Kiinnostaako futiksen MM-kisat paikan päällä? – Voita matka jalkapallon MM-finaaliin Moskovaan!Suomen kiekkomaajoukkueen MM-taival on saanut täydellisen alun, kun se on voittanut kolme ensimmäistä lohko-otteluaan. Vastassa ovat olleet Etelä-Korea, Latvia ja Norja, joten muuta tavoitetta ei ollutkaan.
Kyse onkin siitä, miten voitot ovat tulleet: Etelä-Korea kaatui 8-1, Latvia 8-1 ja Norja 7-0. Aiempina vuosina pikkumaiden kohtaamiset ovat olleet lähinnä ärsyttäviä vääntöjä, joissa Suomi on pelannut pakkopullamaisesti kääntäen lukemat lopulta edukseen. Välillä Leijonat on poistunut kaukalosta häviäjänä, kuten viime keväänä Ranskassa kisaisännän kampittaessa Suomen maalein 5-1.
Kevään 2018 Leijonat ei ole kuitenkaan kokenut näitä otteluita pakkopullaksi, päinvastoin. Leijonat on ottanut näistä otteluista kaiken irti, eikä tämä joukkue tule todellakaan häviämään yhdellekään altavastaajalle. Lauri Marjamäen toistaiseksi viimeinen leijonalauma onkin täysin poikkeuksellinen joukkue Suomen maajoukkuehistoriassa, ja sen tekevät nämä asiat:
1) Ensinnäkin Suomen ikärakenne on muuttunut, kun lassekukkosten ja mikapyörälöiden tilalle on noussut 90-lukulaisia. Esimerkiksi Suomen pakisto muodostuu pelkästään 1990-luvulla syntyneistä. Hyökkäykseenkin mahtuu vain neljä 1980-luvulla syntynyttä pelaajaa, ja tästäkin nelikosta vain yksi nauttii isosta roolista. Nuori ikä näkyy myös MM-kokemuksessa: muun muassa kahdeksasta puolustajasta vain kolmella on allaan vähintään yhdet aikuisten MM-kisat. Heistäkin vain yhdeltä löytyy takataskusta kaksi MM-turnausta. Tämän kevään Leijonat on poikkeuksellisen kokematon, ja se on hyvä asia.
2) Nuori ikä näkyy etenkin pelaajien erilaisessa ajattelutavassa. 90-lukulaiset suomalaispelaajat eivät nöyristele jäällä, ja he ovat kentällä aina voittamassa. Heillä ei ole minkäänlaisia historian mörköjä kummittelemassa, eikä heiltä puutu itseluottamusta. Se jos joku tekee pelaamisesta vapautunutta.
3) Vapautuneen pelaamisen mukana syntyy pelirohkeus, joka on tällä leijonaryhmällä täysin eri sfääreissä kuin aiempien vuosien ryhmillä. Tämän kevään Leijonat uskaltaa pysyä kiekossa ja tehdä ratkaisuja selkärangastaan. Suomen pelaajat uskaltavat yrittää hienoja harhautuksia ja rohkeita syöttöjä. Tämä leijonaryhmä myös hyökkää koko viisikolla, mikä vaatii puolustajilta tilanteen tunnistamista ja rohkeutta. Aiemmin Suomen viisikkohyökkäys on ollut robottimaista riskien välttämistä.
4) Näin rohkeasta ja vapautuneesta pelaamisesta kuuluu iso kiitos Marjamäelle, ja hänen apureilleen. He ovat selvästi antaneet viisikoille ja ylivoimakoostumuksille vapauksia, mikä on mahdollistanut tällaisen tuloksen. Suomen joukkueet ovat läpi historian perustaneet pelinsä tarkasti harkittuun muottiin, jossa jokainen liike on mietitty ennalta. Se on kieltämättä vienyt Suomen usein mitaleille, mutta mestaruuteen se on riittänyt harvoin. Nyky-Leijonien pelissä on toki tietty perussapluuna, mutta niin pitääkin olla: esimerkiksi Kanadalla on aina jokin tietty taktiikka, mutta sen peli perustuu nimenomaan pelaajien omatoimisuuteen.
5) Viimeisin asia, joka poikkeaa aiemmista Suomen joukkueista, on joukkueen rakenne. Suomessa on aina luotettu ketjuhierarkiaan, jossa kärkikentillä on tulosvastuu, ja alemmat kentät pelaavat nolla-nollaa tuoden Leijonien peliin vauhtia ja kovuutta. Tästä ryhmästä ei voi samaa sanoa: Suomella on oikeastaan neljä kiekollisesti pätevää kentällistä, eikä joukkueesta löydy montaakaan niin sanottua duunaria. Marko Anttila on oikeastaan ainut vedenkestävä neloskenttäläinen, eikä hänkään ole mikään puukäsi, joka koohottaa jäällä päättömästi. NHL-pelaajien ympärille rakentuneet kärkikentät ovat luonnollisesti taitavia tulosta tekeviä kentällisiä, mutta esimerkiksi kolmoskentässäkin ovat viilettäneet taitoon pelinsä perustavat Antti Suomela, Sakari Manninen ja Pekka Jormakka. Neloskentässäkin häärivät pehmeäkätiset Saku Mäenalanen ja Janne Pesonen. Jopa Suomen 13. hyökkääjän paikan Norja-ottelussa ottanut Olli Palola on puhtaasti hyökkäysorientoitunut pelaaja. Tällainen pelaajarakenne on jotain aivan uutta Suomen maajoukkuekiekkoilussa.
Ja lopuksi on yhteenvedon paikka: nämä viisi asiaa tekevät merkittävän eron viime vuosien joukkueisiin. Näiden uudistusten myötä Leijonien peliä on pitkästä aikaa nautinto katsoa. On selvää, että kolmen pikkumaan nöyryyttäminen ei vielä tee kesää, mutta ne ovat antaneet loistavan pohjan menestykselle. Suomen ensimmäinen iso testi on lauantaina Kanadan tullessa vastaan, ja se antaa jo erinomaisen kuvan Suomen mestaruushaaveista. Leijonien pelissä on paljon asioita, jotka aiheuttavat kysymysmerkkejä: esimerkiksi kuinka maalivahti- ja puolustuspeli kestävät päivänvaloa huippumaita vastaan? Mutta ainakin lähtökohdat menestymiselle ovat aiempaa paremmat, ja MM-kulta on realistinen tavoite.
Kansikuva: Getty Images