Osallistu MM-futiksen viikkokisoihin – voita jopa 2500 euroa!
Saksan maailmanmestaruus vuoden 2014 MM-kilpailuissa Brasiliassa oli komea päätös kisarupeamalle ja paras mahdollinen palkinto määrätietoisesta ruohonjuuritason työstä, jota maassa oltiin tehty jo pitkään. 24 vuoden odotuksen jälkeen Saksa oli vihdoin noussut takaisin jalkapalloilun korkeimmalle korokkeelle. Edellistä, Italiassa vuonna 1990 voitettua mestaruutta, oltiin vielä virallisesti tuuletettu Länsi-Saksan nimissä.
Jalkapallohullu kansa, joka oli joutunut kokemaan vuosituhannen vaihteen aallonpohjan ja sitä seuranneen alakulon, sai nyt juhlia lajin suurimmasta palkinnosta. Mestaruus oli pitkäjänteisen työn tulosta, joka oli saanut alkunsa vuoden 2000 EM-kisojen epäonnistumisesta, kun Saksa jäi Hollannin ja Belgian isännöimissä kisoissa tylysti alkulohkoon. Sen seurauksena maan jalkapalloilun rakenteet räjäytettiin atomeiksi ja uudelleenrakennettiin perinpohjaisesti.
Saksan juhliessa kesällä 2014 MM-titteliään, oli ennen kisoja Bayern München voittanut jo toisena vuonna peräkkäin sekä Bundesliigan että Saksan Cupin. Vuotta aikaisemmin se oli yltänyt näiden kahden kilpailun lisäksi myös Mestarien liigan voittoon, kaadettuaan perinteisen kiistakumppaninsa Dortmundin Wembleyn nurmella, saksalaisseurojen jäsentenvälisessä.
Kuinka hienoa aikaa tuo olikaan maan jalkapallolle.
Tuo oli hienoa aikaa myös FC Bayernin kannattajille. Vuotta aikaisemmin 2012 baijerilaisjätti oli kärsinyt kirvelevän tappion Mestarien liigan finaalissa Chelsealle – vieläpä omalla Allianz Arenallaan – mutta kokosi rivinsä voittaen seuraavalla kaudella harvinaisen triplan. Kirsikkana kauden päätteeksi uutisoitiin vielä seurajoukkuejalkapallon kuumimman nimen, Pep Guardiolan, siirtyvän Müncheniin.
Katalaaniluotsin saapuminen Saksaan kesällä 2013 kiihdytti Bayernin entistä huimempaan lentoon Bundesliigassa. Sarjajohtajan ero pahimpiin kilpailijoihin pyöri jatkuvasti kymmenessä pisteessä, vaikka se totuuden nimessä olisi voinut kasvaa paljon suuremmaksikin. Bayernista tuli entistä selvemmin ”voittamaton” kotimaassaan. Joukkue hävisi käytännössä vain, kun se ei syttynyt taistelemaan tosissaan – eikä sen takia, että vastustaja olisi ollut parempi.
Pep Guardiola ja Toni Kroos Bayernin väreissä kaudella 2013-2014. (Getty)
Bayern ylhäisessä yksinäisyydessään Bundesliigassa
Pikakelataanpa toukokuuhun 2018.
Bayern kruunataan jälleen Bundesliigan mestareiksi, nyt jo kuudennen kerran peräkkäin ja yhteensä kaikkiaan 27. kerran. Se on maan ylivoimaisesti suurin seura, pahimpien kilpailijoiden hyydyttyä kerta toisensa jälkeen jonnekkin matkan varrelle.
Dortmund sakkasi Jürgen Kloppin ja myöhemmin myös Thomas Tuchelin poistuttua seurasta. Wolfsburg on flopannut viime vuosina totaalisesti, varakkaan seuran pudottua potentiaalisesta kärjen haastajasta sarjapaikkansa puolesta pelkääväksi seuraksi. Hoffenheim ja viimeksi myös RB Leipzig ovat yrittäneet iskeä kapuloita rattaisiin, mutta niilläkin on bensa loppunut viimeistään siinä vaiheessa, kun Bayern on iskenyt vielä yhden lisävaihteen silmään.
Mestarien liigassa ja Eurooppa-liigassa saksalaisseurat ovat epäonnistuneet järjestäen, yksi toisensa perään. Dortmund onnistui viime kaudella pupeltamaan jopa kummassakin kilpailussa!
Saksan maajoukkueen kone alkaa yskimään
Saksan maajoukkue sen sijaan putosi korkealta Venäjällä. Voitettuaan kaikki karsintaottelunsa, Die Mannschaft näytti vakavastiotettavalta ryhmältä toistamaan neljän vuoden takaisen temppunsa. Joachim Löwin ryhmä voitti vuosi sitten MM-kisojen esiturnauksena toimineen Confederations Cupin. Tuolloin edustusjoukkueessa pelasi useita nuoria pelaajia, joiden ennakkoluulotonta esiintymistä oli ilo katsoa.
Kalenterivuoden pyörähdettyä 2018 puolelle, alkoi ongelmia ilmetä. Ensin Bundesliiga-seurat putoilivat europeleistä liukkaasti, kuin talonmies jäiseltä peltikatolta ja sen jälkeen samanlainen kehitys siirtyi maajoukkueeseen.
Vuoden 2017 lopulla Saksa pelasi tasapelit Englannin ja Ranskan kanssa. Ei sinänsä mitään huonoja tuloksia, mutta tapa jolla ne tulivat, herättivät ihmetystä jo tuoreeltaan. Voimakkaat kokoonpanon ravistelut ihmetyttivät ja näyttivät siltä, että Löw olisi kokenut harjoituspelit vain pakolliseksi pahaksi, tai jopa rasitteeksi.
Vuoden 2018 ensimmäinen maajoukkuepeli oli Espanjaa vastaan maaliskuussa. Ykkösmiehistöllä pelattu ottelu päättyi 1-1 lukemiin, Saksan oltua ajoittain pahasti alakynnessä. Neljä päivää myöhemmin käyty Brasilia-ottelu toikin jo sitten tappion, eteläamerikkalaisten haettua 1-0 voiton Berliinin Olympiastadionilta.
Kesäkuussa viimeiset harjoituspelit pelattiin Itävaltaa ja Saudi-Arabiaa vastaan, joista Saksan oli tarkoitus lähteä hakemaan neljän voitottoman ottelun jälkeen vihdoin hyvät tulokset. Vakuuttavilla voitoilla hiljennettäisiin myös alati kasvanut kritiikki.
Ryhtiliikettä ei kuitenkaan koskaan tullut. Itävalta nöyryytti naapuriaan 2-1 voitolla ja peli saudeja vastaan oli karmeaa katsottavaa, niukasta voitosta huolimatta.
Saksan kenraaliharjoitus Saudi-Arabiaa vastaan ennen kisoja ei vakuuttanut. (Alex Grimm/Bongarts/Getty Images)
MM-kisaryhmän runko kasattiin Bayernin pelaajista
Löwin julkaisemassa 23 pelaajan MM-kisaryhmässä oli monia yllätyksiä. Leroy Sane ja Emre Can eivät mahtuneet Venäjälle matkanneeseen joukkueeseen. Samoin kävi muun muassa Bernd Lenolle, Nils Petersonille ja Jonathan Tahille.
Löw perusteli Sanen pois jättämistä sillä, että nuori pelaaja ei ollut esiintynyt kummoisesti maajoukkueessa. Yleisesti syyn uskottiin kuitenkin olevan se, ettei Löw ollut pitänyt Sanen ratkaisusta jättäytyä pois vuosi sitten Confederations Cup-joukkueesta. Laitahyökkääjä valitsi turnauksen sijaan nenäleikkauksen, koska oli kärsinyt hengitystieongelmista. Maajoukkueluotsi ei ratkaisua arvostanut, vaan valitsi itselleen tutummat Marco Reusin, Julian Draxlerin ja Julian Brandtin mieluummin.
Bayern Münchenin pelaajia MM-kisoihin matkasi seitsemän, eli pyöreästi noin kolmannes.
MM-kisojen F-lohkoon oli valikoitunut Saksan lisäksi Meksiko, Ruotsi sekä Etelä-Korea. Odotettavissa oli, että lohkovaiheesta hallitseva mestari marssisi melko kivuttomasti jatkopeleihin. Kuten sittemmin karusti kävi toteen, näin ei ollut oleva.
Löwin Saksa oli äärimmäinen pettymys. Se oli hidas, ennalta-arvattava, ideaköyhä ja poikkeuksellisen haavoittuva puolustussuuntaan. Kaiken lisäksi joukkue näytti väsyneeltä ja epäyhtenäiseltä. Suurimmat tähdet eivät missään vaiheessa pystyneet nousemaan esiin – Toni Kroosin yksittäistä vapaapotkua lukuunottamatta.
Mats Hummels ja Jerome Boateng – joiden piti olla maajoukkueen tukipilareita – pelasivat katastrofaalisen turnauksen. Samaa voi sanoa myös Thomas Mullerista. 10 MM-turnausmaalin mies oli yksi suurimmista pettymyksistä häviten kuvasta täysin. Niklas Süle, joka paikkasi Boatengia pelikiellon ajan, oli myös kankea, eikä onnistunut ensi yrittämällään nousemaan alakerran liideriksi. Bayernin pelaajat, jotka olivat tottuneet voittamaan Bundesliigassa pelistä toiseen ilman mainittavaa vastarintaa, oli nyt yhtäkkiä riisuttu aseista.
Jogi Löwin työkalupakista puuttui uskallus uudistua
Löwin käyttämä 4-2-3-1 formaatio näytti usein kahlitsevan maailmanmestareita, vaikka sen tarkoitus lienee ollut täysin päinvastainen. Otteluissa, joissa tilanne kiristyi tai muuttui tavalla tai toisella tukalaksi, ei valmentaja löytänyt riittävästi varianssia, joilla muuttaa pelin virtausta. Esimerkiksi lupaava Julian Brandt sai vain reilut 20 minuuttia peliaikaa kolmessa alkulohkon pelissä, joka oli eittämättä liian vähän, vaikka 22-vuotias ehti tuossakin ajassa tehdä vaikutuksen. Eikä Sanesta tarvitse edes sanoa enää mitään, koska Englannissa Vuoden nuoreksi pelaajaksi valittu taituri joutui katselemaan kisoja kotoa käsin.
Muutenkin vanhempi kaarti arvotettiin poikkeuksetta nuorien edelle. Manuel Neuer ei ollut pelannut kilpaotteluita sitten syyskuun 2017, mutta valittiin siitä huolimatta avaukseen, huippukauden pelanneen Barcelona-vahti Marc-Andre Ter Stegenin ohitse. Vaikka Löw yritti perustella ratkaisujaan, sai juuri tämänkaltaiset toimet hänet näyttämään arrogantilta ja kaavoihin kangistuneelta.
Venäjällä floppaaminen on rinnastettavissa tapaan, jolla Saksa jäi alkulohkoon vuoden 2000 EM-kisoissa. Tuolloin maan valmennusjärjestelmä koki täydellisen uudistuksen. Rahaa käytettiin, uusia valmentajia ja pelaajatarkkailijoita rekrytointiin ja koulutettiin. Samalla lanseerattiiin myös uusi maanlaajuinen nuorisoakatemiajärjestelmä. Työn jäljet olivat kaikkien nähtävissä Brasiliassa 2014.
Ei Saksa kuitenkaan yhtä syvällä ui kuin 18 vuotta sitten. Maassa tehdään loistavaa kehitystyötä edelleen. Uusia innovatiivisia valmentajia tulee kokoajan lisää, joista tunnetuimpina ovat kolmekymppiset Julian Nagelsmann sekä Domenico Tedesco. Myös nuorisomaajoukkueet pullistelevat talentteja.
Jälkipyykin peseminen on kuitenkin väistämätöntä ja se alkoi heti keskiviikon Etelä-Korea ottelun päätyttyä. Miksi joukkue oli huonosti valmistettu turnaukseen? Ottiko se menestyksen itsestäänselvyytenä? Löw allekirjoitti pitkän, vuoteen 2022 ylettyvän jatkosopimuksen ennen MM-kisoja. Nyt polttavin kysymys on, voiko hän enää ylipäätään jatkaa tehtävässään?
Joachim Löw sai selitellä maajoukkueen epäonnistumista Frankfurtin lentokentällä joukkueen palattua kotimaan kamaralle ennenaikaisesti. (Getty Images)
Oliko sattumaa, että Saksa näytti suorastaan aseettomalta ja täysin kykenemättömältä reagoimaan, kun se joutui haastetuksi viheriöllä? Vuoron perään niin Meksiko, Ruotsi kuin Etelä-Koreakin pystyi lyömään Saksan köysiin useita kertoja. Kansallisella tasolla Bundesliigassa on kilpailu ollut olematonta ja mestaruus on jaettu monen mielestä usein jo ennen kuin kausi on ehtinyt edes alkaa. Bayern Münchenin takana taistelu on toki ollut kiivasta ja äärimmäisen tiukkaa, mutta Bundesliigan menestyneimmän seuran jatkuva dominanssi näyttäisi olevan ainakin välillisesti yksi niistä syistä, jotka johtivat koko kansakunnan ylpeyden aiheen, Die Mannschaftin, romahtamiseen Venäjällä. Kilpailukyvyn puute vaikuttaa väkisinkin jollain tasolla psyykeeseen ja se on näkynyt niin saksalaisseurojen heikossa euromenestyksessä kuin nyt MM-kisoissakin.
Mahalaskusta voi ottaa opiksi, nuorissa on tulevaisuus
Venäjällä pelataan jo jatko-otteluita, mutta Saksan maajoukkue on ehtinyt palata jo kotimaahansa nuolemaan haavojaan. Lienee selvää, että yksi aikakausi on tullut päätökseensä. Muutoksia on tultava. Todennäköisesti osa maajoukkueen nykyisistä runkopelaajista joutuu väistymään nuorempien pelaajien tieltä ja hyvä niin. Suurena yllätyksenä ei myöskään tulisi valmentaja Löwin eroilmoitus tulevina päivinä.
Nuorennusleikkaus onkin välttämätöntä. Avausottelussa Meksikoa vastaan Löwin nimeämä Saksan avauskokoonpano oli maan historian vanhin sitten vuoden 2002 MM-finaalin.
Reserviä Saksalta kuitenkin löytyy. Süle, Brandt, Timo Werner, Joshua Kimmich ja Leon Goretzka ovat kaikki 22-23 vuotiaita pelaajia, jotka pelaavat säännöllisesti omissa seuroissaan Bundesliigassa. Tosin Goretzka on jälleen yksi niistä lukuisista Bayernin kaappaamista pelaajista ja nähtäväksi jää, kuinka paljon hänelle on peliaikaa luvassa uudessa seurassaan ensi kaudella.
Serge Gnabry kuuluu Saksan tulevaisuuden tähtiin. Tässä hän ohittaa HSV:n suomalais-saksalaisen Ville Matti Steinmannin. (Simon Hofmann/Bongarts/Getty Images)
Manchester Cityn paidassa loistaneen Sanen lisäksi Serge Gnabry pelasi erinomaisen kauden lainalla Hoffenheimissa ja on onnistunut myös maajoukkueessa. Seurakaveri Kerem Demirbay on ottanut isoja harppauksia Nagelsmannin valmennuksessa. Monipuolinen laitapakki Benjamin Henrichs osoitti potentiaaliaan jo vuosi sitten Confederations Cupissa ja nuori Leverkusen-puolustaja lienee tyrkyllä maajoukkueeseen tulevissa EM-karsinnoissa.
Täysi-ikäisyyden rajan juuri ylittäneet Kai Havertz ja Jann-Fiete Arp ovat kiehtovia pelaajia. ”Wünderkindit” ovat tulevaisuuden maajoukkuepelaajia, mikäli kehitys jatkuu nähdynlaisena. Leverkusenissa läpilyönyt Havertz on hieman kulmikkaampi versio Mesut Özilistä.
HSV:n nuori Arp paukutti seitsemän maalia alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa vuosi sitten ja teki teki Bundesliiga-debyyttinsä viime syyskuussa. HSV:n historiallinen putoaminen onkin onni sen suhteen, että hyökkääjä saa pelata ensi kaudella 2. Bundesliigassa säännöllisesti viikosta toiseen isoja minuutteja.
Myös maajoukkueen aikainen putoaminen pidemmällä aikavälillä olla jopa hyväksi saksalaiselle maajoukkuejalkapallolle. Saksan palloliitto DFB:n on pakko arvioida nyt kriittisesti tapahtunutta ja tehdä oikeat johtopäätökset marssijärjestyksen palauttamiseksi.
Artikkelikuva: Getty Images