Järjestyksessään kymmenes Suomen Urheilugaala valtaa tv-ruudut tiistai-iltana, kun maamme ansioituneita urheilijoita palkitaan. Hartwall Areenalla pidettävän gaalan kaksi eniten mediahuomioita ja sitä kautta suuren yleisön kiinnostusta keräävää palkintoa ovat Vuoden urheilija- ja Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki -palkinnot. Niinpä Faneille.comin toimittajista koostettu viisihenkinen raati päätti esittää omat valintansa noiden palkintojen voittajiksi.
Kuka pitäisi valita Vuoden urheilijaksi?
Heikki Kiiskinen: Eri lajien ja urheilijoiden vertailu on hankalaa ja aiheuttaa aina keskustelua. Vuoden urheilija -äänestyksessä usein joukkuelajien edustajat jäävät taka-alalle. Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji ja Saksan Bundesliiga yksi maailman kovimmista sarjoista. Tällä hetkellä suomalainen maalivahti on yksi tämän sarjan parhaista pelaajista pelipaikallaan. Siksi valintani on Lukas Hradecky.
Eemeli Kosonen: Patrik Laine. Laineen räjähdysmäinen nousu kansakunnan seuratuimpien urheilijoiden joukkoon on mieletön tarina. Nuorten MM-kulta, aikuisten hopea, Tapparan johdattaminen mestaruuteen ja murtautuminen World Cup -joukkueeseen on melkoinen saavutus 18-vuotiaalta. Tähän päälle henkilökohtaiset saavutukset: U20-kisojen maalipörssin voitto ja valinta all stars -kentälliseen, Liigan pudotuspelien maalipörssin voitto ja valinta arvokkaimmaksi pelaajaksi, MM-kisoissa valinnat arvokkaimmaksi pelaajaksi, parhaaksi hyökkääjäksi ja all stars -kentälliseen, näin muutamia mainitakseni. Tähän päälle loistava syyskausi NHL:ssä, joten kyllä Laineen palkintokaappiin vielä Vuoden urheilijan palkinto kuuluu.
Jaakko Tiira: Leo-Pekka Tähti. Porilainen kelasi jo neljännen perättäisen paralympiakultansa sadalla metrillä. Neljännen! Mielestäni Suomessa olisi muutenkin aika herätä tämän pölyttyneen palkinnon suhteen ja jakaa se ansioituneelle urheilijalle, kuten Tähdelle, ei ”ronssiruuskaselle”, koska suomalaiset tykkäävät keihäänheitosta. Muutenkin Vuoden urheilijan palkinto pitäisi mielestäni antaa aina yksilöurheilijalle, koska joukkuelajien edustajat ovat ikään kuin työntekijöitä, joiden toimeentulo on turvattu ja heillä on omat huomattavasti arvokkaammat tunnustukset, kuten vaikka oman sarjan tähdistökentälliseen tai -otteluun pääsy. Yksilöurheilijalle (lue yrittäjälle) tunnustus saattaa tuoda monen tuhannen euron edestä arvokkaita lisäeuroja parantuneiden sponsorisopimusten myötä.
Joel Sippola: Komppaan edellistä. Viime vuonna esimerkiksi muita arvokisavoittajia ei ollut, joten Tähti onkin helppo valinta. Vaikkei Vuoden urheilija -valinnassa aikaisemmalla menestyksellä olekaan merkitystä, peräti viidesti paralympiavoittoon kelannut Tähti ansaitsisi viimeinkin koko urheilupiirin tunnustuksen saavutuksistaan.
Tapio Penttilä: Nämä ovat aina vaikeita. Miten voidaan lähteä vertailemaan Tähden ja Hradeckyn suorituksia ja tasoa urheilijana? Nämä ovat loppuen lopuksi täysin subjektiivisia näkemyksiä ja keskustelu äityy joskus turhankin lämpimäksi. Tähti on saavuttanut paljon ja mikäli hänet valitaan, on hän valintansa täysin ansainnut. Itse olen taipuvainen Hradeckyyn. Jalkapallossa absoluuttiselle huipulle murtautuminen ja siellä pysyminen on käsittämättömän vaikeaa. Annan siis ääneni Hradeckylle.
Mikä oli vuoden 2016 sykähdyttävin urheiluhetki?
HK: Henkilökohtaisesti sykähdyttävin hetki oli miesten lentopallomaajoukkueen pääsy EM-kisoihin. Oli hienoa olla Nordiksella, kun 4000 fania kannusti Suomelle voitot Ruotsista, Portugalista ja Tanskasta.
EK: Nuorten Leijonien MM-kulta kotikisoista. Koko turnaus oli Leijonilta jotain niin poikkeuksellista kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Nuoret tähdet pelasivat itsensä ennakkoluulottomilla ja itseluottamusta uhkuvilla otteillaan täysin ansaitusti koko kansan huulille. Kanadan, Ruotsin ja Venäjän kukistaminen pudotuspeleissä ei jättänyt parhaasta joukkueesta mitään epäselvyyttä. Finaali tiivisti joukkueen mentaliteetin täydellisesti. Monissa kotikatsomoissa oltiin varmasti jo lyöty hanskat tiskiin Venäjän tasoitettua kuusi sekuntia ennen loppua. Ikimuistoinen turnaus kaikin puolin ja nuorten kisat saivat vihdoin ansaitsemaansa huomiota Suomessa.
Patrik Laine ja Nuoret Leijonat sykähdyttivät alkuvuodesta. Kuva: All Over Press
JT: Tekisi mieleni vetää kotiin päin ja sanoa Jaak Vainomaan ja Taina Savikurjen kymppitanssin maailmanmestaruus, koska tuo historiallinen kulta irtosi avopuolisoni tekemillä puvuilla. Mutta, salibandyn maailmanmestaruutta en vaan pysty sivuuttamaan. Riiassa tullut kolmas kultamitali on mielestäni arvokkain salibandymestaruus tähän mennessä, koska Suomi oli poikkeuksellisen iso altavastaaja. 4/4 rankkarit oli kovemman luokan työnäyte suomalaisten henkisestä kantista ja kenties hienoin mahdollinen tapa laittaa länsinaapuri kyynelehtimään kuuden vuoden tauon jälkeen.
JS: Vastaan tähän ehkä vähän yllättävästi, että se on Oskari Mörön rykäisy yleisurheilun EM-kisojen 400 metrin aitojen finaalissa. Aidattu ratakierros suomalaisen aiturin värittämänä, oli kihelmöivä yhdistelmä. Se, että upeasti neljänneksi aitonut Mörö pystyi tinttaamaan tiukassa paikassa lähelle ennätystään, oli hatunnoston arvoinen suoritus. Lonkkavaivoista aiemmin kärsinyt urheilija osoitti Amsterdamissa sekä Riossa kuuluvansa lajin eurooppalaisten valioiden joukkoon.
TP: Olin paikalla Hartwall Arenalla kun kisat siihen asti alakanttiin pelannut nuorten Leijonien Kasperi Kapanen väläytti maagista luistelutaitoaan ja karisti Sergei Boikovin terävällä käännöksellään. Paino vasemmalle olkapäälle, voimakkaalla kantilla maalin ympäri ja kiekko ohi pahasti myöhässä olleen Aleksandr Georgijevin. En ole koskaan kokenut samankaltaista yhtenäisyyden tunnetta, mikä areenalla tuon tammikuisen illan aikana vallitsi. Hetken aikaa keväällä 2016 Suomessa oli kaikki hyvin ja torilla lämmin. Minulle tässä ei ole muita vaihtoehtoja: Kasperi Kapasen jatkoaikamaali U20-kotikisoissa Venäjää vastaan.
Kansikuva: All Over Press