Pesäpallokausi päättyi lopullisesti viime viikonloppuna ja viikon sulattelun jälkeen on aika käydä vielä hieman läpi mennyttä kautta ja miettiä tulevaa. Tänä viikonloppuna pesäpallon ystävät kokoontuvat perinteiselle pesäpallokauden päätösristelylle jossa juhlistetaan mennyttä kautta ja palkitaan kauden aikana ansioituneet pelaajat ja toimihenkilöt.
Mennyt pesäpallokausi on aika lyödä pakettiin myös Faneille.comin pesäpallotoimituksen keskuudessa. Ennen kuin Pesäpalloliitto palkitsee ketään virallisesti, on sopivaa hieman spekuloida, kuinka toimituksemme jäsenet näkevät pesäpallokauden tapahtumat ja sen aikana ansioituneet henkilöt. On tämän kauden viimeisen Pesisraadin aika. Pesisraatilaiset Riku Tolonen, Janne Kainulainen, Tapio Penttilä ja Aleksi Mansikkamäki purkaa kuluneen kauden atomeihin ja pohtii lajin tulevaisuutta.
Miesten mestaruuden vei tällä kertaa Vimpelin Veto ja naisten mestaruutta juhli Jyväskylän Kirittäret. Minkälaiset finaalit näimme ja minkälaisia tuntemuksia ne jättivät?
RT: Ennakoin miesten finaalisarjaa tasaiseksi, jossa ottelut ratkottaisiin yksittäisillä juoksuilla. Näin kävi ja se oli minulle pesäpallon katsojana mielekästä. Ottelut olivat pääosin tiukkoja ja tasollisesti hyviä. Kaipasin jännitystä ja sitä sain. Tunteet eivät tänä vuonna räiskyneet niin paljon, johtuen varmasti osittain myös onnistuneesta tuomaritoiminnasta.
Mestarin vaihtumista toivoneet ihmiset saivat haluamansa ja uskon, että Vimpelin voitto teki hyvää pesäpallolle. Naisten finaalien seuraaminen jäi osaltani miesten finaalien varjoon ja niistä päällimäisenä jäi ylpeys siitä, että nyt molemmat serkkutyttöni ovat voittaneet Kirittärissä kultaa.
JK: Totesin ennen kauden alkua, että Vimpeli voittaa. Tosin mitään perusteluita en tälle keksinyt, joten ei nosteta vielä kruunua päähäni. Sekä miehissä, että naisissa nähtiin fantastiset finaalit ja pesäpallokausi sai arvoisensa päätöksen. Laji sai positiivista näkyvyyttä, mutta valitettavasti se näyttää olevan nykyään ainoastaan syksyinen noste, mikä saa ei-laji-ihmiset kiinnostumaan pesiksestä. Jotain pitäis tehdä.
TP: Itselleni jäi kaksijakoiset fiilikset. Oli todella yllättävää, että sekä Vimpeli että Sotkamo alisuorittivat yksittäisissä peleissä todella pahasti sisäpelin osalta. Toki on annettava kunnia molempien joukkueiden lukkareille, Janne Heimoselle ja Toni Kohoselle, mutta virheiden määrä lähtien lyöntiratkaisuista yllätti isosti. En tiedä onko minusta tullut iän myötä ylikriittinen, mutta sytyin vasta viidennessä finaalissa nähdyille voittaville suorituksille, Mikko Haukkalan haamuhaku etunenässä.
AM: Finaalit olivat tiukkoja ja tunteikkaita. Näimme loistavat finaalit. Esimerkiksi naisissa kolme neljästä finaalista ratkaistiin pidemmän kautta ja se kertoo jo paljon, etteivät finaalit todellakaan olleet läpihuutojuttu. Itse yllätyin positiivisesti kuinka Vimpeli nosti itsensä voittoon, vaikka aika ajoin se näytti lähes mahdottomalta tehtävältä.
Janne Heimosen kantti ei pettänyt finaaleissa. Kuva: AOP / Jukka Rasimus
Mestarit vaihtuivat molemmissa pääsarjoissa, vaikka finaaliparit olivat molempien puolella samat kuin edellisellä kaudella. Minkälaisia vaikutuksia näette tällä olevan pesäpallon tulevaisuuden kannalta?
RT: Miesten puolella mestarin vaihtumisen tärkeyttä on mielestäni hehkutettu huomattavasti tärkeämpänä asiana kuin naisten puolella. Uudet mestarit tuovat mukanaan varmasti paljon hyviä asioita ja antavat uskoa muille seuroille menestyksen tavoittelussa. Minusta on kuitenkin ikävää ajatella, että se on jokin avain onneen ja pesäpallon parempaan tulevaisuuteen. Vaihtelu virkistää, mutta jos pesäpallon kiinnostavuus on liikaa kiinni siitä, että samat joukkueet voittavat liian usein, tulevaisuus kuulostaa hataralta. Menestys pitää saavuttaa työnteolla niin kuin Vimpeli ja Kirittäret nyt tekivät. Ei toivomalla muiden heikkenemistä samalle tasolle.
JK: Tuskin näillä suurta merkitystä on tulevaisuuden kannalta muuta kuin Sotkamossa, Jyväskylässä, Vimpelissä ja Lapualla. Kiinnostavuuden ja tulevaisuuden kannalta olisi hyvä, jos näille neljälle saataisiin realistisia haastajia lisää. Tulevaisuuden kannalta lajilla on paljon suurempia haasteita kuin se, mitkä joukkueet pelaavat finaaleissa ja kuka voittaa mestaruuden. Huolestuttavia merkkejä lajin kannalta on mm. Kirin ja Viinijärven poistumiset superpesiskartalta muista kuin pelillisistä syistä.
TP: En minkäänlaista. Olen kanssanne täysin täysin samaa mieltä siitä, että on tärkeämpää saada sarjaan useampia mestarikandidaatteja. Tilanne on epäterve, jos neljä seuraa kamppailee mestaruudesta vuodesta toiseen ja muut laahaavat perässä. Nykytilanne vääristää markkinoita, eikä mielenkiinto lajia kohtaan ole terveellä pohjalla. Tästä ei voi millään tavalla syyllistää hyvin urheilullisen puolen hoitaneita Vimpeliä, Jyväskylää, Lapuaa ja Sotkamoa.
Muiden seurojen on katsottava peiliin ja miettiä, mitkä ovat keinot kehitykseen. Oikotietä onneen ei ole, vaan tie huipulle on pitkä ja vaatii tietoisia valintoja ja konkretiaa – missä olemme nyt, mitä toimenpiteitä teemme, jotta olemme huipulla vuonna 2025. Onneksi esimerkiksi miehissä sekä Joensuussa että Kouvolassa on havaittavissa erinomaista työtä urheilullisella puolella. He ovat niin sanotusti tulossa ajan myötä.
Tilanne seuratasolla vaikuttaa synkältä. Ei ole väärin miettiä organisaatioiden osaamisen tasoa, mikäli ei kyetä luomaan tilannetta jossa olisi riittävästi resursseja toiminnan kehittämiseen.
AM: Näen sen lajin tulevaisuuden kannalta erittäin positiivisena asiana, että nyt hallitsevat mestarit vaihtuivat. Suotavaa olisi myös, että lähitulevaisuudessa finaaliparit tulisivat vaihtumaan sekä miehissä, että naisissa, sillä monen suusta sitä vaan kuulee ja olen itsekkin sitä mieltä, että nämä finaaliparit ovat menettämässä seuraajien mielenkiinnon. Finaalit tarvitsevat uusia värejä.
Mitkä asiat jäivät positiivisina mieleen pesäpallokaudesta 2016?
RT: Monet keskikastin joukkueet ottivat mielestäni askeleita eteenpäin. Parhaina esimerkkeinä KiPa ja KaMa, joilla on joukkueissaan paljon tulevaisuuden huippupelaajia. Lisäksi Superin ja Ykköspesiksen väliset nousutaistelut tarjosivat hienoa jännitystä ja draamaa loppuun asti.
JK: Itseäni kiinnosti tällä kaudella enemmän miesten Ykköspesis kuin Superpesis. Positiivisina asioina Superpesiksestä jäi mieleen JP Vainionpään jylläys, jo mehutetut finaalit ja Joensuun rohkea haastaminen välierissä Sotkamoa vastaan.
TP: Ykköspesiksen nousuhuminat ja Superpesiksen karsinnat. On erittäin tärkeää, että sarja pysyy avoimena ja seuroille tarjotaan mahdollisuus ja uhka sarjatason vaihtamiseen. Ja tulen varmasti näkemään unia Haukkalan 5. finaalin 2-jatkepysäytyksestä läpi talven, olihan se nyt todella kova suoritus.
AM: Positiivisina asioina jäi ehdottamasti mieleen se, että hallitsevat mestarit vaihtuivat sekä miehissä että naisissa. Karhu paransi palloja viime kaudesta, joka näkyi lyötyjen juoksujen määrissä huomattavana plussana. Hyvinkään Tahkon mestaruus B-pojissa, sillä Etelä-Suomeen tarvitaan menestyviä pesäpallojoukkueita. PattU-Manse PP karsintasarja tarjosi jokaiselle jännitettävää ja oli mielestäni iso plussa kauden huipennusta ajatellen. Positiivista on myös se, että pahemmilta huuteluilta ja ylilyönneiltä selvittiin kentällä ja myös sen ulkopuolella. Ilmapiiri pesispiireissä pysyi raikkaana koko kesän. Nousijajoukkue Oulun Lippo pelasi myös hienon kauden päästen mukaan pudostuspeleihin saakka.
J-P Vainionpää oli tälläkin kaudella kammottavassa tikissä. Kuva: Juha Tamminen/AOP
Jäikö jotain hampaankoloon? Nähtiinkö rimanalituksia tai jotain mikä kaihertaa mieltä?
RT: Seurojen talousongelmat luonnollisesti harmittavat, mutta se on ajan kuva. Eniten huolestuttaa se, että Superpesikseen on noussut viime vuosina liian vähän nuoria kykyjä ja sukupolven vaihdos on mielestäni ollut aivan liian hidasta. Nyt näyttää siltä, että tiukan talouden siivittämänä joukkueet joutuvat antamaan enemmän mahdollisuuksia junioreilleen. Tämä on hyvä asia nuorien pelaajien kannalta, muttei välttämättä sarjojen kannalta. Pelkään, että joukkueet jakautuvat liikaa kahteen kastiin -Nuoret vs. Vanhat.
JK: Jyväskyläläisenä tietysti harmittaa Kirin putoaminen talousongelmien takia, mutta oikea päätös Superpesikseltä. Toivottavasti tämä herättää – ja on tainnut jo herättää – muitakin seuroja. Pelaajille maksettavat korvaukset ovat räjähtäneet käsiin seurojen tuloihin suhteutettuna ja tulevaisuudessa joukkueiden on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota juuri omien junioreiden kasvattamiseen ja tätä kautta palkkakulujen pienentämiseen. Pienellä aikavälillä sarjan tasoerot varmasti suurenevat, mutta pidemmällä aikavälillä tämä on hyvä asia.
TP: Kiinnostaako pesäpallo? Mikäli lajia saadaan markkinoitua karrikoidusti vain pienten paikkakuntien laji-ihmisille, eikä saada houkuteltua riittävästi uusia ihmisiä lajin pariin, pesäpallo näivettyy ja kuolee lopulta pois.
AM: Yleisömäärät olisivat saaneet olla isompia. Odotin myös enemmän muutamalta joukkueelta, kuten Alajärven Ankkureilta, joka oli viime kaudella mukana pudotuspeleissä. Tällä kaudella kiriminen alkoi heidän osaltaan liian myöhään. Itseä sitten näin tuomarismiehenä jäi kaihertamaan se, että parta alkoi kasvamaan vasta, kun pleijarit oli pelattu ja tuomarihommat ohi. No ehkä ensi kaudella saadaan kunnon pleijariparta kasvatettua.
Miltä laji näyttää tällä hetkellä? Haluaisitko lajiin jotain muutoksia?
RT: Laji on hieno mutta olen huolestunut sen kehityksestä. Seuroja kuolee miesten ja naisten puolella sarjatasosta riippumatta talousongelmiin ja pelaajapulaan. On faktaa, että menestystä haettaessa täytyy investoida. Pelaajamäärät eivät riitä juuri missään kasvattamaan omista junioreista menestyvää joukkuetta. Osaaminen on edelleen liian keskittynyttä. Näen, että paras tapa vastata näihin ongelmiin on satsata vähät rahat valmennuksen kehittämiseen. Mielenkiintoista nähdä tuoko liiton aloittama junioripäällikköhanke tuloksia. Ideana se kuulostaa hyvältä. Eilen esille nostettu sääntöjen muutosehdotus on mielestäni täysi katastrofi ja minun olisi sitä vaikea hyväksyä, mikäli se jostain syystä menisi läpi. Lajin luonne muuttuisi mielestäni aivan liikaa. Pelinjohtajan tehtävä sisäpelin pyörittäjänä muuttuisi tämän myötä pelkästään merkinnäyttäjän rooliin ja taktisen osaamisen merkitys katoaisi. Väliinjättösääntö on ok.
JK: Liitolta on mahtava linjaus, että rahaa lyödään juuri tähän junioripäällikköhankkeseen. Rekryssä on löydyttävä ammattilaisia, ei pelkästään vanhoja saunakavereita, jotta laji menisi eteenpäin. Suuressa kuvassa lajin näkyvyyttä on vaan kaikin keinoin lisättävä, jotta lajin pariin saadaan lisää nuoria. Pesiksen jonkinasteinen faceliftaus olisi tehtävä, jotta lajista saataisiin ”seksikkäämpi”, eikä laji jäisi entisestään muiden palloilulajien jalkoihin.
TP: Komppaan. Pesäpallon on löydettävä lääkkeet kiinnostuksen nostamiseen, tapahtui se sitten viestinnällä ja markkinoinnilla (jossa on todella paljon tehtävää) tai laji-ihmisten määrän orgaanisella kasvulla harrastajamäärien kautta.
AM: Huonolta. Todella moni seura alkaa olemaan talousvaikeuksissa, ja joukkueita putoilee koko ajan sen myötä pois pelistä, esimerkkeinä Jyväskylän Kiri, Viinijärven Urheilijat ja Vihdin Pallo, jotka joutuvat luopumaan/lisenssiä ei anneta ensi kaudelle. Muutenkin naisten ja miesten Superpesiksessä on liikaa joukkueita tällä hetkellä ja näin tasoerot ovat liian suuret. Tuomarien määrä huolestutti tällä kaudella, eikä tulevaisuuskaan kovin kirkaalta näytä. Tarvittaisiin paljon uusia pelaajia ja tuomareita aloittamaan lajin harrastaminen, sillä muuten pesäpallolla on hyvin synkkä tulevaisuus.
Arvaillaan lopuksi tiettyjen palkintojen saajia
Keille kuuluisivat seuravat palkinnot miesten Superpesiksessä?
Vuoden pelinjohtaja, vuoden pelaaja, pudotuspelien MVP.
Faneille.comin toimituksen mielipiteet palkintojen saajista
RT: PJ: Sami-Petteri Kivimäki, Vuoden pelaaja: Sami Haapakoski, Pudotuspelien MVP: Janne Mäkelä
JK: PJ: Sami-Petteri Kivimäki, Vuoden pelaaja: Sami Haapakoski, Pudotuspelien MVP: Janne Mäkelä
TP: PJ: Sami-Petteri Kivimäki, Vuoden pelaaja: Mikko Kanala, Pudotuspelien MVP: Janne Mäkelä
AM: PJ: Sami-Petteri Kivimäki, Vuoden pelaaja: Jukka-Pekka Vainionpää, Pudotuspelien MVP: Janne Mäkelä
Pesisraatilaisten päätössanat
RT: Kausi 2016 on nyt pelaamisen osalta päättynyt mutta kirjoittelu jatkuu!
JK: Kiitos ja kohti ääretöntä!
TP: Olin väärässä. Kiitos kaudesta ja toivotaan tapahtumarikasta talvea pesäpallon saralla!
AM: Päätössanoina haluaisin kiittää kaikkia pelaajia, tuomareita, pelinjohtajia, katsojia ja jokaista muuta tuolla pesäpallokentän laidalla enemmän tai vähemmän pyörinyttä henkilöä. Pesiskesä oli kaikinpuolin viihdyttävä ja tarjosi jännitystä ja elämyksiä koko kauden ajan. Nyt pesisihmiset vedetään hetki henkeä ja tähdätään katseen kohti kauden 2017 hallipelejä.
Kansikuva: Joona-Pekka Hirvonen / www.jphirvonen.net