahdit suoriutuivat omista rooleistaan esimerkillisesti.
Dominik Hrachovina urakoi Liigan vahdeista viidenneksi eniten peliminuutteja. Kuva: AOP
Puolustus
Tapparan puolustuksessa ei tapahtunut kesällä määrällisesti isoja muutoksia, mutta uudet hankinnat olivat poikkeuksellisen laadukkaita. Tapparaan siirtyneet Mikko Lehtonen, Niko Mikkola ja Veli-Matti Vittasmäki olivat kaikki käytännössä EHT-tason puolustajia, mikä oli valtava lisä tamperelaisten jo ennalta vahvaan puolustukseen.
Kilpailu peliajasta oli äärimmäisen kovaa, ja moni Tapparan takalinjojen pelureista olisi saanut toisessa joukkueessa valtavasti enemmän vastuuta. Olympiajoukkueeseenkin valittu Lehtonen oli odotetusti Tapparan puolustuksen ykkösnimi. Edellisellä kaudella KookKoossa ja HV71:ssä kiekkoillut peluri viimeisteli 12 maalia ja yhteensä 29 pistettä. Lehtonen on myös erittäin tasainen puolustaja, jolla ei ole suuria heikkouksia.
Otso Rantakari nosti osakkeitaan huimasti kauden edetessä. 24-vuotiaalla puolustajalla oli haastava syksy ja vastuu jäi toisinaan erittäin vähäiseksi. Rantakari kuitenkin otti asemansa pelaavasta kuusikosta ja kuului ratkaisupeleissä joukkueen tärkeimpien palasten joukkoon. Valtteri Kemiläisen kurssi oli oikeastaan päinvastainen. JYP-kasvatin vastuu väheni kauden edetessä ja pudotuspeleissä vaihtopenkki tuli tutuksi. Kemiläisen kiekolliset taidot eivät myöskään päässeet elementtiinsä sesongin aikana. Aleksi Salosen syksy oli niin ikään häikäisevä, mutta kurssi oli hieman laskeva kauden aikana. Tästä huolimatta 25-vuotias puolustaja hoiti aina mukisematta annetun tontin.
Niko Mikkola ja Veli-Matti Vittasmäki eivät loistaneet highlight-pätkissä, mutta kaksikko pelasi nöyrästi vahvuuksillaan ja täytti ruutunsa moitteettomasti. Tällainen duo on menestyvän joukkueen kannalta erittäin oleellinen. Mikkola ja Vittasmäki ovat juuri niitä pelaajia, jotka voi huoletta heittää kaukaloon ottelun viimeisillä ja ratkaisevilla hetkillä.
Kova kilpailutilanne kolahti varsinkin Aleksi Elorinteeseen. 28-vuotias puolustaja esiintyi kahdella edellisellä kaudella lupauksia herättävästi, mutta päättynyt sesonki oli henkilökohtaisella tasolla askel taaksepäin. Varsinkin kiekollinen puoli jäi täysin pimentoon.
Kokonaisuudessaan Tapparan nimekäs puolustuskalusto pelasi erinomaisen kauden, vaikkakin astetta enempään olisi ehkä vielä ollut mahdollisuuksia. Varsinkin kiekollisella puolella olisi ollut potentiaalia vielä enempäänkin. Myös epätasaisuus vaivasi osaa puolustajista.
Hyökkäys
Tapparan hyökkäys oli niin ikään sarjan eliittiä, vaikka joukkue menettikin mestaruusjoukkueen tärkeitä palasiaan. Esimerkiksi Veli-Matti Savinaisen ja Jani Lajusen suora korvaaminen on käytännössä mahdotonta. Myös Sebastian Repo ja Henrik Haapala kävivät koittamassa läpimurtoa Pohjois-Amerikassa, mutta kaksikko palasi kauden aikana Tampereelle.
Tapparan mielenkiintoisimmat hankinnat hyökkäyspäähän olivat Jarno Kärki ja Niko Ojamäki. Porissa hurjaa jälkeä tehneellä duolla oli kuitenkin haasteita sopeutua Tampereelle. Erittäin vaisusti esiintynyt Kärki palasikin Poriin marraskuun alussa, jossa hän oli jälleen hurjassa iskussa. Ojamäki sinnitteli Tapparassa kauden loppuun, mutta koko sesonki sujui kuin käsijarru päällä.
Tamperelaiset tekivät muutenkin varsin erikoisia hankintoja hyökkäyspäähän. Tyler Redenbach oli jo lähtökohtaisesti epäilyttävä hankinta ja kanadalainen saikin lähteä kymmenen ottelun jälkeen. Curtis Hamiltonin visiitti kesti vastaavasti vain viisi ottelua. Alkukaudella 17 maalia Sportille takonut Markus Nenonen liittyi joukkueeseen helmikuussa, mutta jäi täysin statistin rooliin keväällä.
Käytännössä kaikilla hyökkäyspään hankinnoilla oli haasteita. Kesällä saapuneet Tomas Zaborsky ja Matti Järvinen eivät niin ikään päässeet kunnon liitoon missään vaiheessa. Punainen lanka hankintojen suhteen vaikutti olevan kadoksissa.
Tomas Zaborsky iski kaudella 2015-16 HIFK:lle tehot 27+21. Nyt pisteitä kertyi vain 10+13. Kuva: AOP
Tappara olikin tuttujen pelureiden varassa. Kristian Kuusela, Jukka Peltola, Jan-Mikael Järvinen ja kumppanit esiintyivät odotetun vahvasti ja käänsivät kamppailuja Tapparan eduksi illasta toiseen. Hyökkäyskaluston positiivisin yllättäjä oli Otto Rauhala. Monipuolinen sentteri on äärimmäisen tasainen suorittaja, johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Rauhala myös saalisti tehot 8+20, mikä oli 23-vuotiaan hyökkääjän uusi piste-ennätys. Vastaavasti epäonnistuneiden hankintojen lisäksi suurin yksittäinen pettymys oli Teemu Nurmi. 33-vuotias hyökkääjä paukutti edellisellä kaudella peräti 19 maalia ja 42 pistettä, kun taas päättyneellä sesongilla saldona oli tehot 4+4.
Tappara ei saanut oikeastaan missään vaiheessa aivan täyttä potentiaalia irti hyökkäysmateriaalistaan. Yksi tekijä oli varmasti epäonnistuneet uudet hankinnat, mutta Jukka Rautakorven käytettävissä olleella materiaalilla olisi pitänyt pystyä tasaisempaan suorittamiseen. Todella harva pelaaja pelasi henkilökohtaisella tasolla uransa parasta sesonkiaan tämän kauden Tapparassa.
Kokonaisuus
Tappara lähti poikkeuksellisen suurena mestarisuosikkina kauteen. Hallitsevan mestarin alkutaival oli kuitenkin kivikkoinen: 11 ensimmäisestä ottelustaan joukkue voitti varsinaisella peliajalla vain kolme.
Tamperelaiset saivat koneensa kuitenkin hiljalleen käyntiin. Tappara ei häikäissyt kaukalossa, mutta raapi pisteitä erittäin kovalla prosentilla. Rautakorven suojatit sijoittuivat lopulta runkosarjan kolmanneksi, mikä oli ennakko-odotuksiin nähden pienoinen pettymys.
Puolivälierissä vastaan asettui KalPa. Pirteän sesongin pelanneet kuopiolaiset pystyivät horjuttamaan Tapparaa, mutta tulos oli täysin sama kuin vuotta aiemmin finaaleissa: tamperelaiset olivat parempia voitoin 4-2.
Välierissä nähtiin kenties kauden parasta Tapparaa. TPS kaatui suoraan otteluvoitoin 4-0 ja Tappara oli kaukalossa todella tyly. Joukkue käänsi pelejä ylivoimalla ja avainpelaajat ottivat vastuuta juuri oikeilla hetkillä. TPS vei nimiinsä joukkueiden kaikki neljä runkosarjan kohtaamista, mutta Tappara osoitti tasonsa tosipeleissä.
Kuudes kerta putkeen finaaleissa on huima suoritus. Oululaiset pääsivät yllättämään ottelusarjan alussa ja Tappara hävisikin kolme ensimmäistä kamppailua. Tamperelaiset paransivat otteitaan ottelusta toiseen, mutta Kärpät onnistui lopulta varmistamaan mestaruuden kuudennessa pelissä.
Arvosana: 8
Tappara oli valtava ennakkosuosikki tällä kaudella, joten paikka loppuotteluissa ei ollut yllätys. Silti koko kaudesta jäi vähän vaisu kuva, sillä Tapparalla olisi ollut potentiaalia vielä parempaankin. Tamperelaisilla oli jalkeilla äärimmäisen laadukas ja laaja materiaali, mutta aivan maksimia siitä ei saatu irti.
Tulevaisuus
Tapparan kannattajat voivat olla poikkeuksellisen luottavaisia myös ensi kauden suhteen. Tappara tulee olemaan jälleen sarjataulukon kärkipäässä.
Tamperelaisten muutokset tulevat olemaan varsin maltillisia. Esimerkiksi puolustajista vain Aleksi Salosen ja Jere Rouhiaisen sopimukset päättyvät tähän kauteen. Hyökkäyksessä on lähestulkoon sama tilanne, vaikkakin esimerkiksi Sebastian Revon ja Henrik Haapalan olivat Tapparassa vain tämän kauden mittaisilla lainasopimuksilla.
Sopimuksista huolimatta ei olisi yllätys, mikäli Tappara menettäisi jotain avainpelaajiaan KHL:ään. Tästä ei kuitenkaan tarvitse huolestua Tampereella, sillä Tapparaan riittää varmasti laadukkaita tulijoita lähes jonoksi asti.
Faneille.comin kausitodistukset 2017-18:
- 3. HIFK – Ikimuistoisia elämyksiä tarjonnut kausi päättyi pronssimitaleihin
- 4. TPS – Konkareiden bensa loppui ratkaisevalla hetkellä
- 5. JYP – Traktori ei päässyt missään vaiheessa täyteen vauhtiin
- 6. KalPa – Kuopiolaiset nousivat Sami Kapasen johdolla alkukauden heittopussista sarjan kuumimmaksi joukkueeksi
- 7. SaiPa – Joko Tero Lehterän patsas löytyy satamatorilta?
- 8. Ässät – Porilainen vuoristorata tarjosi paljon värikkäitä käänteitä
- 9. Lukko – Epäonnistunut kasvojen kohotus päättyi kevään farssiin
- 10. Pelicans – Kolmen vuoden projekti päättyi syöksylaskuun
- 11. Ilves – Edes erinomainen loppukiri ei pelastanut telineisiin jääneitä tamperelaisia
- 12. HPK – Hämeenlinnalaiset osoittivat, että huipulta on lyhyt matka pohjalle
- 13. Jukurit – ”Mestaruudesta” huolimatta pitkä askel taaksepäin
- 14. KooKoo – Vastoinkäymiset päihittivät jälleen kouvolalaiset
- 15. Sport – Vaasalaiset jäivät pudotuspelijunasta jo ensimmäisellä asemalla
Kansikuva: All Over Press