Vaikka ei välttämättä uskoisi, Frankfurt kuuluu ehdottomasti siihen kastiin missä kaupunki ja sen jalkapalloseura ilmentävät täsmälleen toinen toistaan. Läntisessä Saksassa sijaitseva Frankfurt am Main mielletään ehkä hieman hajuttomaksi ja värittömäksi paikaksi, joka saattaa selittää tietynlaiseen henkiseen paitsioon joutumisen.
Kaupunki on globaalisti yksi Euroopan ehdottomista finanssi- ja pankkimaailman keskuksista, jota entisestään korostavat maisemaa halkovat, massiiviset pilvenpiirtäjät. Osaltaan juuri näiden stereotyyppien vuoksi kaupunki ei ole ikinä noussut erityisen suureen suosioon turistien keskuudessa. Ainakaan jos sitä vertaa rosoiseen, boheemiin Berliiniin tai vauraaseen ja kauniiseen Müncheniin.
Frankfurt on Hessenin osavaltion suurin kaupunki ja sen yli 700 000 asukasta muodostavat ison monikulttuurisen yhteisön. Sama pätee hieman pienemmässä mittakaavassa myös kaupungin suurimpaan jalkapalloseuraan, joka pitää sisällään niinikään laajan kirjon eri kulttuureista lähtöisin olevia ihmisiä. Seuran logossa on ylväs kotka, jonka siivet levitettyinä voi nähdä jopa kutsuvan katsojan syleisyynsä.
Pitkä historia on menestyksen täyteinen, mutta myös putoamiset Bundesliigasta ovat tulleet tutuiksi
Jo vuonna 1899 alkunsa saanut Eintracht Frankfurt on perinteikäs monilajiseura, ja sen jalkapallojaosto on ylivoimaisesti suosituin ja tärkein. Seuran parhaat päivät – jos niitä mitataan pokaaleilla – ajoittuvat vuosikymmenten taakse. Vuonna 1959 se voitti ensimmäisen ja ainoan Saksan mestaruutensa, jonka lisäksi menestystä on tullut Saksan cupin voiton muodossa vuosina 1974,1975, 1981 ja 1988. Vuonna 1960 Frankfurt ylsi Euroopan Cupin finaaliin, jonka hävisi lopulta kuitenkin Real Madridille. Vuonna 1980 saavutettu Uefa Cupin voitto nosti seuran viimeistään isoksi tekijäksi saksalaisessa seurajalkapallossa.
Nykyaika ei kuitenkaan ole kohdellut frankfurtilaisia silkkihansikkain. ”Die Adler” on ehtinyt pudota 2. Bundesliigaan jopa neljästi vuoden 1995 jälkeen, vaikkakin se on pystynyt joka kerta nousemaan takaisin ylös pikaisella tahdilla. Yksi Eintrachtin monista lempinimistä kuuluu ”Launische Diva – oikukas diiva”, joka kuvaa osuvasti seuran tempoilevaa historiaa.
Viimeisin visiitti toiseksi korkeimmalle tasolle tapahtui kaudella 2011-2012, kun Eintracht oli edellisenä keväänä jäänyt Bundesliigan toiseksi viimeiseksi. Paluu takaisin pääsarjaan tapahtui kuitenkin näyttävästi vuotta myöhemmin, ja kaudella 2012-2013 Kotkat sijoittuivat Bundesliigassa komeasti jo kuudenneksi. Sen ansiosta avautui myös paikka Eurooppa liigaan kaudeksi 2013-2014. Aaltoliike vei kuitenkin jälleen pian alaspäin ja kauden 2015-2016 päätteeksi seura joutui hermoja raastavaan putoamiskarsintaan 2. Bundesliigan kolmosta, Nürnbergia, vastaan.
Karsinta oli – niin kuin olettaa saattaa – dramaattinen. Ennakkosuosikkina ensimmäiseen kotona pelattavaan otteluun lähtenyt Frankfurt jäi 1-1 tasatulokseen, vaikka Commerzbank Arena pauhasi läpi pelin äänekäästi intohimoisten fanien tukemana.
Seuran kasvatti, kapteeni ja fanien suursuosikki, puolustaja Marco Russ, oli saanut kivessyöpädiagnoosin ottelun alla, joka shokeerasi koko seurayhteisöä. Mies päätti urhoollisesti kuitenkin osallistua taisteluun, ja oli pelaavassa kokoonpanossa. Seuraikonista tuli kuitenkin todellinen epäonnen soturi hänen tehtyä oman maalin, joka toi Nürnbergille kullanarvoisen vierasmaalin, ennen kaiken ratkaisevaa toista osaottelua.
Toisessa kohtaamisessa liki 50 000 –päinen yleisö Nürnbergin Max-Morlock-Stadionilla sai jännitettävää koko rahalla, vaikka maaleja ei lopulta nähtykään kuin yksi ainoa. Sen teki reilun tunnin pelin jälkeen Frankfurt, joka säilytti paikkansa pääsarjassa pienimmällä mahdollisella erolla. Kesken kauden seuraan tullut valmentaja Niko Kovac palkittiin kauden päätteeksi Fair Play –palkinnolla, mutta todellinen palkinto oli luonnollisesti säilyminen.
Mahalaskun kautta uuteen nousuun
Kun jalkapalloseura joutuu myrksyn silmään ja kokee putoamisuhan kaikessa riipivyydessään, on vaikutukset yleensä kahtalaiset. Tapahtunut koetaan silmät avaavana herätyksenä, joka pakottaa organisaatiota ryhdistäytymään jotta jaloille nousisi entistä vahvempi seura. Se voi olla myös signaali siitä, että seura todennäköisesti tulee putoamaan väistämättä sarjaporrasta alemmas, ennemmin tai myöhemmin. Kummassakin tapauksessa nämä ovat kuitenkin loppuviimein omia valintoja, eikä pelkän kohtalon käsissä.
Frankfurtin tapauksessa seura otti itseään niskasta kiinni ja sai karistettua putoamispeikon, ilmoittautuen seuraavan kauden aikana jopa taisteluun europelipaikoista.
Frankfurt teki harkittuja siirtoja kesällä 2016, täydentäen joukkuetta lähinnä lainapelaajilla. Kaksi parasta hankintaa olivat Real Madridista tulleet, vähäiselle peliajalle jääneet nuoret Omar Mascarelli ja Jesus Vallejo. Mascarelli tuli kolmen vuoden pysyvällä sopimuksella kun taas Vallejo saapui lainakontrahdilla. Valmentaja Kovac hehkutti Vallejoa täysin palkein, ja keskuspuolustaja olikin yksi Bundesliigan parhaimpia hankintoja kaudella 2016-2017.
Joulukuun lopussa 2016 Eintracht oli Bundesliigan neljäntenä, ”vain” 10 pistettä Bayern Münchenia perässä joulutauolle lähdettäsessä. Edellisenä keväänä eroa baijerilaisjättiin oli jopa 52 pistettä. Hieno syyskausi vaihtui kuitenkin lopulta pettymysten kevääksi. Pilvilinnat romahtivat pian Rückrunden alettua. Tammikuussa Lukas Hradeckyn joukkue voitti kaksi ensimmäistä peliään, mutta seuranneista 15 sarjapelistä sen onnistui voittaa vain yksi ainoa. Kevään valopilkku oli paikka Cupin finaalissa, jossa kuitenkin lopulta Dortmund osoittautui vahvemmaksi 2-1 lukemin.
Palaset loksahtaneet kohdalleen tämän kauden joukkueessa
Viime kesänä Frankfurtiin saapui jopa 12 uutta pelaajaa. Se oli villi kesä mutta eräänlainen hallittu kaaos joka vahvisti entisestään Frankfurtin kansainvälistä mainetta, usean ulkomaalaisen pelaajan saapuessa seuran riveihin. Seura hankki talentteja laajalla otannalla, ja nyt 24 pelatun kierroksen jälkeen Kotkat majailevat neljäntenä, kiinni viimeisessä Mestarien liiga-paikkaan oikeuttavassa sijassa. Vielä on toki liian aikaista ennustaa tulevaa, mutta tähän mennessä kuluva kevätkausi on sujunut huomattavasti vuoden takaista paremmin.
Tämän kauden Frankfurtissa yhdistyy nuoruus, kokemus, tunteenpalo ja vahva joukkuehenki. Jokainen joukkueen jäsen on pystynyt täyttämään roolinsa odotetunlaisesti, eikä suoranaisia floppeja ole ollut. Maalin suulla Hradecky on ollut paikoin jopa sensaatiomainen, eikä suurempien seurojen osoittamaa kiinnostusta suomalaismaalivahdista voi pitää missään määrin yllätyksenä. Turusta maailmalle ponkaissut veräjänvartija on aloittanut Frankfurtiin saapumisensa jälkeen tolppien välissä yhtä kamppailua lukuunottamatta kaikki sarjaottelut.
David Abraham, Timothy Chandler ja Makoto Hasebe ovat kokeneita puurtajia ja elintärkeitä roolissaan, vaikkakaan eivät erityisen mediaseksikkäitä.
Ranskalaisen Sebastian Hallerin hankinta hollantilaisesta Utrechtista oli nappiosuma. Kehityskelpoinen hyökkääjä on noussut uudelle tasolle tällä kaudella ja tehnyt jo 12 maalia tähän mennessä. Kunnia onnistumisista menee suoraan seuran scouting-osastolle.
Kova temppu oli puolestaan profiilipelaaja Kevin-Prince Boatengin värvääminen. jonka läheinen suhde valmennukseen oli varmasti yksi merkittävistä syistä ison persoonan saapumiseen. Kovacilla ja Boatengilla on yhteinen historia Hertha Berlinistä.
Frankfurtin joukkue on melkoinen sulatusuuni., josta löytyy kansallisuuksia aina Suomesta Japaniin sekä USA:sta Israeliin saakka. Edustusjoukkueessa pelaa enemmän ulkomaalaisia ja kaksoiskansalaisia kuin saksalaisia. Hauska lisä on, että vahvuudesta löytyy myös nuori eteläafrikkalainen Nelson Mandela. Entisen afrikkalaisen suurmiehen nimikaima ei kuitenkaan ole vielä merkkauttanut Bundesliiga-esiintymisiä edustusjoukkueen riveissä.
Seura on kuin kaupunki itse. Kirjo eri ympäristöistä ja kulttuureista tulleita pelaajia, jotka yhdessä muodostavat toimivan kollektiivin. Siinä missä FC Bayern hamstraa liki kaikki saksalaiset kärkinimet, on Frankfurtissa aina tilaa ulkomaalaiselle tietotaidolle ja osaamiselle.
Se, että seura on rohkeasti hakenut pelaajia kotimaan markkinoita kauempaa, on tuonut sille aivan oman identiteettinsä. Se on myös yksi niistä syistä, miksi oikukas diiva näyttää pitkän uinumisen jälkeen taas herämisen merkkejä.
Artikkelikuva: All Over Press