Ensi alkuun todettakoon, että kirjoitan tämän kommentin täysin omasta, subjektiivisesta ja futisromanttisesta näkökulmasta. Perjantainen Stadin derby oli itselleni ensimmäinen, eivätkä kummatkaan pääkaupungin joukkueista herätä sen suurempia tunteita. Halusin mennä todistamaan ainutlaatuista suomalaista urheilutapahtumaa, jota Stadin derby todella oli. Valitettavasti suomalaiset valtamediat ovat jälleen keskittyneet kaikkeen muuhun kuin itse otteluun, joten päätin tarttua kynään ja pyrkiä parhaani mukaan oikaisemaan käsitystä, minkä valtamediaa lukemalla saattaa saada.
Itse ottelua en sen kummemmin ala ruotimaan, sillä se ei noussut suurten spektaakkeleiden joukkoon. Derbyvoiton lukemin 2–1 korjannut HIFK puolusti hyvin ja hyödynsi omat paikkansa. Vastaavasti ilman Atomu Tanakaa ja Taye Taiwoa pelannut HJK ei pallonhallinnasta huolimatta löytänyt keinoja päästä maalipaikoille.
Mutta itse asiaan. Nyt kun vihdoin pääsin Sonera Stadionin lehtereille, voin todeta derbyn olleen todella hieno ja ainutlaatuinen tapahtuma. En ainakaan henkilökohtaisesti tiedä yhtäkään suomalaista urheilutapahtumaa, missä runsaslukuiset fanipäädyt laulavat pelit alusta loppuun. Muutenkin pelin aikana ilmassa olevan sähkön ja jännityksen voi vertauskuvallisesti todeta olleen käsinkosketeltavaa. Siinä joukkovoimassa, joka kerää ihmiset laulamaan yhteisen jutun puolesta on jotakin äärimmäisen hienoa ja sitä nähdään Suomessa valitettavan vähän, lajissa kuin lajissa.
Tapahtumassa nähdyt järjestyshäiriöt olivat toki valitettavia. Esimerkiksi pyrot ovat mielestäni loistava ja näyttävä lisä futismatseihin, mutta niiden kanssa pitäisi oikeasti osata käyttäytyä, jotta turhilta vahingoilta vältyttäisiin. Myöskään kannattajien väliset tappelut eivät kuulu jalkapalloon, mutta jokainen vähänkään kyseisestä lieveilmiöstä perillä oleva henkilö voinee yhtyä väitteeseen: rähisijät ovat äärimmäisen marginaalinen joukko suuressa kannattajamassassa.
Mediassa vellovien narratiivien perusteelle derbystä voi saada kuvan pelottavana katutappelutapahtumana, jossa tavallistenkin ihmisten turvallisuus on uhattuna. Luultavasti jokainen derbyjä paikan päällä todistanut voi todeta, ettei asia ole todellakaan näin. Noin 10 000 katsojan joukosta suurin osa on tuiki tavallisia jalkapallo-ihimisiä, enkä usko kannattajaryhmien toivottavan tervetulleeksi yhtäkään fania, joka hyökkää tavallisen katsojan kimppuun.
YLE Urheilun Veikkausliiga-sivulla otsikointi on keskittynyt lähes kokonaan kannattajien häiriökäyttäytymiseen. Iltasanomien tai Iltalehden vastaavia ei voi myöskään kehua, fokuksen ollessa lähes poikkeuksetta juuri kannattajien aiheuttamissa järjestyshäiriöissä. En missään nimessä syytä valtamediaa valehtelusta, päinvastoin. Soihduttamisesta aiheutuneet päävammat ja järjestyksenvalvojien kimppuun hyökkäämiset kyllä tapahtuivat, mutta valtamedia on keskittänyt uutisointinsa lähes kokonaan juuri näihin ikäviin tapahtumiin ja itse ottelu on jäänyt lähes täysin syrjään.
Stadin Kingeiltä nähtiin todella tyylikkäät soihdutukset. Kuva: All Over Press
Mistä tämän kaltainen uutisointi sitten johtuu? Ei tarvitse olla rakettitieteilijä, tajutessaan että järjestyshäiriöistä uutisointi kiinnostaa ja lehdet saavat runsaasti klikkauksia juuri tämän kaltaisella uutisoinnilla. Vielä kun otsikoita paisutellaan hitusen myyvempään suuntaan niin leimaava kertomus on valmis.
Esimerkiksi jokaisessa mediassa esillä ollut HIFK-kannattajien ”kentälle ryntääminen” kuvastaa hyvin sitä virheellistä narratiivia, minkä näitä medioita lukemalla saa. Kentälle ryntäämisestä ainakin itselleni tulee ensimmäisenä mieleen vanha kunnon pitch invasion, jossa kannattajat oikeasti juoksevat kentälle heti loppuvihellyksen jälkeen. HIFK-kannattajien ”ryntäys” tapahtui noin vartti pelin päätyttyä, Sonera Stadionin ollessa lähes muilta osin tyhjillään. Tuossa ”ryntäyksessä” oli oikeasti jotakin todella hienoa – Klacken ja HIFK:n pelaajat olivat hetken yhtä ja riemuitsivat kollektiivisesti seuran ensimmäisestä derbyvoitosta yli neljäänkymmeneen vuoteen. Jos kannattajien toiminta olisi ottelun päätyttyä ollut uhkaavaa, HIFK:n pelaajat tuskin olisivat jääneet vihreälle veralle juhlimaan.
Toisaalta ymmärän hyvin miksi Stadin derbystä leivotaan mediassa niin negatiivista kuvaa ja miksi tietämättömillä ihmisillä on sitä kautta pelistä käsitys katutappelutapahtumana. Suomessa ei olla aiemmin nähty mitään vastaavaa ja uudet sekä tuntemattomat asiat pelottavat ihmisiä. Toisin sanoen ihmiset eivät oikein tiedä miten tämän kaltaiseen tapahtumaan pitäisi suhtautua.
Paikalla olleen futisromantikon näkemys on kuitenkin harvinaisen selvä: Stadin derby on ainutlaatuinen urheilutapahtuma Suomen kamaralla, jota jokaisen kannattaisi käydä itse paikan päällä todistamassa ennen kuin vetää johtopäätöksiä. Median rakentamat narratiivit eivät todellakaan anna oikeaa saatikka hienon tapahtuman arvolle sopivaa kuvaa paikallispelistä. Väitän, ettei Suomessa olla nähty, eikä varmasti tulla ikinä näkemään ottelua, jonka tunnelma on niin hyvä kuin Stadin derbyssä.
Henkilökohtaisesti olen nähnyt kuluneen vuoden aikana todella paljon jalkapalloa paikan päällä. Asuin kevään Englannissa, jossa lehtereillä tuli todistettua monia pelejä. Yksittäisinä huippuina voisin mainita vaikkapa Manchester Cityn ja Real Madridin välisen Mestarien liigan välierän, FA Cupin puolivälierän Everton–Chelsea tai Glagow Rangersin nousun varmistaneen kotimatsin Ibroxilla. Reilu vuosi sitten pääsin näkemään Friends Arenalla AIK:n ja Djurgårdenin välisen Tvillingderbyn ja voin hyvällä omalla tunnolla todeta, että tunnelmaltaan Stadin derby kestää vertailun myös huomattavasti kovempiin futismaihin. Stadin derby onkin siis tapahtuma, josta suomalaiset voivat olla aidosti ylpeitä.
Kansikuva: All Over Press