Tulevasta Liiga-kaudesta on tulossa kaikin puolin huippumielenkiintoinen, sillä ennakkoasetelmat ovat aiempaa tasaisemmat – niin kärki- kuin häntäpäässä. Aiempina vuosina Liiga on ollut käytännössä kahden joukkueen hallitsema: Tappara on pelannut viimeisenä kuutena keväänä finaaleissa ja voittanut kaksi Suomen mestaruutta. Kärpät on puolestaan voittanut viimeisen viiden vuoden aikana kolme mestaruutta.
Viimeisenä viitenä vuotena mestari on ollut joko Tappara tai Kärpät. Viimeksi tämän kaksikon ulkopuolelta mestari tuli vuonna 2013, kun Porin Ässät yllätti kaikki ja marssi päätyyn asti.
Ja ei liene suuri yllätys, jos Tapparan ja Kärpät nostaa tulevallakin kaudella sarjan suurimmiksi suosikeiksi. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin toinen: Kärppien ja Tapparan ero muihin kärkipään joukkueisiin on aiempaa pienempi. Tämä voikin tarkoittaa sitä, että Kanada-malja kärrätään viimeinkin muualle kuin Ouluun tai Tampereelle.
Valistuneen arvion mukaan mestaruutta tavoittelee tällä kaudella realistisesti viisi eri joukkuetta. Kärpät-Tappara-duon lisäksi mestarikandidaatteihin voidaan nostaa HIFK, JYP ja TPS. Senpä vuoksi on syytä tarkastella, miksi nämä joukkueet ovat suurimmat suosikit ja miksi näiden joukkueiden erot ovat pienet.
Kärpät
Kärppien suurin ongelma on se, että joukkue menetti suurimman osan viime kauden kärkipelaajistaan, joiden korvaaminen on tuhottoman hankalaa. Lähtijälistalla ovat muun muassa Julius Junttila, Mikael Ruohomaa, Charles Bertrand, Saku Mäenalanen ja Miika Koivisto. Jokainen heistä oli Liigan eliittiä.
Tämä aiheuttaa kysymysmerkkejä oululaisten ylle: löytyykö kärkikenttiin yhtä laadukkaita pelaajia, ja kuinka iso vaihtuvuus näkyy joukkueen toimivuudessa?
Isoin asia on, kuinka Kärpät on onnistunut siirtomarkkinoilla? Seura on ollut jopa todella maltillinen pelaajahankintojen suhteen, ja se luottaa nuorten pelaajiensa nousevan isoon rooliin. Mika Pyörälä on ainut iso nimi, joka hankittiin Kärppien kärkikenttiin. Hyökkääjistä Ville Leskinen on ainut iso nimi, joka päätti jatkaa uraansa Oulussa. Näin ollen Kärpät tarvitsee menestyäkseen nuorten nousua tähtiin. Katseet kääntyvät etenkin Rasmus Kupariin, Aleksi Heponiemeen ja Michal Kristofiin. Tässä vaiheessa on selvää, että Kärppien hyökkäys on kaukana viime vuoden tasosta, ja sen vuoksi oululaisten menestys ei ole itsestäänselvyys.
Kärpillä on kuitenkin sarjan laadukkain maalivahti- ja puolustuskalusto, ja kun hyökkäyskin on vähintään hyvällä tasolla, on Kärpät helppo nostaa tälläkin kaudella ennakkokaavailuissa kärkikolmikkoon. Ja täytyy muistaa, että joukkuetta luotsaa todellinen valmentajavelho, Mikko Manner, jonka peluuttama kiekko on tätä päivää: nopeaa, taitavaa ja muokkautuvaa.
Mikko Manner on Suomen parhaimpia kiekkovalmentajia, ja hän on yksi suuri syy siihen, miksi Kärpät taistelee jälleen mestaruudesta. Kuva: All Over Press
Tappara
Tapparalla on samaa ongelmaa kuin Kärpilläkin: moni avainpelaaja lähti viime kauden jälkeen muille maille. Hyökkäyksessä tuntuu Jukka Peltolan, Sebastian Repon ja Henrik Haapalan poistumiset. Pakistossa huolta aiheuttaa Mikko Lehtosen, Niko Mikkolan ja Aleksi Salosen lähtemiset. Maalinsuulta lähti puolestaan ykkösmaalivahti Dominik Hrachovina.
Kaikesta huolimatta Tapparan kalusto on loistava – ehkä jopa sarjan paras. Tapparalla oli viime kaudella leveämpi materiaali kuin Kärpillä ja niin on nytkin, mutta kirvesrintojenkaan menestys ei ole automaatio.
Ensinnäkin viime kausi näytti, että Tapparan hyökkäystehot eivät välttämättä ole parhaimmasta päästä, vaikka laatupelaajia löytyy jokaiseen hyökkäyskolmikkoon. Joukkueessa olikin viime kaudella vain kaksi hyökkääjää, jotka ylittivät 30 tehopisteen rajapyykin. Muun muassa Matti Järvinen ja Tomas Zaborsky onnistuivat ylittämään juuri ja juuri 20 tehopisteen rajan. Tapparan hyökkäykseen on tullut oikeastaan vain yksi selkeä kärkinimi, joka on Antti Erkinjuntti. Näin ollen Tappara voi olla jokseenkin haavoittuvainen mestarisuosikkeja vertaillessa. Viime keväänä ero Kärppiin syntyi etenkin hyökkäyspäässä.
Toinen merkittävä asia on maalivahtipeli. Joukkueen maalilla seisovat nuori Christian Heljanko ja kokenut Niklas Bäckström. Heljangon Liiga-kokemus on hyvin vähäinen, ja Bäckström jäi puolestaan viime kaudella IFK:ssa kolmosmaalivahdiksi saaden tililleen koko kaudella vain seitsemän runkosarjaottelua. Ennakkoon tamperelaisten maalivahtitandemi onkin selvästi heikompi kuin esimerkiksi Kärpillä tai HIFK:lla. Jälleen yksi tärkeä asia, kun vertaillaan kärkipään seuroja.
Kolmas huomio on päävalmentaja Jukka Rautakorpi. Kokenut luotsi hävisi viime kaudella Mikko Mannerille. Tappara meni alaspäin Jussi Tapolan ajasta, joten onko Rautakorpi pystynyt vielä uusiutumaan vai jatkuuko toiminta tismalleen samana kuin aiemminkin? Rautakorpi on edelleen laatuvalmentaja, mutta kehitys ei saisi koskaan loppua.
Christian Heljanko on väläytellyt taitojaan Liigassa, mutta onko hän vielä valmis nousemaan ykkösmaalivahdin asemaan? Maalivahtipeli onkin pienoinen kysymysmerkki kirvesrinnoissa. Kuva: All Over Press
HIFK
HIFK on haavoittuvainen etenkin siksi, että kyseessä on HIFK. Joukkueessa ei tunnu olevan menestymisen taitoa, vaikka se saa kasaan joka vuosi armottoman kovan nipun. Jääkiekkotoimittajat nostavat sen vuosittain ennakkorankingeissa korkealle, mikä on perusteltua, kun kyseessä on nimekäs joukkue. Mutta ehkä nyt olisi jo korkea aika myöntää, että IFK ei kuulu rankingeissa paikalle numero yksi. Joka tapauksessa seura on suurimpia suosikkeja. Sitä ei voi kiistää.
IFK:n suurin uhkakuva on puolustuspäässä. Se ei kestä vertailua esimerkiksi Tapparan tai Kärppien pakistoon. Suurin ongelma on se, ettei Miro Heiskaselle voi löytää korvaajaa. Kyseessä on sen verran kova seppä. Teemu Eronen ja Ryan O’Connor ovat hyviä kiekollisia puolustajia, mutta heidän puolustuspelinsä ja suoritusvarmuutensa aiheuttavat jokseenkin huolta. Joe Finley ja Markus Kankaanperä tuovat alakertaan kovuutta, mutta Finleylla on allaan todella rikkonainen kausi ja Kankaaperän liike alkaa olla suuri ongelma. Ville Varakas on puolestaan jäänyt kauas omasta huipputasostaan. Johan Motin on taatusti hyvä yleispuolustaja, mutta se ei IFK:n puolustusta pelasta.
Entä mitä IFK:n valmennuksesta pitäisi ajatella? Ari-Pekka Selin kokenut luotsi, joka tekee hyvää työtä, mutta rehellisyyden nimissä hänen näyttönsä ovat ohuet. Selin ei ole voittanut urallaan vielä yhtään mestaruutta.
Helsinkiläiset voivat kuitenkin lohduttautua sillä, että sen maalivahti- ja hyökkäysosasto ovat kunnossa. Atte Engren on parhaimmillaan sarjan paras maalivahti. Hyökkäyksessä jatkavat muun muassa Joonas Rask, Erik Thorell, Juhani Tyrväinen ja Lennart Petrell. Uusina kasvoina ovat tulleet muun muassa Lucas Lessio, Iikka Kangasniemi ja Tommi Santala. Tällaisen kaluston varaan on helppo rakentaa menestyvä joukkue, miksi IFK pystyy täysin taistelemaan mestaruudesta.
Joonas Rask ja monet muut tekevät IFK:n hyökkäyksestä pelottavan kovan. Riittääkö se kuitenkaan päätyyn asti? Kuva: All Over Press
TPS
TPS:stä lähti viime kauden jälkeen kolme kovaa konkaria: Tomi Kallio, Henrik Tallinder ja Eric Perrin. Kolmikon lähtö tuntuu, mutta samalla se avasi ovia nuoremmille pelaajille. TPS:n hyökkäys onkin julmetun kova, ja se on joukkueen suurin valtti. Etenkin kärkisentterit aiheuttavat muissa kateutta, kun peliä johtavat Ilari Filppula ja Oula Palve. Laidoillekin on heittää tekijämiehiä Lauri Korpikosken, Simon Suorannan, Zach Budishin ja Patrick Bjorkstrandin johdolla.
Pelkästään hyökkäyspään takia Palloseura on helppo nostaa mukaan mestarisuosikkien joukkoon. Mutta missä piilevät turkulaisten heikot kohdat? Kuten IFK:llakin, jää TPS:n pakkikalusto Tapparan ja Kärppien omasta.
TPS:n puolustajatilanne ei ole kuitenkaan huono: Ilkka Heikkinen, Lucas Ekeståhl-Jonsson ja Santeri Lukka tuovat runsaasti kiekollista osaamista. Elmeri Eronen ja Joe Piskula ovat puolestaan laadukkaita yleispuolustajia. Ongelma on siinä, että TPS:n pakiston materiaali on ohuehko, miksi se on myös erittäin haavoittuvainen.
Myös maalivahtikaksikko on pienoinen huolenaihe mitä tulee mestaruushaaveisiin. Rasmus Tirronen on pelannut Liigassa vain reilut 20 ottelua, ja Henrik Haukeland on kerännyt kehuja lähinnä Ruotsin kakkostasolla tai Norjassa. Tällä osa-alueella turkulaiset jäävät ainakin Kärpistä ja HIFK:sta.
Myös valmennus mietityttää. Kalle Kaskisella on päävalmentajakokemusta Liigasta vain yhden kauden ajan, ja vaikka Palloseura pelasikin viime kaudella Kaskisen alaisuudessa hyvää kiekkoa, ovat miehen taidot vielä pienoinen mysteeri. Kyse on siitä, pystyykö hän johdattamaan joukkueensa menestykseen runkosarjaotteluiden lisäksi pudotuspeleissä?
Ilari Filppula muodostaa yhdessä Oula Palveen kanssa Liigan pelätyimmän sentterikaksikon. Nämä taiturit tulevat viemään Palloseuran pitkälle. Kuva: All Over Press
JYP
Viides mestarisuosikki JYP on mielenkiintoisessa tilanteessa. Joukkue on laadukas, ja etenkin hyökkäyspäässä riittää tekijämiehiä. Pelkästään paperilla JYP on täysin realistinen mestarikandidaatti.
Se suurin mielenkiinto sekä myös uhkakuva kohdistuu valmennukseen. Marko Virtasen saatua potkut JYPin peräsimeen hyppäsi 35-vuotias Lauri Merikivi, jolta löytyy valmennuskokemusta miesten kiekosta vain Mestiksestä parin kauden ajalta. Muuten nuori pääluotsi on ansioitunut nais- ja juniorikiekon parissa. JYPissä on syystäkin pieni jännitys päällä. Millaista kiekkoa Merikivi peluuttaa, saako hän myytyä ideansa pelaajille, tietääkö hän mestaruuden voittamisen salat ja niin edelleen. Olisi melkoinen temppu johdattaa JYP saman tien päätyyn asti, mutta esimerkiksi Mikko Manner onnistui siinä Kärppien kanssa. Merikivi on kuitenkin Manneriinkin verrattuna oppipoika, joten ennusmerkit eivät ole parhaimmasta päästä.
Toinen JYPin huolenaihe on liiallinen kokemus. Pikemminkin pitäisi sanoa liiallinen kokemus sentteriosastolla. Hurrikaanipaitojen sentteristöön ovat tyrkyllä muun muassa Eric Perrin, 42, Jarkko Immonen, 36, Juha-Pekka Hytönen, 37 ja Miika Lahti, 31, Heistä kukaan ei ole enää uransa huipulla, vaikka laadukkaita pelaajia vielä ovatkin. Etenkin kevään peleissä liiallinen kokemus voi kääntyä ongelmaksi, kun kärkipelaajia aletaan kuormittaa aiempaa enemmän. Tämä tuotti ongelmia muun muassa viime kauden TPS:ssä.
Eikä tässä voi olla mainitsematta joukkueen menetyksiä: Antti Suomelan, Juuso Puustisen ja Joonas Nättisen mukana lähti 64 maalia ja 151 tehopistettä. Lähtijöihin lukeutui myös ykkösmaalivahti Jussi Olkinuora, ja hänen tilalleen Eetu Laurikaisen aisapariksi tuli 21-vuotias Joona Voutilainen. Sekä Laurikainen että Voutilainen ovat vielä melko kokemattomia, mikä on etenkin kevättä ajatellen huolestuttava merkki.
JYPin eduksi täytyy kuitenkin todeta, että joukkueessa on laaja materiaali, joten laatua löytyy useampaan kentälliseen, eikä konkareiden liiallinen kuormitus ole pakosta tarpeen. Senpä vuoksi keskisuomalaisetkin voidaan nostaa mestarisuosikkien joukkoon.
Eric Perrin teki paluun Jyväskylään nostaen JYPin kärkiosaston keski-ikää selvästi ylöspäin. Tämä onkin päävalmentajan kokemattomuuden lisäksi toinen huolenaihe. Kuva: All Over Press
Kansikuva: All Over Press