Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Osallistu MM-futiksen viikkokisoihin – voita jopa 2500 euroa
Kisoja edeltävänä päivänä Moskovassa nähtiin irvokas näytelmä. Jalkapallon kattojärjestö Fifaa helmikuusta 2016 johtanut sveitsiläinen Gianni Infantino naureskeli Vladimir Putinin kanssa ja kertoi, kuinka Fifa on nyt puhdas ja elinvoimainen. Kisojen avausottelua Fifan presidentti seurasi veljellisissä tunnelmissa Putinin ja Saudi-Arabian kuningas Salmanin kanssa – kahden diktaattorin, joita etenkin ihmisoikeusjärjestöt ovat moittineet. Kameroille ikuistuneisiin tuttavallisiin kättelyihin tiivistyi se, mikä Fifassa ja sen nykyisessä presidentissä on pielessä.
Fifan kriisi kärjistyi vuonna 2015 alkaneisiin ratsioihin ja pidätyksiin, mutta alkutahdit lyötiin joulukuussa 2010. Niin ikään sveitsiläinen Sepp Blatter johti Fifaa vuodesta 1998. Blatterin alaisuudessa Fifasta tuli pienen sisäpiirin suhmurointikerho, joka kahmi itselleen valtaa ja vaurautta.
Blatterin ja kumppaneiden ahneus iski nenille, kun he jakoivat vuoden 2018 ja 2022 kisat Venäjän ja Qatarin kaltaisiin hyvin kiistanalaisiin maihin. Ensin suuttui 2018 kisoja Prinssi William keulahahmonaan hakenut Englanti ja hetkeä myöhemmin Bill Clintonin johtama Yhdysvallat. Erikoista valintaprosesseissa oli se, että Venäjä oli ainoa keskisuuren operationaalisten riskien -statuksen saanut hakija, kun taas Qatarin riskiarvio oli suuri. Kaikki muut: 2018 kisoja hakeneet Englanti, Espanja ja Portugali, Hollanti ja Belgia sekä 2022 hakijat Australia, Japani, Etelä-Korea ja Yhdysvallat saivat pienen riskin statuksen.
Paljon on tapahtunut noiden päätösten jälkeen.
Fifa on muuttanut kolmiportaista päätöksentekoaan niin, että aiemmin 24-henkinen johtokunta on muuttunut 37-jäseniseksi Fifa-neuvostoksi (Fifa Council), eikä se enää päätä kisaisännistä. Presidentin johtamalla neuvostolla on edelleen valtaa, sillä se arvioi ja päättää, mitkä hakemukset etenevät lopulliseen äänestykseen. Lopullisen päätöksen, kuten Kanadan, Meksikon ja Yhdysvaltojen kisaisännyyden päätti Fifan Kongressi, joka koostuu kaikista jäsenvaltioista. Toimintaperiaate on yksinkertainen, ääni per maaliitto.
Tässä suhteessa Fifa on mennyt parempaan suuntaan, sillä nykyinen järjestelmä ei ole niin korruptiolle altis kuin edellinen. Blatterin johtokunnasta yli puolet on joko tuomittu tai vähintään tutkittu korruptiovyyhdissä. Vajaat kahdeksan vuotta sitten kisat Qatarille ja Venäjälle jakaneesta johtokunnasta istuu nykyisessä Infantinon johtamassa neuvostossa ainoastaan yksi henkilö, egyptiläinen Hany Abo Rida.
Infantinon pyrkyryys kävi ilmi jo hänen kampanjassaan
Helmikuun 26. päivä vuonna 2016 oli Fifalle suuri päivä. Uuden presidentin valintaa liputettiin uuden aikakauden alkuna. Elinikäisen toimitsijakiellon saaneen UEFA:n presidentin Michel Platinin kakkosmies Gianni Infantino oli ennakkosuosikki, jota haastoi Aasian maanosaliitto AFC:n bahrainilainen Sheikh Salman Bin Ebrahim Al Khalifa.
Kampanjassaan lakimiestaustainen Infantino ei jättänyt mitään sattuman varaan. Hän julkaisi 40-sivuisen manifestin, jossa kertoi, miten tulisi järjestöä johtamaan. Infantinon manifesti nojasi kolmeen pilariin: uudistuksiin, demokratiaan ja kehitykseen.
Infantinon tavoitteet olivat jaloja, mutta osoittivat samalla, minkälainen pyrkyri hän on. Ensinnäkin demokratiaa hänelle edusti Kongressin yksi ääni per jäsenmaa -systeemi, jossa pienemmät liitot saavat sveitsiläisen mukaan äänensä kuuluviin. Jokainen voi tykönään miettiä, kuinka demokraattinen on järjestelmä, jossa kuuden miljoonan lisenssipelaajan Saksan ääni on yhtä arvokas kuin 60 000:n asukkaan Caymansaarten.
Kehitysaikeista Infantinolle on kuitenkin annettava kunniaa, sillä Fifan jäsenmaihin kehitysavun omaisesti suuntautuneet rahavirrat eivät olleet kasvaneet lähellekään järjestön tulojen tahtiin. Sen sijaan Fifan entisen johtokunnan tulot kasvoivat reippaasti ennen 2015 alkanutta vyyhtiä.
Uudistuksien kärjessä Infantinolla oli MM-kisojen laajennus. Sveitsiläistä syytettiin jo kampanjan aikana äänten kalastelusta laajennussuunnitelmilla. Infantino kiisti syytökset, mutta kun laajennussuunnitelmat esiteltiin vuoden 2017 tammikuussa, olivat sen suurimmat hyötyjät – yllätys yllätys – Pohjois- ja Väli-Amerikka sekä Afrikka. Juuri ne maanosaliitot, joiden äänet ratkaisivat presidentinvaalit. UEFA:n äänet menivät Infantinolle, Aasian äänet Sheikh Salmanille, kun taas Etelä-Amerikan liitto on 10-jäsenisenä varsin vähäpätöinen.
Lopulta Infantino voitti toiselle kierrokselle menneen vaalin äänin 115-88.
Platinista povattiin Blatterin seuraajaa. Nyt kumpikin on saanut elinikäisen toimitsijakiellon. (Shaun Botterill/Getty Images)
Infantino ei ole juuri edeltäjäänsä parempi
Infantinon johtamistyyli on ollut luonnollisesti hyvin erilainen kuin lähinnä kulisseissa suhmuroineella Blatterilla. Juuri maanmiestään paremmaksi nykyistä presidenttiä ei kuitenkaan voi kuvailla.
Fifan päällimmäinen tavoite ja funktio on edistää jalkapalloa. Infantino näyttää kuitenkin vaalivan samaa agendaa kuin edeltäjänsä: järjestön tulovirran kasvattamista.
Fifa on ampunut itseään jalkaan antamalla kisat Qatarin ja Venäjän kaltaisille valtioille, sillä sponsorit ovat äänestäneet jaloillaan ja järjestö on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin.
Kisojen laajennuslupauksilla Infantino kalasti ääniä, mutta niillä pitäisi olla yhtäältä myös merkittävä taloudellinen vaikutus, kun pelit, maat ja sitä kautta paikalle matkaavat turistit lisääntyvät. Turnauksen tason näkökulmasta tämä on kuitenkin huolestuttavaa. Saudien eilinen esitys avauspelissä on oiva esimerkki siitä, miksi kisoja ei pidä missään nimessä laajentaa. Infantinon suunnitelmissa muun muassa Aasialle olisi tulossa neljä lisäpaikkaa.
Infantino ja kumppanit ovat myös kehittelemässä uutta formaattia: seurajoukkueiden MM-turnausta. Ajatus on toki kiinnostava, mutta ottaen huomioon kuinka hektisiä ja raskaita seurakaudet ovat jo nykyisellään, olisi uusi turnaus kauden päätteeksi erittäin kyseenalainen. Sitä se olisi myös talouden näkökulmasta, sillä mukana olisivat luonnollisesti vain suurseurat, mikä tarkoittaisi taloudellisen kuilun suurten ja keskisuurten välillä kasvavan entisestään. Pahimmillaan turnaus voisi rapauttaa lajin todellisia tukipilareita, kansallisia sarjoja pahemman kerran.
Jos palataan kuitenkin MM-kisoihin, ei Infantinolla varsinaisesti ollut osaa eikä arpaa tulevien kisaisäntien suhteen. Se, mitä Infantino olisi voinut tehdä, olisi ollut kisojen poisottaminen Venäjältä ja Qatarilta.
Maailmanpoliittinen tilanne on muuttunut reippaasti joulukuun 2010 jälkeen. Venäjä on jo pitkään tunnettu oikeusvaltioperiaatteita ja demokratiaa halveksuvana maana, jossa kansalaisyhteiskuntaa saatikka lehdistönvapautta ei käytännössä ole olemassakaan. Ratkaiseva hetki nähtiin kuitenkin helmikuussa 2014, kun levottomuudet Ukrainassa alkoivat.
Hetkeä myöhemmin Venäjä liitti Krimin niemimaan itseensä, mikä oli ensimmäinen kansallisten rajojen muutos Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Venäjän toimet tuomittiin kansainvälisen yhteisön toimesta ja maata vastaan asetettiin edelleen voimassa olevat talouspakotteet. Jo toisen valtion alueellisen suvereniteetin loukkauksen olisi pitänyt olla riittävä syy ottaa kisat pois Venäjältä. Sen sijaan Fifa on pysynyt päätöksessään, eikä Putinin kanssa veljeily ole tuottanut Infantinolle minkäänlaisia tunnontuskia.
Helmikuun 2014 jälkeen Venäjä on eristäytynyt entistä enemmän ja pyrkinyt palauttamaan suurvalta-statustaan juuri sotilaallisen voiman kautta. Taloudellisesti Venäjä on kaukana, sillä muun muassa Euroopan unionin veturina tunnetun Saksan bruttokansantuote on sitä huomattavasti korkeampi.
Vaikka vaalit Venäjällä ovat usein vilpillisiä, voittaisi Putin lähinnä poliittiseksi teatteriksi suunnatut vaalit rehellisestikin. Hänen suosionsa perustuu statukseen suurena johtajana, joka on tuonut maahan vakautta 1990-luvun kaoottisten vuosien jälkeen. Venäläiset ovat valmiita tinkimään vapaudesta saadakseen vakautta ja siksi Putin on niin suosittu. Nyt Fifa tarjoaa maata diktaattorin ottein hallitsevalle Putinille kansainvälisen valokeilan.
Vielä käsittämättömämpää on, että 2022 kisat ovat pysyneet yhä edelleen Qatarilla. Viime vuonna Qatar eristettiin kansainvälisen yhteisön toimesta, kun maan kytkökset terrorismin rahoittamiseen paljastuivat.
Ennen johtokunnan äänestystä laaditussa raportissa arvioitiin yli 40:n asteen keskilämpötilan kesällä omaavan Qatarin ilmaston olevan terveysuhka niin pelaajille kuin katsojille. Maalta vaadittiin vakuuksia, että kisat pystytään järjestämään niiden vakiintuneena ajankohtana, jonka jälkeen Qatar rakensi 500-paikkaisen ministadionin asianmukaisten jäähdytysjärjestelmien kera.
Qatarin lupaukset jäähdytysjärjestelmistä näyttivät kuitenkin unohtuneen, kun vuonna 2015 uutisoitiin kisojen siirtyvän marras-joulukuulle. Päätös on käsittämätön, sillä se sotkee sarjakausia kisavuoden ohella ennen ja jälkeen kisojen.
Vielä pahempi ongelma Qatarin suhteen ovat olleet maan ihmisoikeusrikkomukset ja rakennustyöntekijöiden epäinhimilliset olosuhteet. Pieni öljymaa on muutenkin hyvin erikoinen valtio. Maailman suurimman BKT:n asukasta kohti omaavassa valtiossa asuu 2,5 miljoonaa ihmistä, joista qatarilaisia on vain 300 000.
Kisastadioneita rakentavat lähinnä Nepalista ja Sri Lankalta saapuneet vierastyöläiset. Vierastyöläisten kohtelu maassa on ollut hyvin kyseenalaista, sillä Qatarista ei saa poistua ilman viranomaisten lupaa. Vielä pahempi ongelma on ollut puutteellinen työturvallisuus. Työmailla on erinäisten raporttien mukaan kuollut jo reippaasti toista tuhatta ihmistä. Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC arvioi yli 4000:n ihmisen menettävän henkensä ennen kisojen aloituspotkua.
Tästä ja lukuisista ilmi tulleista johtokunnan jäsenten lahjonnoista huolimatta, kisat ovat pysyneet tiukasti Qatarilla. Tämä lähettää vaarallisen viestin Fifan toiminnasta. Jalkapalloa pidetään maailman kansainvälisempänä kielenä, joten sen kattojärjestöllä todella on merkitystä. Jos Fifa katsoo ihmisoikeusrikkomuksia läpi sormien, on järjestön moraalinen selkäranka käytännössä olematon ja se osaltaan legitimoi maiden tapaa toimia.
Tapaus Mutko
Jos Blatter teki suhmuroinnista taidetta, taitaa myös Infantino sen. Venäjän urheiluministeri Vitali Mutko on ollut tiukasti Fifan presidentin suojeluksessa, vaikka hän sai Kansainväliseltä olympiakomitealta elinikäisen toimitsijakiellon viime joulukuussa. Panna oli Venäjän valtiojohtoisen dopingohjelman peruja, jota Mutko urheilusta vastaavana ministerinä johti.
Infantino ilmoitti heti KOK:n päätöksen jälkeen, ettei tapaus vaikuta Mutkon asemaan MM-kisojen järjestelykomitean johtajana.
Vitali Mutko on ryvettynyt doping-skandaalissa, mutta Infantino on pitänyt venäläisen puolia. (Dean Mouhtaropoulos/Getty Images)
Kisojen ohella myös Venäjän jalkapalloliittoa johtava Mutko on ollut kiusallinen tapaus Fifalle. Muutama kuukausi ennen KOK:n tuomiota, Mutko siirrettiin sivuun Fifan neuvostosta, jossa hän olisi istunut vuodesta 2009. Infantino yritti estää doping-skandaalissa ryvettyneen Mutkon erottamista, koska katsoi sen vahingoittavan kisojen mainetta.
Mutko olisi todennäköisesti hyllytetty myös jalkapalloon liittyvästä toiminnasta, mutta Fifa siirsi venäläistä tutkineen järjestön eettisen komitean edustajan Cornel Borbelyn syrjään viime joulukuussa ja näin Mutko sai jäädä pestiinsä. Sveitsiläisjuristi Borbelyn ohella Fifan Bahrainissa kokoontunut kongressi päätti potkia eettisen komitean muutkin avainhenkilöt pihalle.
Onko Fifa tuhoon tuomittu?
Fifa on mennyt parempaan suuntaan, mutta sen tilanne ei näytä järin rohkaisevalta. Järjestö ei ole enää mafian kaltainen pienen sisäpiirin johtama rahantekokone. Päätöksenteosta on tullut läpinäkyvämpää, eikä järjestelmä ole niin korruptiolle altis, sillä kisat saadakseen ei riitä enää 13 johtokunnan jäsenen saaminen puolelleen, vaan nyt ääniä täytyy saada vähintään 105:ltä liitolta.
On jo itsessään irvokasta, että Infantino kampanjoi demokratian ja kehityksen edistäjänä, mutta MM-kisoja tullaan pelaamaan Venäjän ja Qatarin kaltaisissa maissa. Jos Infantino todella haluaisi edistää demokratiaa, ei MM-turnauksia järjestettäisi epädemokraattisissa maissa.
Venäjälle megatapahtuman myöntäneenä järjestönä Fifalla olisi ollut mahdollisuus edistää rauhaa Itä-Ukrainassa. Jäätyneessä konfliktissa ovat virallisesti vastakkain Ukrainan valtio ja Venäjä-mieliset separatistit, mutta käytännössä koko maailma tietää Venäjän tukevan kapinallisia. Jo käsitteeksi nousseet ”vihreät miehet” ovat tunnuksettomia sotilaita, jotka ovat kuitenkin Venäjän palveluksessa. Periaatteessa Fifa olisi voinut kisojen poisottamisen uhalla patistaa Venäjää purkamaan Itä-Ukrainan umpisolmua, mutta Infantinoa ja kumppaneita rauhantyö ei ole kiinnostanut.
Infantinon toinen merkittävä pilari oli kehitys, jota hän halusi suunnata etenkin köyhimpiin maihin. Venäjän kisastadioneilla oli lukuisia orjatyövoimaa muistuttavissa olosuhteissa työskenteleviä pohjoiskorealaisia, kun taas Qatarissa pelipaikkoja rakentaa surkeissa olosuhteissa työskentelevät vierastyöläiset. Kummassakin maassa työntekijät ovat tehneet ylipitkää päivää ja asuneet täyteen ahdetuissa konteissa.
Jos Fifa katsoo tämän kaltaista toimintaa läpi sormien, eikä ota kisoja ihmisoikeusrikkomuksia tekeviltä mailta, on järjestö vakavan moraalikadon partaalla. Yhtäältä Fifa esiintyy kolmannen maailman tilannetta jalkapallon keinoin edistävänä järjestönä, kun samalla sen nimissä näistä maista lähtöisin olevat työläiset raatavat epäinhimillisissä oloissa rakentaakseen upeita stadioneita hyvin kyseenalaisiin maihin.
Kuningaspelin kattojärjestönä Fifalla olisi aito mahdollisuus edistää rauhaa, ihmisoikeuksia ja demokratiaa maailmassa. Jatkokaudelle pyrkivää Infantinoa tavoitteet eivät näytä kiinnostavan. Hänen intresseissään näyttää – Blatterin tavoin – olevan vallassa pysyminen ja tulovirtojen kasvattaminen, viis jalkapallosta tai paremmasta maailmasta.
Lähteet: The Guardian, Independent, Fifa.com, BBC
Kansikuva: Kevin C. Cox/Getty Images