EM-karsintojen tähän mennessä vakuuttavin joukkue on ollut kiistatta Englanti. Maan saldo karsinnoissa on komea – kuusi voittoa kuudesta pelistä, mikä tarkoittaa käytännössä varmaa kisapaikkaa. Huuhkajien kannattajillekin tuttu Roy Hodgson on tehnyt kolmen leijonan peräsimessä onnistuneen sukupolven vaihdoksen, monien ikääntyneiden huippupelaajien päätettyä maajoukkue-uransa. Faneille.com teki katsauksen jalkapallon synnyinmaan nuorista pelaajista, ja Englannin maan tulevaisuus näyttääkin todella valoisalta.
1970-luvun puolivälissä ja sen jälkeen syntyneiden osalta Englannin pelaajatuotanto oli todella laadukasta aina 80-luvun alussa syntyneisiin saakka. Näiden ikäluokkien paras sauma voittaa kansainvälinen turnaus osui Saksan MM-kisoihin vuonna 2006, kun Englanti noteerattiin turnauksen ennakkosuosikkien joukkoon. Englannin turnaus kuitenkin päättyi dramaattisten vaiheiden jälkeen Portugalia vastaan jo puolivälierissä. Joukkueesta löytyi useita maailman huippuihin omalla pelipaikallaan kuuluneita pelaajia, kuten keskikentän David Beckham(-75), Frank Lampard (-78) tai Steven Gerrard (-80). Joukkueen puolustuksesta löytyi niin ikään laatua, kun toppariparin muodostivat John Terry(-80) sekä Rio Ferdinand (-78), laitapuolustajien tonteilla viilettivät Ashley Cole (-80) sekä Gary Neville (-75). Edellä mainittujen lisäksi kyseisiä ikäluokkia edusti myös Sir Alex Fergusonin keskikentän moottorit Paul Scholes (-74) sekä Michael Carrick (-81).
1982–88: Pysähtynyt pelaajatuotanto
Kyseisen joukkueen pelaajista Lampard ja Gerrard paketoivat maajoukkueuransa viime kesän MM-kisoissa ja heidän jälkeen Englannin pelaajatuotanto on ollut huomattavasti hiljaisempaa. Vuosien 1982-88 välissä syntyneistä englantilaisista kansainvälisen tason huippupelaajiksi voi laskea ainoastaan Joe Hartin (-87), Gary Cahillin (-85) sekä maajoukkuetta nykyisin kipparoivan Wayne Rooneyn (-85). Kyseisistä ikäluokista toki löytyy hyviä pelaajia kuten James Milner (-86), Glen Johnson (-84) tai Everton-kaksikko Leighton Baines (-84) sekä Phil Jagielka (-82), mutta kun vertaa Englantia esimerkiksi viime aikoina pärjänneisiin Espanjaan ja Saksaan, on Englanti jäänyt selvästi jälkeen kyseisten ikäluokkien osalta.
Saksan maailmanmestaruuden voittaneesta miehistöstä löytyi ikäluokkien 1982-88 edustajia runsaasti, esimerkiksi Mesut Özil (-88), Phillip Lahm (-83), Manuel Neuer (-86), Bastian Schweinsteiger (-84) sekä Jerome Boateng (-88). Myös Espanjalta löytyy näihin ikäluokkiien muun muassa Andres Iniesta (-84), Santi Cazorla (-84), David Silva (-86), Cesc Fabregas (-87), Sergio Ramos (-86) sekä Gerard Pique (-87). Joten Englannin voi väittää jääneen 1980-luvun puolivälissä syntyneiden osalta pahasti jälkeen maailman huippua.
1989–1992: Valoa tunnelin päässä
Vuonna 1989 syntyneet ovat olleet Englannille varsin hyvä ikäluokka. Hillsborough’n katastrofin vuonna on syntynyt muun muassa Arsenalin Theo Walcott, Liverpoolia edustava Daniel Sturridge, Manchester Unitedin luottopuolustaja Chris Smalling sekä kovaa nousua Valioliigan keskikenttäpelaajien eliittiin tekevä Fabian Delph. Walcott nousi maajoukkueeseen jo 17-vuotiaana, ollen mukana aiemmin esitellyssä Sven-Görän Erikssonin luotsaamassa MM-joukkueessa vuonna 2006. Walcott on kärsinyt urallaan paljon loukkaantumisista, eikä ole ainakaan vielä noussut maailmanhuippujen joukkoon, vaikka potentiaalia löytyykin. Sturridge oli Englannin pitkään kaipaama puhdas 9-paikan huippuhyökkääjä, ja miehen toissa kaudella latomat 22 valioliigamaalia oli osoitus siitä, että mies on parhaimmillaan maailmanluokan hyökkääjä.
Jordan Henderson täyttää Steven Gerrardin saappaat niin Poolissa kuin kolmen leijonan paidassa. Kuva: Getty
1990-syntyneiden osalta Englannista löytyy laadukkaita pelaajia. Kenties paras tämän ikäluokan kasvatti on Liverpoolia tulevalla kaudella kipparoiva Jordan Henderson, joka on noussut maailman parhaiden keskikentän keskustan pelaajien joukkoon. Toinen vuonna 1990 syntynyt huippumies on Manchester Unitedista Tykkimiehiin vaihtanut Danny Welbeck, jonka otteet ovat olleet varsin mielenkiintoisia. Arsenalin paidassa Welbeckin maalijyvä oli tukossa, mutta Englannin paidassa mies on loistanut kuudella karsintamaalilla ja siinä sivussa hyökkääjä napannut viisi kertaa Man of the Match –palkinnon. Erittäin mielenkiintoinen nimi on Hendersonin ja Welbeckin kanssa samaa ikäluokkaa edustava Kyle Walker. Tottenhamin oikea pakki on ollut jo vuosia Valioliigan parhaita pelipaikallaan, mutta loukkaantumiset ovat sotkeneet miehen menoa pahasti. Tästä osoituksena se, että Walker on missannut edelliset MM- sekä EM-kisat loukkaantumisten vuoksi.
Vuonna 1991 syntyneiden osalta Englannilta ei löydy huipputekijöitä, mutta loistavasti oman tonttinsa hoitavia pelaajia, kuten Ryan Mason sekä Nathaniel Clyne. Lupauksia herättäneiksi pelaajiksi voisi vastaavasti luokitella Jack Rodwellin sekä Andros Townsendin.
1989–1992 -ikäluokkien suurin helmi löytyy nuorimmasta ikäluokasta, Arsenalin Jack Wilshere. Nuorena huipulle noussut Tykkimiesten kasvatti on kärsinyt nilkkavammoista, mutta pelikunnossa ollessaan mies on yleensä todella hyvä. Wilshere on seurakaverinsa Welbeckin tavoin loistanut maajoukkueessa ja on Hodgsonin ehdottomia luottopelaajia maajoukkueessa. 1992 syntyneet ovat muutenkin kova ikäluokka sillä kyseisenä vuonna on syntynyt muun muassa Manchester Unitedin Phil Jones sekä hiljattain Liverpoolin siirtynyt Danny Ings. Wilsheren kanssa samaan ikäluokkaan kuuluu myös suomalaisille tuttu Carl Jenkinson. Kaiken kaikkiaan Englannilta löytyy kohta uransa huipulla oleviin ikäluokkiin runsaasti hyviä pelaajia, joiden varaan maajoukkueen onnistunut sukupolven vaihdos on pitkälti rakentunut.
1993–1995: Tulossa todellisia timantteja
Tarkastellessa nuoria englantilaisia, voi vuonna 1993-syntyneiden ikäluokan nostaa muiden yläpuolelle. Kyseisen ikäluokan kirkkain tähti on Tottenhamissa menneellä kaudella läpimurron tehnyt Harry Kane, joka oli viime kaudella Valioliigan toiseksi paras maalintekijä 21 osumallaan. Kane on isokokoinen, taitava ja loistava viimeistelijä, jolla on kaikki eväät nousta uudeksi Alan Sheareriksi. Saman ikäluokan huippuihin kuuluu Arsenalin Alex Oxlade-Chamberlain, joka on kuulunut maajoukkueen vakiokasvoihin jo 18-vuotiaasta lähtien. Nopea ja röyhkeä laituri omaa todella kovan potentiaalin ja voi hyvin nousta maailman parhaiden laitapelaajien joukkoon. -93 -ikäluokan kolmas huipputalentti on Evertonin Ross Barkley, joka on ollut Toffeesin avainpelaajia jo useamman kauden ajan. Loistavan perustekniikan omaava Barkley omaa myös eväät nousta maailman terävimpään kärkeen omalla pelipaikallaan. Kyseisen ikäluokan neljäs huippulahjakkuus on West Bromwichissa 14 liigamaalia tehnyt Saido Berahino. Nopea kärkimies on herättänyt suurseurojen kiinnostuksen, mutta Baggies tietää miehen potentiaalin, mistä kertoo Berahinolle lätkäisty 30 miljoonan punnan hintalappu.
1994-syntyneistä löytyy yksi Englannin kovimmista lupauksista, Liverpoolin Raheem Sterling. Nuori laituri debytoi Valioliigassa jo 17-vuotiaana ja oli Poolin ehdottomia avainpelaajia toissa kauden kakkossijaan päättäneessä Brendan Rodgersin miehistössä. Vaikka viime kausi oli hieman vaisumpi, niin Sterlingillä kuin koko Poolilla, on Sterling huikean potentiaalinsa ohella jo nyt kova tekijä, mistä kertoo siirtohuhujen keskellä olevan laiturin 50 miljoonan punnan hintalappu. Sterlingin ohella -94 -ikäluokan kovimmat talentit ovat Evertonin toppari John Stones, Tottenhamin Eric Dier sekä Southamptonin keskikenttäpelaaja James Ward-Prowse. Stonesin pelitaidoista kertoo paljon se, että mies on noussut nuoresta iästään huolimatta Evertonin vakioavaukseen Jagielkan vierelle.
Nykyfutiksessa 20-vuotiaat avauksen topparit ylemmän keskikastin joukkueissa ovat kuitenkin todella harvinaisia. Dier on hyvin mielenkiintoinen tapaus sen takia, että mies on saanut jalkapallo-oppinsa pitkälti Portugalissa. Viime kesänä puolustaja kuitenkin siirtyi kotimaahansa Sporting Lissabonista ja osoittautui jo ensimmäisellä kaudellaan käyttökelpoiseksi rotaatiopelaajaksi Spursin alakerrassa. Southamptonia edustava Ward-Prowse taas on hyvin englantilaistyyppinen keskikenttäpelaaja – mies omaa loistavan syöttö- ja potkutekniikan, sekä hyvän peliälyn, minkä ansiosta Saintsin kasvatin pitäisi nousta lähitulevaisuudessa myös maajoukkueeseen.
Luke Shaw tulee ottamaan lähivuosina avauspaikan Englannin vasempana laitapakkina. Kuva: Getty
1995 –ikäluokan kovimmat lupaukset ovat Southamptonin akatemiasta pompanneet laitapuolustajat Luke Shaw ja Callum Chambers. Viime kesän MM-joukkueessa mukana ollut Shaw pelasi todella rikkonaisen debyyttikauden ManU:n linjassa, mutta 17-vuotiaana Valioliigassa debytoinut vasen puolustaja on todella kovan luokan lupaus, sillä Shaw oli Southamptonissa jo 18-vuotiaana yksi Valioliigan parhaista pelipaikallaan. Toisella laidalla operoiva Chambers siirtyi viime kesänä Tykkimiehiin ja pelasi loistavan syyskauden, jonka ansiosta Hodgson palkitsi nuoren puolustajan maajoukkuekutsulla. Kevät oli Chambersin osalta hiljaisempi, mutta puolustajan kyetessä ison kokonsa vuoksi pelaamaan myös topparin tonttia, on Chambers yksi Englannin kovimpia puolustajalupauksia.
Ikäluokan kolmas huippulupaus on jo muutaman vuoden Derby Countyn avainpelaajiin kuulunut Will Hughes. Keskikentän keskustassa operoiva Hughes on ollut monien Valioliiga joukkueiden kiikarissa, mutta toistaiseksi nuori mies on pysynyt Championshipissä, missä kehitys on ollut loistavaa ja siirto isompiin ympyröihin on ainoastaan ajan kysymys. Edellä mainittujen kanssa samaan ikäluokkaan kuuluu myös Liverpoolin Jordon Ibe, joka ei ole vielä täysin breikannut Poolin miehistössä, mutta nopea laituri omaa paljon potentiaalia.
1996–1998: Nimet muistiin
Painakaa nimi mieleen. Isiah Brown on yksi Englannin tulevaisuuden helmistä. Kuva: Getty
Vuonna 1996 ja sen jälkeen syntyneiden osalta läpimurtoja Valioliigatasolla ei ole vielä syntynyt, huippulupaavia nuoria englantilaisia kuitenkin löytyy. Ensimmäisenä voisi mainita muutaman pelin Chelsean keskikentällä pelanneen Ruben Loftus-Cheekin (-96), joka oli mukana jo alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa. Nuorten Mestarien liigan voittaneen Chelsean akatemiasta löytyy Loftus-Cheekin ohella muitakin huippulupauksia, kuten joukkuetta kipparoinut ja kaksi maalia finaalissa tehnyt Isiah Brown (-97), joka viihtyy keskikentän laidoilla. Sinisten akatemian kenties kovin talentti on kuitenkin Dominic Solanke (-97). Hyökkääjä latoi yhdeksään nuorten Mestarien liiga peliin 12 maalia ja tarjoili 6 syöttöä, myös reserveissä syntyi 13 maalia 18 pelissä.
Kannattaa painaa mieleen myös Arsenalissa pelaavan Dan Crowleyn (-97) nimi. Crowley viihtyy parhaiten hyökkäävänä keskikenttäpelaajana ja omaa loistavan tekniikan. Hyviä otteita akatemiassa ja reserveissä esittäneen keskikenttämiehen nousu Tykkimiesten ykkösmiehistöön tapahtunee aivan lähiaikoina. Pohjois-Lontoon toisen joukkueen, Tottenhamin riveistä löytyy todella lahjakas Dele Alli (-96). Spurs osti Allin MK Donsista tammikuussa, mutta mies pelasi kauden loppuun Milton Keynesissä, missä 39 pelaamassaan League Onen ottelussa syntyi 16 maalia ja 9 maalisyöttöä, mikä on loistava määrä keskikenttäpelaajalla.
Englannin nuorisomaajoukkueiden vakiokasvoihin kuulunut Adam Armstrong (-97) kuuluu myös Englannin kovimpiin lahjakkuuksiin. Newcastlea edustava hyökkääjä pelasi viime kaudella jo 11 Valioliigapelissä, jonka lisäksi Armstrong kokosi 11 maalia 14 reservipelissä. Myös West Hamissa pelaavan Reece Oxford (-98) kannattaa painaa muistiin. Vaikka nuori toppari ei saanutkaan minuutteja Valioliigassa, kertonee miehen potentiaalista jotain se, että Oxford oli ensimmäistä kertaa Hammersin edustusmiehistön penkillä tammikuussa, niukin naukin 16-vuotiaana.
Yhteenveto: Englanti on huipulla Venäjän MM-kisoissa
Vaikka nuorien pelaajien nousua maailman huipulle onkin vaikea ennustaa, löytyy Englannista tällä hetkellä todella paljon huippulupaavia nuoria pelaajia. Osa heistä on jo noussut Valioliigan huippupelaajiksi, kun taas osa odottaa vielä läpimurtoa. Joka tapauksessa Englannin tulevaisuus näyttää todella valoisalta, eikä kansainvälisten turnausten voittaminen miesten tasolla ole enää toiveajattelua. Ensi kesän EM-kisat Ranskassa voivat tulla menestyksen kannalta liian nopeasti, sillä maan nuoret huiput eivät ole vielä Saksan tasolla.
Kolmen vuoden päästä järjestettävissä MM-kisoissa ja siitä eteenpän Englannin pitäisi olla todella vahva. Rooney ja Hart vetävät viimeisiä kausiaan huipulla, mutta esimerkiksi Henderson on Venäjällä 28-vuotias, Wilshere 26, Kane ja Oxlade-Chamberlain 25, eli uransa huipulla tai ainakin hyvin lähellä sitä. Keskeistä Englannin tulevan menestyksen kannalta on kuitenkin se että maalta löytyy huipputalentteja jokaiselle pelipaikalle. Puolustukseen on esimerkiksi Jones, Shaw, Chambers sekä Stones. Keskikentän keskustaan Wilshere, Henderson sekä Barkley, kun taas laidoille Kolmella leijonalla on heittää Walcott, Oxlade-Chamberlain sekä Sterling. Hyökkäykseen taas vaihtoehtoja on lukuisia, esimerkiksi Kane, Sturridge tai Berahino. Näin ollen vuoden 2018 MM-kisoissa Englannin kokoonpano kestää varmasti vertailun kaikkiin muihin huippumaihin.
Koska huippulahjakkuuksia löytyy Englannista niin paljon ja nämä talentit ovat osuneet 90-luvulla syntyneiden osalta niin moneen ikäluokkaan, on maalla edellytyksiä nousta nykypäivän Espanjan tai Saksan kaltaiseksi kestomenestyjäksi maajoukkuekilpailuissa. Englannin ainoan merkittävän pokaalin, 1966 Wembleyllä voitetun maailmanmestaruuden jatkoksi, on hyvin suurella todennäköisyydellä tulossa uusia titteleitä.
Englannin ennakoitu kokoonpano vuoden 2018 MM-kisoissa:
