Salibandykausi on lyöty pakettiin, kun viime viikonloppuna pelattiin maajoukkueiden turnaukset eri puolella Eurooppaa. Hyvällä omalla tunnolla voidaan todeta, että mennyt kausi oli todella mielenkiintoinen ja värikäs. Ensimmäistä kertaa pelattu Superfinaali, useat kohut ja Classicin ja NST:n mestaruudet kruunasivat kaikkien aikojen kauden. Salibandyraatilaiset Janne Kainulainen ja Jaakko Tiira puivat mennyttä ja hieman myös tulevaa.
Kausi on saatu päätökseen. Päällimmäiset mietteet arvon raatilaiset?
JK: Aivan päällimmäisenä jäi mieleen se, kun miehissä Classic vei mestaruuden jopa ”liian” suvereenisti. Mitään ei tamperelaisilta kuitenkaan pois, vaan hattu päästä Passon ja Familyn suuntaan. Mahtava suoritus. Tämä oli loppujen lopuksi osoitus pitkäjänteisestä todella laadukkaasta työstä, jota Tampereella tehdään. Hieno salibandykausi myös muilta osin!
JT: Samoilla linjoilla – täysin ansaittu mestaruus Tampereelle. Mitä tulee kaikkien aikojen kauteen, niin sitä mennyt kausi todenteolla oli. Vaikka Classic olikin ylivoimainen, oli sarjan taso kärjen osalta kovempi kuin koskaan ja kaikki puolivälieräsarjat osoittivat, että Liigassa ei ole enää ylikävelysarjoja. Yksi asia mistä haluan antaa erityiskomplimentit Salibandyliigan ja erinäisten tekijöiden suuntaan, oli nettilähetysten runsas määrä. Hienoa työtä sillä saralla.
Miehissä Classic oli koko kauden suvereeni. Miksi?
JT: Classicin ylivoimaan löytyy useampiakin syitä, mutta päällimmäisenä tulee mieleen hyvin rakennettu joukkue. Classicin ykkönen oli sarjan paras vitja, kakkonen niin ikään huippukenttä ja kolmosesta löytyi nuoria ja nälkäisiä tulevaisuuden pelaajia. Myöskään Petteri Nykyn roolia ei sovi vähätellä, sillä menestys tuntuu seuraavan tätä miestä. Nykyn vaikutus näkyi myös siinä, että edellisen valmentajan, Jarkko Rantalan aloittama puolustuspelin vahvistaminen oli viety seuraavalle tasolle. Yhteenvetona Classicin ylivoiman voisi tiivistää toteamalla, että kun Liigan paras materiaali ja Liigan paras valmentaja pääsevät samalle aaltopituudelle on tulos tässä.
JK: Hyvin todettu. Eemeli Salin oli pitkästä aikaa napakymppisiirto Classicin kannalta. Edellinen huippuhankinta oli Jussi Piha. Muut tähtihankinnat ovat joko flopanneet pahasti tai sitten heitä on peluutettu aivan väärissä rooleissa. Alkemisti Nykky toi vihdoin mestaruuden Tampereelle ja hänen johtamansa valmennustiimi loisti koko kauden ajan.
Naisissa NST nosti pokaalia 10 vuoden tauon jälkeen. Miksi?
JK: Niin kuin aiemmin todettua, emme ole naissalibandyexperttejä. NST:n menestyksen taustalla on pitkäjänteinen työ yhdistettynä Classicin tapaan loistaviin hankintoihin, kun muun muassa kokeneet Mia Karjalainen ja Tiia Ukkonen saapuivat täksi kaudeksi nostamaan lappeenrantalaisten tasoa. Lisäksi Jonna Mäkelä osoitti jälleen olevan maailman paras maalivahti. Hienoa nähdä, että SB Pron ja Classicin valtakaudelle saatiin lyötyä kapuloita rattaisiin.
JT: Oli sinällään hieman ironista, että Classicin Vellu Koivunen pokkasi parhaan valmentajan palkinnon, sillä Superfinaalissa Lasse Kurronen vei virkaveljeään taktisesti 100-0. NST:n aktiivinen paineistus, tiivis viisikkopuolustus ja Jonna Mäkelän maaginen maalivahtipeli olivat myrkkyä siipirikolle Classicille. Näin ollen naisten mestarin voisikin tiivistää olleen joukkue, joka pelasi finaalissa pelitavalla, joka tuki omia vahvuuksia, mutta samalla huomioi vastustajan vahvuudet.
NST juhli mestaruutta 10 vuoden tauon jälkeen. Kuva: Anssi Koskinen
Superfinaali keräsi ensimmäiseksi kerraksi hyvin porukkaa. Tapahtuma tuli jäädäkseen?
JT: Henkilökohtaisesti olen finaalisarjan kannattaja ja ollut Superfinaali-oppositiossa kokoajan, mutta ainakin kuuleman mukaan tapahtuma oli ensimmäiseksi kerraksi varsin onnistunut. Itse olen kuitenkin asunut koko kevään Englannissa, joten en valitettavasti päässyt paikalle tapahtumaan. Siitä syystä en halua lähteä arvioimaan tapahtuman onnistuneisuutta suuntaan tai toiseen. Joka tapauksessa uskoisin, että tapahtuma tuli jäädäkseen – kuten jo siitä päättäessä, ei liitto ollut kiinnostunut seurojen kannoista, joten asiaan tuskin on tulossa muutosta vaikka finaalisarjaa seurojen toimesta toivottaisiin takaisin.
JK: Juu, valitettavasti itselläkin jäi tapahtuma väliin ulkomaan komennuksen takia, mutta oli hieno seurata pelejä internetin välityksellä. Huhujen mukaan tapahtuma oli onnistunut ensimmäiseksi tapahtumaksi. Tuskinpa finaalisarjaa tullaan näkemään ainakaan 10 vuoteen, vaan tällä konseptilla mennään kohtuullisen pitkään. En oikein osaa sanoa onko se hyvä vai huono, mutta näillä mennään.
Katse tulevaan. Miltä näyttää miesten Salibandyliigan kausi 2016-2017?
JK: Classic vahvistuu entisestään ja tulee olemaan ensikin kaudella vaikeasti voitettava. Mielenkiintoista nähdä saako EräViikingit kasattua jo ensimmäiselle kaudelle mestaruudesta taistelevan nipun. Oilers on varmasti edelleen kova Happeen ohella. SPV heikkenee ja Seinäjoella mestaruudesta tuskin ensi kaudella taistellaan. TPS vahvistuu edelleen ja lyö kiilaa kärkiporukoille. Häntäpään ero kärkeen tulee olemaan edelleen valitettavan suuri.
JT: Tähän arvioon on helppo yhtyä, toki täytyy odotella minkälaisia muutoksia seurojen kokoonpanoihin on tulossa. Uskoisin kuitenkin, että ensi kaudella erottuu selkeä kärkinelikkö, johon kuuluu Classic, Oilers, Happee ja EräViikingit, eli 3,5 tämän kauden välieräjoukkueista. Niin sanottuun ylempään keskikastiin tulee kuulumaan SPV, TPS ja OLS, jonka jälkeen taso tulee todennäköisesti tippumaan. Jos huhuja on uskominen ei Salban tilanne näytä kovinkaan hääviltä, joten Salba ja Steelers muodostavat häntäpään.
Salibandyraadin tähdistökentällinen:
Eemeli Salin: Salibandykauden paras pelaaja. Isokokoinen laituri oli huippupelaaja jo Kooveessa pelatessaan, mutta siirto Classiciin ja sitä kautta vielä astetta parempien pelaajien kanssa pelaaminen on vienyt Salinia vielä pykälän eteenpäin pelaajana. Pisteiden valossa Salinin kausi oli menestys (runkosarjassa 2. pudotuspeleissä 1.), mutta loistavana kahdensuunnanpelaajana tunnetun laiturin +/-tilasto oli jotakin täysin käsittämätöntä: runkosarjassa +82 ja pudotuspeleissä +18, koko kaudella siis yhteensä +100!
Nico Salo: Huippulahjakkuus siirtyi tällä kaudella sentterin tontille ja tuo siirto osoittautui jättimenestykseksi, sillä maajoukkuemies toimi liigan parhaan kentällisen moottorina. Sentterinä Salon ominaisuudet pääsevät vielä hyökkäävän puolustajan paikkaa paremmin oikeuksiinsa – loistava liike ja pelinlukutaito, jotka toimivat saumattomasti kentän jokaisella neliömetrillä tekevät pirkkalalaisesta liigan kokonaisvaltaisimman pelaajan.
V-M Hynynen: Kokenut Hynynen vei pistepörssin peräti 12 pisteen erolla Saliniin. Salin on kerännyt tällä kaudella isoimmat otsikot ja Hynysen suoritus on jäänyt aika pienelle huomiolle. 54 maalia 26 otteluun on järkyttävän kova suoritus! Hynystä on haukuttu laiskaksi puolustuspelaajaksi, mutta tätä hän ei ole ollut vuosiin – osoituksena Happeen paras +/- -saldo +36. Toivottavasti tämä SC Bluesin kasvatti jatkaa vielä uraansa, koska vauhtia riittää.
Mikko Leikkanen: Päättyneen kauden paras puolustaja ja todella tärkeä palanen Classicin mestaruudessa. Ykköskentän puolustaja iski 23 ottelussa 35 pistettä ja +/- -saldo peräti +72. Leikkanen omaa tällä hetkellä sarjan vaarallisimman laukauksen, joka lähtee kantista tai suoraan syötöstä. Todellinen täsmäase tulevissa MM-kisoissa. Mainion kauden arvoa nostaa entisestään se, että tamperelainen kuntoutti polveaan edelliset 1,5 vuotta.
Jonne Junkkarinen: Pienistä loukkaantumisista huolimatta on tällä hetkellä Suomen paras pallollinen puolustaja. Gasellin lailla liikkuva vaajakoskelainen on kehittänyt laukaustaan ja kunnossa pysyessään esiintyy jouluna MM-kisoissa.
Joonas Kaltiainen: Hieman pienikokoinen, mutta se ei menoa haittaa. Oli jo viime kaudella loistava, mutta tällä kaudella breikkasi toden teolla, eikä Tapiolassa varmaan edes muisteta kuka on Tomi Ikonen. Otti joukkuettaan aika ajoin reppuselkään ja sai ansaitun kutsun maajoukkueeseen, jossa kaatoi männä viikonloppuna Tsekin ja Ruotsin. Todellinen huippulupaus, johon Oilers voi luottaa vielä pitkään. Komplimentit myös Oilersin maalivahtivalmennuksen suuntaan, jossa on tehty Ikosen ja Kaltiaisen tasoisia maajoukkuemiehiä useampana vuotena putkeen.
Kansikuva: Anssi Koskinen