Rauman Lukon kolme kovaa hankintaa ovat herätteet pesispiireissä keskustelua. Mestaruus ja muut sijat jaetaan toki pelaamalla eikä paperilla, mutta Lukolta on lupa odottaa ensi kaudella seurahistoriansa parasta sijoitusta.
Jenna Kammi-Rahnasto, Enni Kylä-Kause ja Kaisa-Maija Rosvall (os. Loutti). Siinä kolme täsmähankintaa, joiden myötä ennakoin jo aiemmin Lukon nousevan mestaruustaistoon. Viimeksi mainitut ovat seuran omia kasvatteja, jotka palaavat nyt ainakin kokeneempina pelaajina takaisin Raumalle. Rosvallin kaksi vuotta Porissa kartuttivat naista yhdellä hopealla, yhdellä pronssilla ja yhdellä uudella sukunimellä. Juuri avioituminen oli hänen kohdallaan yksi selkeä syy palata takaisin Raumalle. Sarjan parhaisiin etukenttäpelaajiin kuuluva Rosvall tuo takaisin Otanlahteen myös multiosaamista sisäpeliin. Ykkösiä tuskin isketään hihaan, vaikka tuore rouva piiskasikin kesän aikana itsensä huimaan juoksuun, mutta esimerkiksi vitoset käsivarsissa mahdollistavat sekä kotiuttamisen, että etenemisenkin tarpeen mukaan.
Kylä-Kause tuo lyöntivoimansa ja -taitonsa lisäksi raumalaisten ryhmään etenkin kokemusta ja johtajuutta. Kahdella Lapuan kaudellaan onnistumisia tuli etenkin kauden ratkaisuhetkillä, sillä 2013 ja 2014 pudotuspelien kärkilyöntitilastot merkattiin hänen nimiinsä. Valinta Virkiän kapteeniksi jo toisella kaudellaan maakunassa, jossa vihataan kaikkea erilaista kertoo, että kyse on oltava erityisestä yksilöstä.Lisäksi on huomioitava molempien feralaisuus ja mahdollisuus olla mukana voittamassa seurahistorian ensimmäistä mitalia ja vieläpä suuressa roolissa. Motivaatiosta homma siis tulee tuskin jäämään ensi kauden osalta kiinni.
Menneellä kaudella sisäpelillisesti Lukko oli liian paljon ykköskärkensä varassa, joka kyllä toimi Miia Karppasen, Mirka Rintamäen ja Hanna Väisäsen johdolla lähes idioottivarmasti. Nyt edellä mainitun trion lisäksi Lukko hankki Venla Rapilan ja Marika Karhun, jotka viilettivät vielä tänä kesänä Roihun ja Vihdin ykköskärjissä. Näin ollen tulevalla kaudella sisäpeliin saadaan kaivattua leveyttä eikä ykköskärjelle kasaudu niin suuria paineita
Kun katsotaan päättyneen kauden kärkilyöntitilastoa, sijoille kolme ja neljä päätyneet Karppanen sekä Rintamäki saavat nyt seuraa kärkilyöntikuningatar Kylä-Kausesta. Esille tulleiden palasten voimin kokenut pelinjohtaja Petri Kaijansinkko ja Lukko rikkovat heittämällä 200 lyödyn juoksun rajan ensi kesän runkosarjassa. Kaijansinkon debyyttikausi Raumalla tuotti 190 juoksua, joka oli jo häikäisevä kohotus vuoden 2012 117 tikkiin.
Kaisa-Maisa Rosvall ja Enni Kylä-Kause tuulettavat ensi kesänä jälleen Raumalla (Kuva: Juha Koivula)
Lautasen kuningatar
Mitä muuta Lukolta puuttui viime vuodelta mitalipeleistä? Tähtilukkari. Kauden alussa ensimmäistä kertaa urallaan lautasen ääreen komennettu Mirka Rintamäki ei suoriutunut tehtävästään missään nimessä huonosti, mutta faktana on sanottava, että mitalijoukkueiden ulkopeliä oli pyörittämässä Rintamäkeä paremmat lukkarit. Virkiän jo kolmeen mestaruuteen lukkaroinut Jenna Kammi-Rahnasto tekee paluun Otanlahteen, jonne ilmajokinen siirtyi kaudeksi 2010. Mukaan Lapualta tarttui myös yksi itä-länsiedustus sekä valinta vuoden lukkariksi kaudella 2013. Jenkki tuo Raumalle mukanaan pohjalaista uhoa, tunnetta ja voittamisen kulttuuria, sillä aikuisten mestaruuksien lisäksi hän lukkaroi Ilmajoen Kisailijoiden C-tytöt SM-kultaan kesällä 2006. Kysymys ei ole myöskään vain siitä, että Lukko saisi tätä kesää paremman lukkarin ensi kaudelle, vaan myös siitä, että nyt Rintamäki vapautuu takaisin muuhun ulkopeliin. Raumalaiset päästivät viime kaudella runkosarjassa 136 juoksua, mutta lukeman puolittaminen, niin rajulta kuin se kuulostaakin, ei ole ensi kesäksi edes täysin utopistinen saavutus.
Lukko voi marssia ensi kesällä esimerkiksi seuraavanlaisella, varsin vakuuttavalla, kokoonpanolla:
1. Miia Karppanen 3k
2. Mirka Rintamäki 2p
3. Hanna Väisänen 2v
4. Sini Strander S
5. Kaisa-Maija Rosvall 1v
6. Venla Rapila 2k
7. Marika Karhu 3v
8. Jenna Kammi-Rahnasto L
9. Meea Lehtinen 3p
10. Enni Kylä-Kause
11. Iida Henriksson / Iida Ranne
12. Karoliina Koski / Kati Tanhua
Kaijansinkon mukaan joukkue ei ole edes vielä täysin kasassa, joten jäämme innolla odottamaan tulevatko mahdollisesti vahvistukset vielä pelaaja- vai valmennuspuolelle. Kuten ylläolevasta kokoonpanosta näkee, Lukon sisäpelimateriaali on todella laaja ja se pystyy pelaamaan kahdella tasavahvalla kärjellä tai oikeastaan jopa mistä kohtaa lyöntijärjestystä tahansa. Kaksi etenijäjokeria ja Kylä-Kausekin järjestelevät ajon Sini Stranderille, vaikka lyönnit olisivatkin jääneet häneen. Toisaalta tämäkään ei ole aina tarpeen vaan materiaalin laajuus mahdollistaa myös Kaijansinkolta entistä rohkeamman peluutuksen, sillä lyöntijärjestystä ei aina tarvitse pitää silmällä ja yrittää pelata sitä alkamaan numerosta yksi. Tämä aiheuttaa omalta osaltaan päänvaivaa vastustajille, kun merkkiä saatetaankin laittaa normaalia hanakammin päälle kahdesta palosta huolimatta.
Jenna Kammi-Rahnasto ohjaa taas Lukon ulkopeliä (Kuva: Juha Koivula)
Kahden kerroksen väkeä
Naisten Superpesiksestä tulee ensi kesänä entistä tasaisempi. Sarjassa ei nähdä yhtään tämän kauden Lapuan kaltaista ylivoimaista joukkuetta, vaan taistelu sijoilla 1-7 tiivistyy entisestään. Tässä kohtaa syksyä, kun kaikki joukkueet eivät ole vielä julkaisseet ensi kauden nimilistojaan, on varsin vaikeaa arvioida kärjen lopullista järjestystä, mutta joitakin johtopäätöksiä pystyy jo vetämään.
Lapuan luopuminen Naisten Ykköspesiksen joukkueestaan kielii siitä, että Tyttöjen Superpesiksen voittaneille seuran omille kasvateille halutaan antaa näytönpaikka eikä valtavia hankintoja olla tekemässä. Pelaajamarkkinoilla ei myöskään pitäisi olla enää tarjolla varsin suuria vonkaleita, vaan kysymys on niin Lapuan kuin Kirittärienkin osalta siitä, kuka jatkaa ja kuka lopettaa. Toki esimerkiksi Vuokatin ykköskärkeä pyörittäneen Vilma Leinosen allekirjoitusta sopimuspapereihin ei ole vielä havaittu valtamedioissa. Selvää on kuitenkin se, että Virkiä ei tule olemaan yhtä vahvalla joukkueella liikenteessä ja nuorennusleikkauksen laajus voi jopa kohauttaa. Vaikka B-tytöt nappasivatkin SM-kultaa, on jo kolmen varmasti seuran jättäneen pelaajien tonttien paikkaaminen iso tehtävä, puhumattakaan useammista.
Kirittäret tekee uutta tulemista pienoisen ”notkahduksen” jälkeen, joka tarkoitti keskisuomalaisten osalta finaaleiden ulkopuolelle jäämistä kaudella 2013. Pitkästä aikaa kokoonpanoon nousseet seuran omat kasvatit ottivat valtavia askeleita lukkari Noora Patrikaisen ja Iina Valkeejärven johdolla, jotka molemmat ovat taas ensi kesänä vuoden vanhempia. Tämän kauden hopeasta jäänyt nälkä kantaa varmasti pitkälle ensi kesänä. Konkariosastolta Laura Nuutinen ehti jo ilmoittaa lopettavansa, mutta Johanna Vikmanin ja Tiina Tolosen päätöksiä odotetaan. Jyväskylästä puhuttaessa ei ole myöskään uusi asia, jos syksyllä kiilaan juoksee joku jo uransa kertaalleen tai useammin päättänyt kasvo. Koska Kirittärienkään suuntaan ei ole tiedossa suuria hankintoja, on Lukolla kasassa jopa sarjan kovin pelaajalista. Näin ollen Rauman paletin kestäessä, joukkue nähtäneen seurahistorian ensimmäistä kertaa Naisten Superpesiksen finaaleissa.
Sijoista 1-7 Rauman, Jyväskylän ja Lapuan ohella kamppailevat myös tosissaan ensi kesänäkin Pori, Kempele, Viinijärvi ja Manse, joista jokainen on vahvistunut entisestään. Sarjataulukossa voidaankin nähdä rajuja vaihteluja sijoitusten suhteen läpi kesän ja kotiedut ovat tuskin varmistuneet edes päätöskierrokseen mennessä. Puolivälierien starttaaminen kotikentältä ei kuitenkaan ole vielä avain onneen, sillä joukkueiden väliset erot ovat niin pienet, että päivän kunto tulee ratkaisemaan hyvin pitkälle.
Näiden seitsemän joukkueen jälkeen tasoero muihin on kuitenkin valtava. Sijoista 8-11 pelaavat täksi kesäksi nuorentuneet Lappeenranta ja Vihti sekä sarjanousijat Kankaanpää ja Seinäjoki. On myös vaikea nähdä että kesällä 2017 Naisten Superpesiksessä nähtäisiin yhtä väkisin nousevaa uutta joukkuetta enempää, sillä alemman nelikon pelit tulevat menemään sen verran ristiin, että kukaan tuskin jää täysin heittopussiksi ja tasoero Ykköspesiksen toiseksi sijoittuvaan joukkueeseen pitäisi olla jo selkeä.
Fera – Tyttöpesiksen Dynastia
Fera on ollut kiistatta 2000-luvun menestyksekkäin seura tyttöpesiksessä ja nyt Otanlahdessa päästään mittaamaan juniorityön helmiä tosissaan ulos. B-tytöt ovat saalistaneet 4 kultaa, 1 hopean ja 5 pronssia ja vuonna 2002 alkaneissa hallipeleissä saldo on vielä kovempi: 7 kultaa, 2 hopeaa ja 1 pronssi. C-tytöille on siunaantunut 3 kultaa, 4 hopeaa ja 1 pronssi, kun puolestaan D-tytöt on palkittu kerran kultaisilla ja hopeisilla sekä kolmesti pronssisilla mitaleilla. Nuorimmat sijoituksista pelaavat eli E-tytöt ovat napanneet yhden kullan ja kaksi pronssia. Näin ollen raumalaiset ovat olleet viimeisen 15 vuoden aikana tyttöpesiksessä mitalisijoilla 36 kertaa 72:sta. Toisin sanoen, joka toisessa tyttöpesissarjassa, mitä tässä valtakunnassa pelataan, nähdään raumalaismitalisti. Suorituksen arvoa nostaa entisestään se, että Raumalla pelataan käytännössä ”oman kylän tytöillä” eikä kokoon haalita vanhempiin junioreihin selkeitä yhdistelmäjoukkueita maakunnan alueelta, kuten esimerkiksi Pohjanmaalla on ajoittain nähtävissä.
Feran tytöt ovat tottuneet menestymään (Kuva: Juha Koivula)
Mikä tekee kuitenkin Feran menestyksestä entistä käsittämättömämmän? Edustusjoukkueen menestyksettömyys. Jos lähdetään vertaamaan miesten puolelta edustusjoukkueen menestystä verrannollisesti junioritoimintaan, voidaan nostaa esimerkiksi Nurmon Jymy ja Kouvolan Pallonlyöjät. Nurmo palasi miesten Superpesikseen kaudelle 2004 ja oli jo vuotta myöhemmin hopealla. Sattumaa tai ei, seuran poikajuniorit voittivat tenavaleirin mestaruudet vuosina 2006-2009 ja olivat vielä 2010 hopealla.
Kouvolan Pallonlyöjien matka toi seuran takaisin pääsarjatasolle vuotta Nurmoa myöhemmin. Kaudelle 2007 keltamustan sotisovan puki päälleen Toni Kohonen, jonka johdolla KPL nappasi kaksi hopeaa. Seuran junioritoiminta ampaisi tuolloin täysin uuteen nousuun eikä loppua näy. Iso hatunnosto kuuluu ainakin Eero Pitkäselle. Myös Koden perintö näkyy Kouvolassa kasvavissa huippulukkareissa. Menestystä on tullut pienille keltamustille sekä juniorimäärällisesti että myös mitaleissa laskettuna. E-pojat ovat olleet hopealla 2009, D-pojat 2011-2013, C-pojille on tarttunut pronssi vuonna 2013 ja B-pojat ovat päättäneet kaksi viimeistä kautteen hopeisiin tunnelmiin. Kulta on antanut vielä odottaa itseään.
Tämän vuoden naperoleirille Lappeenrantaan Kouvolan Pallonlyöjät marssitti peräti viisi (5!) poikajoukkuetta ja Kaakkois-Suomesta nähtiin myös kaksi IPV/Pesä-Ysit -yhdistelmäjoukkuetta sekä kolme ryhmää vuoden lisenssimäärän kasvattajana palkitulta Haminnan Palloilijoilta. Tilanne on varsin erilainen verrattuna esimerkiksi Seinäjoen nuorisoleiriin 2009, jolloin koko aluetta edusti vain KPL/HP -yhdistelmäjoukkue eikä lähivuosina junioreiden kenties tarvitse lähteä pelaamaan aluesarjaa muihin maakuntiin.
Jos ja kun Raumalla juhlitaan lähitulevaisuudessa myös naisten mitaleja, on mielenkiintoista nähdä, millaisen lisäbuustin se pystyy antamaan jo ennestään loistavalle juniorityölle. Esikuvien merkitystä ei voida aliarvioida.
Kuvat: Toni Lehtinen ja Juha Koivula