Puolitoista viikkoa intohimoisesti Lahden MM-kisoja seurattuani päädyin verestelemään vanhoja ja muistelemaan vuoden 2001 vastaavia kotikisoja. Mieleeni tuli muutakin kuin doping. Olin silloin pieni kolmasluokkalainen, joka seurasi jo silloin hiihtoa monen luokkakaverini tavoin. Katsoimme hiihtoa joukolla. Itse tunsin nimeltä ja ulkonäöltä veerpalut, hetlandit, ja valbusat, Suomi-hiihtäjistä puhumattakaan.
Muistan, kuinka opettajamme Ilpo Haalisto raahasi kookkaan Salora-merkkisen television luokkaamme, jotta näimme kisoja, kun koulupäivän iltapäivätunnit puskivat päälle. Haalisto oli urheilumiehiä, sillä hän kuului itsensä juoksija Wilson Kirwan seurakavereihin Lahden Ahkerassa. Olen varma, että emme olleet ainoa luokka, joka sai etuoikeutetusti nauttia tuolloin hiihdon MM-kisojen tunnelmasta.
Tiedustelin veljeltäni, luokanopettaja, Sami Happoselta, joka opettaa Nurmijärvellä juuri kolmasluokkalaisia, että mikä on tänä päivänä koulussa homman nimi. Seuraavatko lapset hiihtoa? Vastaus oli jokseenkin mielenkiintoinen.
– Ei olla paljon hiihdosta puhuttu. Muutoinkaan lapset eivät seuraa välttämättä suomalaisia urheilijoita hirveästi. Esimerkiksi jalkapallossa Paul Pogban ja Lionel Messin kaltaiset supertähdet tiedetään hyvin, mutta sitten Sami Hyypiä ei sano lapsille mitään, Happonen toteaa.
– Urheilun näyttäminen on varmaankin opettajan oma harkinnanvarainen valinta, mutta tuntuu, että sille ei tänä päivänä löydy tilaa. Opittavaa sisältöä on niin paljon uudessa opetussuunnitelmassa.
Happonen ei ole näyttänyt oppilaille hiihtoa, mutta kun hän itse katsoi sivusilmällä koulurakennuksessa tabletistaan miesten viestiä, oppilaat tulivat lähinnä ihmettelemään laitetta, eikä sitä mitä ruudussa tapahtui. On mielenkiintoista nähdä, mikä on tilanne esimerkiksi 20 vuoden päästä. Kiinnostaako hiihto enää silloin lapsia ylipäätään? Minusta hiihto on niin iso osa suomalaista kulttuuria ja historiaa, että sitä pitää alkaa pian vaalia.
Lapsena leikimme talvisin veljieni kanssa hiihtokilpailuja ja kellotimme toisillemme aikoja, jotka merkattiin vihkoon, jonkun tietyn hiihtäjän nimellä. Itse olin hyvin usein Jari Isometsänä kierroksella. Urheilun seuraaminen telkkarista laskee kynnystä lähteä itsekin leikkimään ja imitoimaan kilpailuja ulos. Nykyään puhutaan, kuinka lapset eivät pelaa enää esimerkiksi ulkojäillä lätkää vanhojen ”hyvien” aikojen tapaan. Näin on käynyt valitettavasti myös hiihdolle.
Kansikuva: Giovanni Auletta/Agence Zoom/Getty Images